Lue keskustelun säännöt.
Kynnysmatto piti puolensa!
19.06.2018 |
On ihan pakko hehkuttaa! Olen aina ollut se liian kiltti tyttö, joka ei sano kenellekään koskaan ei. Kaikki käy aina, oman hyvinvoinninkin kustannuksella. Tärkeintä on, että muilla on hyvä. Jonkinlaista läheisriippuvuutta tämä kai on, en tiedä. Koen olevani arvoton, jos sanon ei. Tätä kynnysmattoutta on sitten rankastikin käytetty hyväksi. Asiaan:
Pyysin puolisoltani, voisiko hän hoitaa yhden minulle tärkeän asian. En itse voinut sitä hoitaa sillä hetkellä, ja siinä oli siis aikaraja. Hän lupautui. Puoliso keskittyi omiin asioihinsa, ja lopulta myöhästyi asian hoitamisesta. Se minulle tärkeä asia jäi siis hoitamatta, vaikka etukäteen sanoin, että se on tärkeää. Ehkä on hyvä kertoa myös, että pyydän todella harvoin mitään. Tämä oli minulle todella tärkeä asia, jota olen pyytänyt suhtemme aikana muutaman kerran (99 % ajasta hoidan sen itse). Joka kerran se on jäänyt puolisolta hoitamatta. Se on nopea juttu, ja helppo. Kunhan sen vain hoitaa.
Meinasin niellä pahan oloni taas, ties kuinka monennen kerran. En saa tuntea pettymystä enkä suuttumusta, koska ne ovat pahoja tunteita. Minun kuuluu tuntea kiitollisuutta, että puoliso kuitenkin yritti muistaa asian. Päätin, että ei. Nyt saa riittää, nyt on kerrottava.
Puin asian sanoiksi: sanoin, että minusta tuntuu todella pahalta se, että asia unohtui. Se oli minulle tärkeä asia.
Puoliso totesi vihaisena, että anna olla, meni perille jo. Voit olla hiljaa vaan.
Olinkin aikani. Nielin pahaa mieltäni ja kiukkuani. Sitten vain totesin, että en voi olla hiljaa. Tämä asia on minulle tärkeä ja minä haluan nyt puhua siitä. Puoliso veti mykkäkouluvaihteen päälle. Jatkoin, että puoliso tiesi, miten tärkeä asia minulle on. Se oli ainoa asia, joka hänen piti hoitaa, ties kuinka pitkään aikaan. Pyydän hyvin harvoin mitään, ja todella toivoin, että hän olisi hoitanut asian. Se oli TÄRKEÄÄ, ja sanoin siitä jo etukäteen. Edelleenkään puoliso ei sanonut mitään, kihisi vain raivoissaan. Sitten sanoin vielä, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Ja että yhdeksän kertaa kymmenestä, kun minä pyydän jotakin, toiveeni sivuutetaan. Kysyin, onko hän eri mieltä. Hampaiden välistä suhahti, että ei ole. Kysyin, että kunnioitanko minä hänen toiveitaan ja hoidan ne? Vihainen nyökkäys. Olenko kohtuuton, kun annan palautetta tästä asiasta? Kirosana, et ole, meni perille.
Puoliso pitää mykkäkoulua vieläkin. Ensimmäisen kerran parisuhteemme aikana hän on se, jolla on mielipahaa, koska on mokannut jotakin ja saa siitä palautetta. Aina ennen se olen ollut minä.
Minulla on hyvä olo. Tietysti tuntuu pahalta, kun puoliso mököttää, mutta minusta tuntuu hyvältä, että pidin puoleni. Se oli ensimmäinen kerta ikinä, ja olen sentään melkein 40-vuotias. Nyt tuntuu siltä, että tämän tyttösen kynnysmattouspäivät ovat ohi. Minulla on oikeus pyytää, ja vaatiakin. Minulla on oikeus edellyttää, että minulle annetut lupaukset pidetään. Minun ei tarvitse aina niellä pahaa oloani, vaan minulla on ääni, jota voin käyttää.
Tämä on minulle tosi iso asia. :)
Kommentit (17)
You go girl!
Tuosta se lähtee. Tai itse asiassa olet ottanut jo ison harppauksen.
Tunnistan tekstissäsi paljon omakohtaisesti tuttua. Vähitellen ajattelin, että voisin ehkä, mahdollisesti, joskus olla jotain muuta kuin kynnysmatto.
Muutoksen tekemissä hyvä alkusysäys on kirjan Tunne lukkosi lukeminen. Suosittelen sitä muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä sulle, mutta en kyllä ymmärrä miten olet viitsinyt katsella tuollaista puolisoa. Mitä ihmeen suuttumista ja mykkäkoulun aihetta siinä on, että ITSE jättää sovitut asiat hoitamatta, ja toinen siitä huomauttaa? Enpä olisi itse kahta kerta kauempaa jaksanut tuollaista pelleilyä katsoa.
Varoituksen sana toiselta entiseltä kynnysmatolta:
Ei:n sanominen ja mielipahan ilmaiseminen tiputtaa suomut silmiltä. Se johtaa hyvin usein elämänkriisiin, esimerkiksi eroon tai työpaikan vaihdokseen. Varaudu siis henkisesti siihen, että kohta rysähtää.
