Lue keskustelun säännöt.
Voiko tästä saada vielä itsetunnon takaisin kuntoon?
17.06.2018 |
Ensin taustaa: itsetuntoni oli hyvällä tolalla, kun tapasin mieheni. Olin saanut laihdutettua ylipainoisesta normaalipainoon kun aloimme seurustella, mutta mies oli tavannut minut jo ollessani isompi. Suhde eteni ja kaikki oli aluksi niin täydellistä, kunnes mies alkoi yhtäkkiä arvostella vartaloani ja elintapojani. Toivoi että laihduttaisin lisää, alkoi kontrolloimaan ja manipuloimaan jne. Selvisi että miehellä olikin itsellään paljon huonompi itsetunto mitä olin kuvitellut, ja hän alkoi nyt purkamaan omaa käsittelemätöntä pahaa oloaan minuun. Tämä muutos/totuuden paljastuminen järkytti minua valtavasti ja luottamus koki valtavan kolauksen. Noin 1,5v seurusteltuamme menimme pariterapiaan käsittelemään näitä asioita, ja mies tiedosti ettei vika ole minussa vaan hänen omassa epävarmuudessaan. Tein erittäin selväksi, että jos tuomitseminen, arvostelu tai minkäänlainen ilkeily toistuu enää kertaakaan, jätän miehen enkä palaa. En anna enää mahdollisuutta satuttaa.
Nykytilanne: mies on kuin onkin parantanut tapansa ja viimeiset 6kk on mennyt paremmin. Mies on selvästi tosissaan kanssani ja myöntyi hakemaan myös ihan itsekseen keskusteluapua itselleen, jottei sama enää toistuisi. Kaiken pitäisi taas olla kunnossa ja järjellä tiedän ettei vika koskaan ollut minun vartalossani, mies kehuu ja pyytelee anteeksi sanomisiaan jne. Mutta itsetuntoni on tällä hetkellä aivan nollassa. En saa mielestäni niitä vuoden takaisia kommentteja ja arvosteluja, enkä näe itseäni enää yhtä kauniina kuin ennen. Olen usein yksin ollessani aivan kamalan itseinhon vallassa, ja näen taas peilissä lihavan ruman naisen. En sitä itsevarmaa kaunotarta, joka olin suhteemme alussa. Mitä oikein teen? Voiko luottamus mieheen palautua ja itsetuntoni eheytyä tässä vielä ajan kuluessa vai onko tällaiset asiat peruuttamattomia? Miten saan ne loukkaukset mielestäni? En enää edes tiedä, onko tämä miehen syytä vai oma vikani kun kannan miehen ilkeilyjä mukanani vaikka asia on käsitelty ja mies pyytänyt anteeksi. Hän ei voi tehdä enää mitään enempää, kun on kerran parantanut tapansa ja mennyt terapiaan jne. Kaikki pitäisi olla hyvin, mutta mikään ei ole. Vihaan vartaloani ja itseäni siksi, että päästinkin lopulta miehen sanat näin ihon alle. Vannoin itselleni etten antaisi tämän tapahtua, mutta kun tilanne kesti tarpeeksi pitkään, lopulta jotenkin murruin. Olen ihan rikki edelleen eikä mies voi tehdä asialle enää mitään. Mitä voisin itse tehdä, miten saan varmuuteni takaisin ja miten voin antaa aidosti kaiken anteeksi miehelle? Tiedän, että sydämessään hän rakastaa minua vaikkei suhteen alussa vielä osannut sitä taitoa. Minäkin rakastan häntä, mutta tuntuu että se on ollut pois oman itseni rakastamisesta. Ja nyt maksan siitä uhrauksesta. :(
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Anna itsellesi aikaa. Henkisellä tasolla mies petti sinut. Se vaikuttaa perusturvallisuuteen. Keskustelkaa lisää ja aina kun olosi on epävarma. Älä käperry. Ole puolestasi myös hyvä miehellesi, älä kosta hiljaisuudella menneitä. Sitten voitte päästä aivan uudelle tasolle loukkausten yli.
