Mikä on pelottavin kauhuleffa?
Kommentit (3758)
Nythän joku ohjaaja on tekemässä sellaista kauhuelokuvaa kuin Elevator Game, tulee varmaan olemaan niin hirveä leffa etten halua edes katsoa sitä. Idea perustuu siihen urbaanilegendaan "hissistä toiseen maailmaan", jonka mukaan tietynlaisella nappuloiden painelulla pääsee hissin kautta toiseen todellisuuteen. Ulkomaisilta keskustelupalstoilta löytyy karmivia tarinoita ihmisiltä, jotka väittävät kokeilleensa tätä.
Lake Mungo (2008): 3,5/5. Australialainen leffa, joka on kuvattu dokumenttityyliin. Teinityttö kuolee tapaturmaisesti, ja surevien omaisten elämässä alkaa tapahtua kummia. Elokuvassa on erittäin onnistunut äänimaailma ja hyytävä tunnelma. Leffaan on kuitenkin ympätty vähän liikaa palasia, joiden käsittely jää pinnalliseksi.
The Descent (2005): 4/5. Naisporukka lähtee tutkimaan luolastoa ja eksyy. Jo pelkkä klaustrofobinen tunnelma onnistuu luomaan kauhua, mutta tokihan elokuvassa on muutakin pelättävää kuin ahtaat, kapeat ja pimeät luolat. Naisten epätoivon ja ahdingon voi melkein tuntea. Hyvä kuvaus ihmisen taistelunhalusta hengenhädässä. Loppukin on mainio.
The Others (2001): 3,5/5. Sijoittuu 40-luvun Englantiin ja maalaiskartanoon. Perheen lapset ovat herkkiä valolle, eikä isä ole palannut sodasta. Äiti palkkaa kolme palvelijaa pimeänä pidettävään taloon, joka tuntuu elävän omaa elämäänsä. Olen nähnyt elokuvan ennenkin, mikä latisti tunnelmaa, sillä muistin loppuratkaisun. Tyylikäs kummituselokuva joka tapauksessa.
Kaffepulla kirjoitti:
Grudge (2020) jenkkiversio. Itsenäinen jatko-osa aiemmille jaksoille. Kummittelu siirtyy Japanista USA:han ja keskittyy yhteen taloon, josta tulee kirottu. Naispoliisi tutkii asiaa. Tutut elementit ovat paikallaan, kuten nariseva tyttö. Tämä toimi, annan 4/5.
Toi toimi kerran katsottuna. Toisen kerran kun katsoin tuota niin se tuntui pakkopullalta. Paitsi kun sä olet Kaffepulla niin sulle se taitaa olla ihan peruspullaa 😂
Vierailija kirjoitti:
Lake Mungo (2008): 3,5/5. Australialainen leffa, joka on kuvattu dokumenttityyliin. Teinityttö kuolee tapaturmaisesti, ja surevien omaisten elämässä alkaa tapahtua kummia. Elokuvassa on erittäin onnistunut äänimaailma ja hyytävä tunnelma. Leffaan on kuitenkin ympätty vähän liikaa palasia, joiden käsittely jää pinnalliseksi.
The Descent (2005): 4/5. Naisporukka lähtee tutkimaan luolastoa ja eksyy. Jo pelkkä klaustrofobinen tunnelma onnistuu luomaan kauhua, mutta tokihan elokuvassa on muutakin pelättävää kuin ahtaat, kapeat ja pimeät luolat. Naisten epätoivon ja ahdingon voi melkein tuntea. Hyvä kuvaus ihmisen taistelunhalusta hengenhädässä. Loppukin on mainio.
The Others (2001): 3,5/5. Sijoittuu 40-luvun Englantiin ja maalaiskartanoon. Perheen lapset ovat herkkiä valolle, eikä isä ole palannut sodasta. Äiti palkkaa kolme palvelijaa pimeänä pidettävään taloon, joka tuntuu elävän omaa elämäänsä. Olen nähnyt elokuvan ennenkin, mikä latisti tunnelmaa, sillä muistin loppuratkaisun. Tyylikäs kummituselokuva joka tapauksessa.
Tämä oli minun kommenttini, nimimerkki unohtui.
