Olen onnellinen että olen edes äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se reisien levitys on kyllä iso saavutus

Ei se pelkkä reisien levitys auta kun aika monella tuntuu olevan lapsettomuutta.

Niin ja vaikka kuinka reisiään miehelleen levittäneet ovatkin, niin ei vaan ole onnistunut lapsen aikaansaaminen, olkootpa syy sitten kummassa tahansa, mutta etenkin tahaton lapsettomuus naiselle aiheuttaa kateutta ja katkeruutta niitä naisia kohtaan, jotka ovat onnistuneet saavuttamaan äitiyden. 

Elämä olisi vaan niin "tyhjää" ilman omia rakkaitaan lapsiaan. Sitten kun itse ikääntyy, niin mahdolliset lapsenlapset tuovat tullessaan taasen riemun isovanhempien elämään.

Elämä jatkuu lasten myötä, ei lapsettomuuden myötä.

Enpä usko tuon olevan yleistä, paitsi jos on aivan tuore trauma - pikemminkin jotkut lapsettomat ovat katkeria ja vihaisia kohtalolleen, mutta moni lopulta hyväksyy senkin.

Toki huonot ja lapsiaan kaltoin kohtelevat vanhemmat sitten ärsyttävät liki aina, että tuollaisetkin saaneet lapsia...

Ei lapsettomuudessa ole siis kyse teistä äideistä - vaan lapsettomien omasta elämästä, jokainen ajattelee ja keskittyy ensisijaisesti vain omaan elämäänsä, eikä toisten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettoman naisen elämä on yksinkertaisesti henkisesti kuivaa ja köyhää.

Mikään ei ole niin ihanaa ja suloista kuin oman lapsen hellyyden osoitukset halitteluineen ja pusuineen ja vielä aikuisenakin oman lapsen halaukset lämmittävät molemmin puolisesti lapsen ja vanhemman tavatessaan.   Mikään ihmissuhde ei ole niin avoin kuin äidin ja oman lapsen.

Jaa, minun äitini ei ole koskaan halannut minua. Eläimet on kivempia kuin lapset.

Minulla on ollut koira ja minulla on myös lapsia, ja totuushan on, että koira on koira eli eläin, ja lapsi on ihminen, joka kasvaa ja kehittyy aikuiseksi ja huolehtii sitten aikanaan omat vanhempansa hautaan saakka jne. - tietysti voi käydä niinkin päin, että vanhemmat joutuvat hautaamaan oman lapsensa ennen itsensä kuolemaansa, mutta se on harvinaista. Mutta en ole kuullut yhdenkään koiralemmikin hoitavan omistajaansa ja hänen asioitaan kuten ihminen tekee.

Kyllähän ihmisen elämä perustuu lisääntymiseensä, eli lapset kuuluvat automaattisesti ihmisen elämän menoon, mutta koirat eivät ole välttämättömiä.  Ne ovat vain lemmikkejä, joista pitää huolehtia kuin lapsesta koiran koko elämän ajan.  Normilapsi sentään kasvaa aikuiseksi, ja itsenäiseksi eläjäksi, ja hyvässä lykyssä omat lapset ovat ne lähimmät ihmiset, jotka pitävät sinusta huolta sitten kun vanhuus ja heikkoudet ilmaantuvat, ja eipä tarvitse perintöjäkään jättää muille kuin omille lapsilleen, mitä maallista nyt on sattunut saamaan kasattua elon taipaleensa aikana. 

Koira on vain koira, eikä vastaa ihmisen lasta. Koira on seuralainen, joka ei osaa jutella kuten ihminen, ja koira ei kykene kaikkeen, mihin ihminen.  Mutta vapaasti lapsettomat voivat leikkiä koiriensa kanssa ja käskyttää niitä istumaan ja antamaan tassua sekä hakemaan keppiä jne. , mutta ihmisen taitoja ja kykyjä koirille ei saa ikinä millään konstilla. Eikä koirien elinikä ole kovin pitkä, ei niin pitkä kuin ihmisen parhaimmillaan.

Minäkin olen onnellinen lapsistani, mutta enpä minä nyt niinkään aattelisi, että elämä on hukkaan mennyt, jos en olisi äiti.

Tai sitten saattaa saada sellaisen lapsen kuin kivikissaäiti...

Joillekin naisille äitiys vaan sopii paremmin ja antaa enemmän, kuin joillekin muille.

Ilmeisesti tämän ketjun negailijat ovat sitten niitä, jotka eivät ole äitejä, tai joiden ei pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Joillekin naisille äitiys vaan sopii paremmin ja antaa enemmän, kuin joillekin muille.

Ilmeisesti tämän ketjun negailijat ovat sitten niitä, jotka eivät ole äitejä, tai joiden ei pitäisi olla.

Osa saattaa myös vihan kautta kieltää todelliset ajatuksensa ja halunsa...

Hiukan ihmettelen juuri tällaisesta iloitsemista tai peräti ylpeilystä, kyseessähän on ihmissuhde jossa toisella osapuolella ei ole alunperin ollut valinnanvaraa joutuuko siihen suhteeseen loppuiäkseen, vaan on pakotettu siihen. Suurempi saavutus olisi ihmissuhde, jossa toinen osapuoli (tai oikeastaan molemmat) haluaa olla siinä suhteessa vapaaehtoisesti.

Ja vielä kun kuuntelee näitä odotuksia ja edellytyksiä mitä jotkut lapsillensa asettaa, ei siinä puhuta tasa-arvoisesta suhteesta mitenkään, vaan jonkinlaisesta synnytyksen velan loputtomasta maksusta synnyttäjälle. Koko tähän velkaprosessiin sitouttamiseen lapsella kun ei ikinä ole ollut osaa eikä arpaa.

Vierailija kirjoitti:

Hiukan ihmettelen juuri tällaisesta iloitsemista tai peräti ylpeilystä, kyseessähän on ihmissuhde jossa toisella osapuolella ei ole alunperin ollut valinnanvaraa joutuuko siihen suhteeseen loppuiäkseen, vaan on pakotettu siihen. Suurempi saavutus olisi ihmissuhde, jossa toinen osapuoli (tai oikeastaan molemmat) haluaa olla siinä suhteessa vapaaehtoisesti.

Ja vielä kun kuuntelee näitä odotuksia ja edellytyksiä mitä jotkut lapsillensa asettaa, ei siinä puhuta tasa-arvoisesta suhteesta mitenkään, vaan jonkinlaisesta synnytyksen velan loputtomasta maksusta synnyttäjälle. Koko tähän velkaprosessiin sitouttamiseen lapsella kun ei ikinä ole ollut osaa eikä arpaa.

Omat lapsemme ovat rakkautemme hedelmiä, rakkaus vaan kasvaa omien yhteisten lastemme kanssa eläen.

Vierailija kirjoitti:

äitiys on saavutus

suomessa on paljon yksinäisiä, ja pareja niitäkin jotka haluaisivat lapsia, mutta eivät saa

No eikä ole. Fiksut päättää jättää lisääntymättä tälle häviävälle paskapallolle. Itse en lapsia edes halua, joten niiden saaminen ei olisi minkään tason saavutus minulle.