On ihan ok käsitellä näitä asioita pitkään. Se ei ole taantumista vaan kuuluu paranemiseen. Tämä sääntö pätee ihan kaikkeen henkiseen kuormitukseen. Se ei ole heikkouden merkki, että etsii vielä vahvistusta vaan merkki että on vahvistuminen meneillään - työstää asiaa kunnes vahvistuu.
Kiitos valtavasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveästi tsemppiä! Itsellä vähän vastaava kokemus, joskaan ei ulkonäköön liittyen. Itse en päässyt asiasta yli, erosin ja nyt olen yksin ja itsetunto murskana yrittäen epätoivoisesti välttää katkeruuden tunteita. Inhoan omaa pikkumaisuuttani, etten osannut päästää asiasta irti ja päästä siitä yli.
Vierailija kirjoitti:
Hirveästi tsemppiä! Itsellä vähän vastaava kokemus, joskaan ei ulkonäköön liittyen. Itse en päässyt asiasta yli, erosin ja nyt olen yksin ja itsetunto murskana yrittäen epätoivoisesti välttää katkeruuden tunteita. Inhoan omaa pikkumaisuuttani, etten osannut päästää asiasta irti ja päästä siitä yli.
Voi ei. :( haluatko kertoa mihin liittyen sinua lytättiin? Ehkä saat täältä vertaistukea, ja voidaan molemmat päästä vielä yli, vaikka nyt tuntuukin toivottomalta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveästi tsemppiä! Itsellä vähän vastaava kokemus, joskaan ei ulkonäköön liittyen. Itse en päässyt asiasta yli, erosin ja nyt olen yksin ja itsetunto murskana yrittäen epätoivoisesti välttää katkeruuden tunteita. Inhoan omaa pikkumaisuuttani, etten osannut päästää asiasta irti ja päästä siitä yli.
Voi ei. :( haluatko kertoa mihin liittyen sinua lytättiin? Ehkä saat täältä vertaistukea, ja voidaan molemmat päästä vielä yli, vaikka nyt tuntuukin toivottomalta. Ap
Olin varmaan liian kunnianhimoton miehen makuun, ja se ilmeni älykkyyteni ja koulutukseni vähättelynä, jatkuvana huomautteluna että olen "yksinkertainen" ja typerä. Minulla on alempi korkeakoulututkinto ja vakituinen työ jossa palkka ei ole suurensuuri mutta jossa viihdyn enkä todellakaan pelkän korkean palkan vuoksi halua luopua työstäni ja lähteä kouluttautumaan pidemmälle. Mies vihjaili että tämä johtuisi kapasiteetin puutteesta eikä siitä että ihan oikeasti haluan pitää kiinni työstäni jonne voi joka päivä mennä ja josta tulla hyvällä tuulella. Työn ja kouluttaumisen lisäksi tätä niinsanottua tyhmyyttäni tuotiin esiin vähän kaikenlaisissa tilanteissa, absurdeissakin. Kuten jos en tunnistanut jotain jääkiekkoilijaa (en seuraa urheilua), en ymmärrä tai puhu saksaa (erinomaista englantia kyllä, mutta saksaa en ole koskaan opiskellut), en välitä esimerkiksi simpukoista alkuruokana ravintolassa (olen siis sivistymätön joka ei ymmärrä hienon ruoan päälle). Jos hävisin jossain lautapelissä, siitä tehtiin suuri numero kuinka huono olenkaan, jos voitin niin vastaavasti tuli sata koottua selitystä miksi oikeastaan en voittanut tai korkeintaan kyse oli silkasta tuurista.
Esimerkkejä olisi niiiin paljon. Lopulta aloin itse uskoa tuohon ja häpesin itseäni koko ajan miehen seurassa. Kunnes lopulta sanoin haluavani erota koska en enää kestänyt sitä alemmuuden tunnetta. Tällöin mies heräsi, pyyteli vuolaasti anteeksi, sanoi kyseessä olleen vitsin jonka luuli olevan minustakin vain hauskaa sanailua. Oli aidosti pahoillaan ja tuskastunut tiedosta miten käytöksensä oli minuun vaikuttanut. Yritettiin uudelleen miehen vannoessa että ei koskaan enää lähde sille linjalle. Ja piti lupauksensa, mutta minä en enää kyennyt. Häpeä tuli ilmeisesti jäädäkseen. Jonkin aikaa esitin kaiken olevan hyvin, kunnes en kestänyt enempää ja erosin lopullisesti. Ei sekään oloani helpottanut, muta ehkä tämä tästä.