Vierailija kirjoitti:
Nythän joku ohjaaja on tekemässä sellaista kauhuelokuvaa kuin Elevator Game, tulee varmaan olemaan niin hirveä leffa etten halua edes katsoa sitä. Idea perustuu siihen urbaanilegendaan "hissistä toiseen maailmaan", jonka mukaan tietynlaisella nappuloiden painelulla pääsee hissin kautta toiseen todellisuuteen. Ulkomaisilta keskustelupalstoilta löytyy karmivia tarinoita ihmisiltä, jotka väittävät kokeilleensa tätä.
Tästä tuli mieleen Evil-sarjan jakso. Onko kukaan täällä katsonut Eviliä? Amerikkalainen sarja, jossa katolisen kirkon palkkaama ryhmä tutkii väitettyjä yliluonnollisia ilmiöitä (siltä varalta, että kirkon apua tarvitaan).
Ryhmän muodostavat perheellinen psykologinainen, joka ei usko mihinkään henkiseen, pappiskoulutuksessa oleva mies, jolla on menneisyyden traumoja, ja muslimitaustainen ateistimies, joka on IT- ja tekniikkanörtti.
Sarjassa käsitellään pahuuden alkuperää, henkimaailman ilmiöitä ja ihmisten ongelmia laidasta laitaan. Vaikka ohjelma on toisaalta kliseinen, stereotyyppinen, woke ja välillä tahattoman koominen, se on kuitenkin viihdyttävä ja jännittävä ja onnistuu välillä säikäyttämäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Nythän joku ohjaaja on tekemässä sellaista kauhuelokuvaa kuin Elevator Game, tulee varmaan olemaan niin hirveä leffa etten halua edes katsoa sitä. Idea perustuu siihen urbaanilegendaan "hissistä toiseen maailmaan", jonka mukaan tietynlaisella nappuloiden painelulla pääsee hissin kautta toiseen todellisuuteen. Ulkomaisilta keskustelupalstoilta löytyy karmivia tarinoita ihmisiltä, jotka väittävät kokeilleensa tätä.
Ei kai tuommoiseen yliluonnolliseen kannata uskoa. Löysin jonkin shortfilmin tuommoisesta, mutta en tulevaa elokuvaa. En tiedä yhtään voisiko tuollainen elokuva vakuuttaa minua ja minkäköhänlainen se tarinakin on?
Conjuring 3 tuli katsottua ja hämmentävä elokuva oli. Ei jatkanut perinteiseen tapaansa vaan siirtyi osittain rikos elokuvaksi fantasia elementein. Tämän elokuvan katsottua on vähän sulateltavaa, että pystyy pitämään tätä hyvänä.
Elokuva ei vastannut odotuksiani, joten kohtalainen arvosanaltaan on.
Vierailija kirjoitti:
Tässä lyhytelokuvassa oli kyllä suorastaan legendaarinen jump scare. Tuo olento jää pitkäksi aikaa kummittelemaan verkkokalvoille.
Tämä elokuvahan oli yksi palkituista kilpailussa jossa tehtiin lyhyitä kauhufilmejä. Siinä oli muitakin todella pelottavia filmejä mukana.
Mulla on hyvin jäänyt alitajuntaani tämä lyhyt kauhufilmi:
Mikäköhän siinä on, että lyhyt elokuvat ovat pelottavampia, kuin täyspitkät elokuvat?
Juuri äsken katsoin Dark Water (2002) -elokuvan.
Itseäni vähän lannisti tämä, kun olen nähnyt sen amerikkalaisen version, mutta yllätyinkin kun tämä ei ollutkaan identtinen sen kanssa. Tämä jonka juuri katsoin oli tosi tunnelmallinen ja aika koskettava. On yliluonnollinen kauhu elokuva, jossa on enemmän draamaa kuin itse kauhua, mutta ei tämä pettymystä tuonut yhtään itselleni. Oli loppujen lopuksi todella hyvä elokuva, vaikka ei ollutkaan niin pelottava kuin odotin.
I Am the Pretty Thing That Lives in the House, tämä ainakin Nettflixissä nähtävissä. Ei ole mielestäni oikeastaan kauhuelokuva, vaan melankolisen kaunis, vaikka kyllä tämäkin väreitä nostattaa, mutta jos ei hirveästi tykkää verellä mässäilystä ja kirkumisesta, niin suosittelen tätä!
