Voiko vuosia jatkuneista mielenterveysongelmista parantua ilman terapiaa tai lääkitystä?

no riippuu vähän ongelmista. Hyvillä ihmissuhteilla ja elämäntavoilla on vaikutusta.

Riippuu mistä mielenterveydenongelmasta on kyse. Henkilöllä pitää olla todella hyvä kyky nähdä omat ongelmat vähän niinkuin "ulkopuolelta" ja valmist tekemään tarvittavat muutokset. 

Hyvät ihmissuhteet, hyvät elämäntavat vaikuttaa positiivisesti. Ite kun aloin lenkkeilyn ja kävin saunassa, poistu kyllä kehosta kunoa-aineet ja lähti aineevaihdunta käyntiin. Jos kerrankin positiivista muutosta olemuksessa, pitkän vaikean jakson ja rupsahduksen jälkeen, sekin vaikuttaa ja vaatii tosi paljon itsetutkiskelua. Mutta en tiiä voiko parantua kokonaan, mut ainakin saa vähän vaikutettua. Ja ehkä löytää parempia käsittelykeinoja, mitä ne on, coping-mekanismit.

Tutkimusten mukaan moni paranee ilman lääkitystä ja terapiaa. Yhtä moni ei parane lääkityksestä ja terapiasta huolimatta... Esim. terapiamuodolla ei niinkään ole väliä vaan terapeutin persoonalla ja uskolla omaan ammattitaitoon.

Ylipäänsä psykologian ja psykiatrian alalla on nyt meneillään paha kriisi, joka on tuonut esille sen, että 99% ns. tiedosta ihmisen psyykkeestä tai mielenterveysongelmista ei itse asiassa ole välttämättä lainkaan paikkansa pitävää. Siihen nähden vaihtoehtoinen polku vaikka masennuksen hoitamisessa on ihan varteen otettava vaihtoehto, jos nyt siis ei ole henkeä itseltään viemässä.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan moni paranee ilman lääkitystä ja terapiaa. Yhtä moni ei parane lääkityksestä ja terapiasta huolimatta... Esim. terapiamuodolla ei niinkään ole väliä vaan terapeutin persoonalla ja uskolla omaan ammattitaitoon.

Ylipäänsä psykologian ja psykiatrian alalla on nyt meneillään paha kriisi, joka on tuonut esille sen, että 99% ns. tiedosta ihmisen psyykkeestä tai mielenterveysongelmista ei itse asiassa ole välttämättä lainkaan paikkansa pitävää. Siihen nähden vaihtoehtoinen polku vaikka masennuksen hoitamisessa on ihan varteen otettava vaihtoehto, jos nyt siis ei ole henkeä itseltään viemässä.

Niinpä, ihan arpapelillä mennään

Up

Vierailija kirjoitti:

Up

Kyllä, voi parantua. Ensinkin monissa sairauksissa on se mahis että tapahtuu spontaania paranemista.

Sitten on vääriä diagnooseja, ihmisiä vain ne lääkäritkin ovat. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja yhden osastohoitokertomuksen mukaan (monihan diagnosoidaan luulosairaaksi, ylipainoiseksi tai masentuneeksi): Olipa kerrankin (Suomessa) eräs suljettu osasto. Sinne tuli uusi osastoläkäri, joka sitten määräsi kaikki pitkäaikaissairaat psykiatriset potilaat kilpirauhaskokeeseen. Tulos: puolet osastosta kotiutettiin, kun annettiin toimiva kilpirauhaslääkitys, eikä psyyken.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan moni paranee ilman lääkitystä ja terapiaa. Yhtä moni ei parane lääkityksestä ja terapiasta huolimatta... Esim. terapiamuodolla ei niinkään ole väliä vaan terapeutin persoonalla ja uskolla omaan ammattitaitoon.

Ylipäänsä psykologian ja psykiatrian alalla on nyt meneillään paha kriisi, joka on tuonut esille sen, että 99% ns. tiedosta ihmisen psyykkeestä tai mielenterveysongelmista ei itse asiassa ole välttämättä lainkaan paikkansa pitävää. Siihen nähden vaihtoehtoinen polku vaikka masennuksen hoitamisessa on ihan varteen otettava vaihtoehto, jos nyt siis ei ole henkeä itseltään viemässä.

99 %? Mistä tutkimuksista puhut? Sitä on kyllä tutkittu, että terapiassa henkilökemia on tärkeämpää, kuin terapeutin koulutus. Psykoanalyysiä ihmettelen, että auttaako se oikeasti ketään. Tunnen kolme ihmistä, jotka ovat käyneet läpi parin vuoden psykoanalyysin (2-3 käyntiä viikossa), enkä ole huomannut positiivista muutosta heissä, vaikka itse ovat puhuneet hyvää terapiasta. Kaksi heistä on jos mahdollista, entistäkin negatiivisempia ja kyynisempiä ihmisiä ja yhden krooninen masennus jatkuu edelleen. Itse käyn tällä hetkellä psykologilla ja olo on kyllä parempi ihan vaan senkin takia, kun nyt on joku, jolle voi puhua aivan kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan moni paranee ilman lääkitystä ja terapiaa. Yhtä moni ei parane lääkityksestä ja terapiasta huolimatta... Esim. terapiamuodolla ei niinkään ole väliä vaan terapeutin persoonalla ja uskolla omaan ammattitaitoon.

Ylipäänsä psykologian ja psykiatrian alalla on nyt meneillään paha kriisi, joka on tuonut esille sen, että 99% ns. tiedosta ihmisen psyykkeestä tai mielenterveysongelmista ei itse asiassa ole välttämättä lainkaan paikkansa pitävää. Siihen nähden vaihtoehtoinen polku vaikka masennuksen hoitamisessa on ihan varteen otettava vaihtoehto, jos nyt siis ei ole henkeä itseltään viemässä.

99 %? Mistä tutkimuksista puhut?

Viitannee psykologian replikaatiokriisiin, joka ei koske vain yksittäisiä tutkimuksia vaan ravistelee koko tieteenalaa tällä hetkellä. Huomattava osa alan tutkimuksista ei nimittäin olekaan toistettavissa, ja monia tutkimustuloksia on vääristelty esim. tilastollisin menetelmin jotta saadaan aineistosta irti merkittäviä tuloksia. Todellinen luku ei-toistettavista tutkimustuloksista on kuitenkin n. 60%, ei 99.

https://sciencebasedmedicine.org/where-are-we-with-the-replication-cris…

Käytännössä siis tietomme sekä mielenterveydestä että sen hoidosta näyttäisi perustuvan hakuammunnalle. Jotkin asiat toimivat joillain, toiset taas eivät.