Pitäisikö minun korjata itsetuntoani? Kovanaamaäijä? Pitäisikö sinun korjata mitä aiheutit ja pyytää anteeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai oletko helluntailainen?
Vai minkä kuntalainen?
Saako täällä olla olemassa? Hä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet laiha, niin itsetuntosi on kunnossa. Siinä on siis syy.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Jos olet laiha, niin itsetuntosi on kunnossa. Siinä on siis syy.
Sinkkumies
Laihtuminen ei korjaa vääristynyttä kehokuvaa eikä mielenterveys ole kehosta kiinni. Toki usein sisäinen hyvinvointi heijastuu myös ulospäin mutta jopa pelkkä keholliseen itsetunto voi olla hyvä lihavanakin tai nollassa laihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilannepäivitys, kerroin miehelle että nuo tapahtuneet asiat vaivaavat edelleen ja että olen aika masentunut. Sanoin, että vaikka mies onkin lopettanut ilkeät kommentit, pelkään että hän kuitenkin mielessään edelleen toivoo että laihduttaisin eli onko tällainen minun muuttumisen toive kuitenkin edelleen suhteemme taustalla. Tämän jälkeen kysyin sitten toivoisiko mies että laihtuisin. Hän oli ensin hiljaa varmaan 10min ja sanoi sitten "en tiedä." Ei ole epäselvää mitä tuo tarkoitti eikä varmaan mikään ihme, että oloni on edelleen todella epävarma enkä tunne oloani tässä suhteessa täysin hyväksytyksi. Sitten mies vielä lisäsi, että eihän hän ole suhteessa kehoni kanssa. Hän ei ymmärrä, että naisena haluaisin silti tulla rakastetuksi ja ihailluksi myös ulkonäköni kautta. Tunnen oloni rumemmaksi ja lihavimmaksi kuin koskaan. Ap
Jätä se sika ja ala laihduttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, miten olet joutunut kokemaan kovia. Tuo on henkistä väkivaltaa. Sinuna miettisin vakavasti, onko suhteessa tulevaisuutta. Jos et ole onnellinen etkä koe tulevasi hyväksytyksi sellaisena kuin olet, ei ole järkeä jäädä suhteeseen. Lähteminen ei varmasti ole helppoa, mutta toipumisen jälkeen saatat huomata, että oletkin onnellisempi. Jos mies aidosti rakastaa sinua, hän tukee itsetuntoasi ja kannustaa laihtumisessa esim. ehdottamalla liikuntaharrastusta yhdessä ja syömällä terveellistä ruokaa kanssasi (unohtamatta juhlapäivien herkkuja). Hän ei vihjaile, että on tyytymätön sinuun.
Mies on typerä itsestään epävarma nulikka, turhaa kiusata itseään sen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidatte olla oikeassa... Eilen mies suuttui, kun vein hänet syömään ravintolaan ja tilasin ruoan kanssa yhden kaljan. Hän siis yrittää itse lopettaa juomisen joten ilmaisesti nyt minäkään en sitten saisi juoda ollenkaan. Sanoin etten jaksa tällaista, mies siis vain mökötti ravintolassa eikä puhunut minulle enää mitään. Tänä aamuna kun herätyskelloni soi (vasta 9 jälkeen, minulla oli töitä mutta mies työtön eli sai jäädä kotiin nukkumaan) mies ravisteli minut hereille koska hänellä meni hermo herätyskelloni ääneen. Ei varmaan ole ihan normaalia? Ei nimittäin siltä ainakaan enää tunnu... Ap
Vierailija kirjoitti:
Taidatte olla oikeassa... Eilen mies suuttui, kun vein hänet syömään ravintolaan ja tilasin ruoan kanssa yhden kaljan. Hän siis yrittää itse lopettaa juomisen joten ilmaisesti nyt minäkään en sitten saisi juoda ollenkaan. Sanoin etten jaksa tällaista, mies siis vain mökötti ravintolassa eikä puhunut minulle enää mitään. Tänä aamuna kun herätyskelloni soi (vasta 9 jälkeen, minulla oli töitä mutta mies työtön eli sai jäädä kotiin nukkumaan) mies ravisteli minut hereille koska hänellä meni hermo herätyskelloni ääneen. Ei varmaan ole ihan normaalia? Ei nimittäin siltä ainakaan enää tunnu... Ap
Luepa tuo kommenttisi ja mieti, miltä tuo kuulostaa: Sinulla on siis työtön mies, joka murjottaa, juo ilmeisesti liikaa, vaatii sinuakin olemaan juomatta koska hän haluaa niin (?), käyttäytyy uskomattoman lapsellisesti, aivan päivänselvästi on uskomattoman itsekäs ja kiusaa sinua, on tuhonnut itsetuntosi ja jos jäät hänen kanssaan yhteen, saat loppuelämäsi pelätä, milloin hän palaa taas vanhoihin tapoihinsa. Tuo "en tiedä"-vastaus kysymykseen, että haluaisiko hän, että laihtuisit, oli nyt jo aivan selvä vastaus, että kyllä haluaa. Jonkun toisen mielestä olet takuulla kaunis juuri tuollaisena kuin nyt olet.