Tsemppiä! Paluuta ei ole, mutta muutos on lähes aina positiivinen sitten loppuviimeeksi.
Hyvä sinä!
Joskus itsekin tuossa tilanteessa olleena, voin kertoa, että jos / kun alat soveltaa tuota puoliesi pitämistä elämässäsi, sinusta tulee paljon onnellisempi. Ei ihminen voi unohtaa aina itseään ja sysätä omia haluja ja tarpeitaan syrjään ja olla silti onnellinen.
Varaudu kyllä siihen, että ihmissuhteet muuttuvat, jos he ovat tottuneet, että sinä et koskaan sano ei ja suostut aina kaikkeen. Jos / kun sinua ei voi enää käyttää hyväksi, jäävät hyväksikäyttäjät pois elämästäsi usein meteliä ja mekkalaa pitäen, mutta sitten tulee tilaa aidoille ystäville.
Hyvä hyvä, siitä se lähtee!
Jatka samaan malliin ja älä anna periksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä sulle, mutta en kyllä ymmärrä miten olet viitsinyt katsella tuollaista puolisoa. Mitä ihmeen suuttumista ja mykkäkoulun aihetta siinä on, että ITSE jättää sovitut asiat hoitamatta, ja toinen siitä huomauttaa? Enpä olisi itse kahta kerta kauempaa jaksanut tuollaista pelleilyä katsoa.
Uskon, että hän ärsyyntyi siitä, ettei muistanut. Minä "sohaisin muurahaispesää" eli ärsytin vaan lisää kun kerroin tunteistani. Muuten asian olisi voinut ohittaa suht hyvin olankohtautuksella. Olen ihan varma, että hän oli aikonut hoitaa asian ja halusikin, mutta aidosti unohti. Monta kertaa, mutta siis aidosti koen näin. Ei hän tahallaan tai kiusallaan minulle tärkeitä asioita sivuuta, ei vaan osaa ajatella aina. Ei se puoliso huono ole. Ajattelematon ja itsekäs osaa olla kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon, mutta toivottavasti tästä ei nyt seuraa miehesi puolelta hirveää riitaa. Toivottavasti ymmärsi yskän, todella toivon. Ymmärrän kuinka ikävää tollainen käytös on.
Uskon, että miettii aikansa ja kiehuu kiukussaan ja pyytää sitten anteeksi. Se olisi jotenkin luonteenomaisempaa hänelle kuin hirveä riita. On ihan fiksu ihminen lopunviimein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varoituksen sana toiselta entiseltä kynnysmatolta:
Ei:n sanominen ja mielipahan ilmaiseminen tiputtaa suomut silmiltä. Se johtaa hyvin usein elämänkriisiin, esimerkiksi eroon tai työpaikan vaihdokseen. Varaudu siis henkisesti siihen, että kohta rysähtää.
Tsemppiä! Paluuta ei ole, mutta muutos on lähes aina positiivinen sitten loppuviimeeksi.
Kiitos! Varaudun. :)
Olo on kuin uudesti syntyneellä. Tuntuu, että olen valmis muutokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäikö kesäverhot vaihtamatta 15.6 mennessä?
Puoliso on huono. Yksi teko ei tee hänestä huonoa, vaan kaikki jo kertyneet. Mieti tahdotko palvella kiukkuista vanhaa äijää vielä eläkeiässä vai otatko elämäsi tästä alkaen kokonaan omaan haltuusi? Varo silti tulemasta kiukkuiseksi vanhaksi naiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta uskallat pyytää sitä vaikka nuolemaan katiskasi.
Voi, minä kun luulin, että joku tohvelisankari kertoo, kuinka pisti luun kurkkuun pirttihirmulleen. Blääh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäikö kesäverhot vaihtamatta 15.6 mennessä?
Hahhahaa, ei sentään ollut tällaisesta kyse :D Eikä verhojen vaihtaminen ole nopeaa tai helppoa!
Vierailija kirjoitti:
Voi, minä kun luulin, että joku tohvelisankari kertoo, kuinka pisti luun kurkkuun pirttihirmulleen. Blääh.
Ikävää tuottaa pettymys. ;)
Vierailija kirjoitti:
Puoliso on huono. Yksi teko ei tee hänestä huonoa, vaan kaikki jo kertyneet. Mieti tahdotko palvella kiukkuista vanhaa äijää vielä eläkeiässä vai otatko elämäsi tästä alkaen kokonaan omaan haltuusi? Varo silti tulemasta kiukkuiseksi vanhaksi naiseksi.
Noo katsotaan, mihin tämä tästä kehittyy. Kivaa olisi voida olla puolensa pitävä itsenäinen aikuinen nainen, ja samalla hyvässä parisuhteessa tämän puolison kanssa. Toivottavasti onnistuu. :)
Onneksi olkoon, mutta toivottavasti tästä ei nyt seuraa miehesi puolelta hirveää riitaa. Toivottavasti ymmärsi yskän, todella toivon. Ymmärrän kuinka ikävää tollainen käytös on.