Jostain syystä pidän tästä paljon ja olen katsonut muutaman kerran.
Kyllä ne on mulle aika perinteiset Evil Dead 1, Alien 1, Manaaja 1 ja Suspiria.
Supersankari kauhua tuli katsottua ja se on nimeltään Brightburn. Luulin tätä ihan lapsiystävälliseksi elokuvaksi, mutta eipä tämä niin lässy ollutkaan. Tämä oli kuin kauhu versio Supermanista. Tykkäsin.
Vähän jäi mietityttää, että onko Brightburn DC:n supersankari universumia? Ainaskin oli yhtä raju kuin mitä Suicide Squad 2 elokuva oli. Ei ollut tunnelmallinen vaan hyvin nopeatempoinen kauhu elokuva. Varmasti repii ihmisiä kahtia, että pitävätkö tästä elokuvasta.
Tiedättekö sellaista kotimaista kauhuelokuvaa, kuin Skeleton Crew? Tällä kertaa löysin sellaisen kirppareilta. Sitten tätä scifi-intoilijaa voisi kiinnostaa toinen elokuva, jonka kanssa löysin kirppareilta ja se on nimeltä Cargo (2009). Cargo on scifi/trilleri joka sijoittuu avaruuteen.
En ole ennen kuullutkaan näistä elokuvista, joten luen mielelläni, jos kirjoitatte jotain näistä.
Fallen (1998) (suomeksi Kadotettu): 3/5.
Pikemminkin trilleri kuin kauhuleffa, mutta yliluonnolliset tapahtumat ovat keskiössä.
Newyorkilaisen rikosetsivän nappaama sarjamurhaaja teloitetaan, mutta kun samantyyliset rituaalimurhat jatkuvat vielä senkin jälkeen, etsivä ajautuu synkkiin syövereihin tutkiessaan asiaa. Perushyvää jännitystä, ajojahteja, vainoharhaisuutta ja epäilyksiä. Vähän kuin Paholaisen asianajajan ja Seitsemän-leffan kevyempi risteytys.
Tähtikaarti on vaikuttava: pääosassa on Denzel Washington, sivurooleissa John Goodman, Donald Sutherland ja James Gandolfini.
The Babadook (2014): 4/5.
Väsyneen yh-äidin hermot joutuvat koetukselle, kun hänen pienelle pojalleen tulee pakkomielle hirviöstä nimeltä Babadook. Samalla pojan käytös muuttuu epävakaaksi ja aggressiiviseksi.
Hyvä kuvaus psyyken hajoamisesta, syyllisyydestä, katkeruudesta ja traumojen kasautumisesta. Kerrankin elokuva, jossa lapsinäyttelijä hoitaa roolinsa hyvin.
In the Mouth of Madness (Hulluuden syövereissä) (1994): 4-/5.
Kustannusyhtiö palkkaa vakuutustutkijan selvittämään suositun kauhukirjailijan katoamista. Tutkija huomaa pian, että kirjailijan teokset aiheuttavat lukijoissa erikoisen vahvoja reaktioita...
Elokuva sisältää lovecraftilaista kauhua. Pidin tästä enemmän kuin ohjaaja John Carpenterin Prince of Darknessista, mutta karsastin elokuvan karikatyyrimäisiä, sarjakuvamaisia piirteitä.
Nyt on tullut katsottua Lake Mungo, The Killing of a Sacred Deer, The Babadook, The Descent, The Night House, In the Mouth of Madness, The Others ja Fallen. Tosiaan kaikki elokuvat, joista olen kirjoittanut arvion, olen katsonut ihan hiljattain, viikon tai parin sisällä.
Olen ottanut leffojen katsomisen oikein projektiksi. "Pitäisi katsoa" -lista on venynyt niin pitkäksi, että on pakko lähteä purkamaan sitä ihan systemaattisesti. Välillä on pitkiäkin kausia elämässä, ettei tule katsottua mitään elokuvia tai tv-sarjoja, mutta nyt pyrin katsomaan leffan päivässä (toki fiiliksen ja muiden kiireiden mukaan mennään).