Lue keskustelun säännöt.
Oletko sinä ei mielenterveysongelmainen koskaan ajatellut/toivonut kuolemaasi?
19.06.2018 |
Vai onko tämä vain meidän masentuneiden juttu? Mietin, odotan ja toivon, joskus jopa rukoilen kuolemaa. En jaksa elämääni, mikään ei tunnu miltään ja joka päivä on kärsimystä. En malta odottaa kuolemaa. Suurin haaveeni on saada joku tappava tauti (esim syöpä) ja kuolla siihen. Olen kysellyt "normaaleilta" ystäviltäni ja perheenjäseniltäni onko heillä koskaan ollut tämmöisiä ajatuksia ja kaikki ovat sanoneet ei.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Miksi masentuneet usein toivovat ja haaveilevat kuolemasta, mutta ovat liian vässyköitä tekemään mitään asian eteen? Senhän saa hoidettua pois päiväjärjestyksestä kirjaimellisesti minuuteissa, jos haluaa lähteä.
Onko se vain huomion hakemista?
Olen yrittänyt itsemurhaa kolme kertaa viinalla ja lääkkeillä, eipä ole onnistunut. Muuta keinoa en tiedä, kerrotko mulle mikä olisi helpoin ja kivuttomin ja VARMIN tapa tehdä se?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuneena olen miettinyt kuolemaa, enkä olisi ennen kaikkea jaksanut tai halunnut elää, mutta en ole varsinaisesti halunnut tappaa itseäni tai kuolla. Asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi masentuneet usein toivovat ja haaveilevat kuolemasta, mutta ovat liian vässyköitä tekemään mitään asian eteen? Senhän saa hoidettua pois päiväjärjestyksestä kirjaimellisesti minuuteissa, jos haluaa lähteä.
Onko se vain huomion hakemista?
Olen yrittänyt itsemurhaa kolme kertaa viinalla ja lääkkeillä, eipä ole onnistunut. Muuta keinoa en tiedä, kerrotko mulle mikä olisi helpoin ja kivuttomin ja VARMIN tapa tehdä se?
Viina ja lääkkeet kuulostaa todella epävarmalta ja kivuliaalta tavalta.
Itse käyttäisin asetta jos olisi, tai tekisin Bourdainit, tai sitten jostain korkeasta paikasta sementtiin pää edellä.
Mutta eipä ole mitään aikomuksia, koska elämä on ihanaa ja jokaisesta päivästä löytää aina jotain elämisen arvoista.
Miksi masentuneet usein toivovat ja haaveilevat kuolemasta, mutta ovat liian vässyköitä tekemään mitään asian eteen? Senhän saa hoidettua pois päiväjärjestyksestä kirjaimellisesti minuuteissa, jos haluaa lähteä.
Onko se vain huomion hakemista?