Miten paljon helpommalla pääsisit, kun löytäisit miehen, joka ei tuollaista sinulle ikinä tee, joka hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Miksi roikkua tuollaisessa tyypissä, (jonka kanssa sinulla on vain paha olla ja jonka näkeminen muistuttaa joka päivä kaikista niistä sanoista mitä hän sanoi) enää hetkeäkään kauempaa?
Ihan samanlaiset kokemukset arvostelevasta miehestä ja itsetunnon menetyksestä.
En ole eronnut, ajattelen nykyään, että olen aika kamala muutenkin ja onnekas, kun mies suostuu olemaan kanssani.
Neuvoisin kyllä ap:ta eroamaan. Tuo ei enää voi muuttua hyväksi koskaan ikävä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Taidatte olla oikeassa... Eilen mies suuttui, kun vein hänet syömään ravintolaan ja tilasin ruoan kanssa yhden kaljan. Hän siis yrittää itse lopettaa juomisen joten ilmaisesti nyt minäkään en sitten saisi juoda ollenkaan. Sanoin etten jaksa tällaista, mies siis vain mökötti ravintolassa eikä puhunut minulle enää mitään. Tänä aamuna kun herätyskelloni soi (vasta 9 jälkeen, minulla oli töitä mutta mies työtön eli sai jäädä kotiin nukkumaan) mies ravisteli minut hereille koska hänellä meni hermo herätyskelloni ääneen. Ei varmaan ole ihan normaalia? Ei nimittäin siltä ainakaan enää tunnu... Ap
Mies siis on alkoholisti eikä juo enää. mies kokee haastavaksi sen että minä silti käytän alkoholia. Miehen mielestä on täysin kohtuullinen pyyntö, että SILLOIN kun hänellä on juomisen kanssa vaikeaa, hän voi rajoittaa minua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan samanlaiset kokemukset arvostelevasta miehestä ja itsetunnon menetyksestä.
En ole eronnut, ajattelen nykyään, että olen aika kamala muutenkin ja onnekas, kun mies suostuu olemaan kanssani.
Neuvoisin kyllä ap:ta eroamaan. Tuo ei enää voi muuttua hyväksi koskaan ikävä kyllä.
Tuo on pahin pelkoni, että alkaisin ajattelemaan samalla tavalla. Ei kuulosta terveeltä.
Anna itsellesi aikaa. Henkisellä tasolla mies petti sinut. Se vaikuttaa perusturvallisuuteen. Keskustelkaa lisää ja aina kun olosi on epävarma. Älä käperry. Ole puolestasi myös hyvä miehellesi, älä kosta hiljaisuudella menneitä. Sitten voitte päästä aivan uudelle tasolle loukkausten yli.
On ihan ok käsitellä näitä asioita pitkään. Se ei ole taantumista vaan kuuluu paranemiseen. Tämä sääntö pätee ihan kaikkeen henkiseen kuormitukseen. Se ei ole heikkouden merkki, että etsii vielä vahvistusta vaan merkki että on vahvistuminen meneillään - työstää asiaa kunnes vahvistuu.