Teini-ikäinen poika ei ole poistunut kotoa kertaakaan vielä kesälomalla

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten kun nuori muuttaa omilleen ja istuu siellä kopissa kun ei ole enää niitä kavereitakaan ketä nähdä ja syrjäytyy sinne, silloin on enää vaikea puuttua.

Tämä. Paitsi että eivät välttämättä edes muuta omilleen... Työni puolesta näen näitä ihan riittävästi. Syrjäytyneitä aikuisia miehiä, vuorokausirytmit ihan sekaisin, ei kontakteja muihin, ei työpaikkaa, ei mielenterveyttä...

Miksi joku sanoo, että rajoituksia ei voi teinille laittaa? Kenelle tahansa riippuvuudesta kärsivälle tulee asettaa rajat. Ei ne siihen itse pysty, teinikin on lapsi vielä eikä lapsi varsinkaan pysty. Itse en ole mitään ulkoilun määrää keksinyt asettaa, mutta _jotain_ muutakin on tehtävä kuin pelattava. Pelaamiseksi menee teinipojalla kun silmä välttää joten takavarikkoon on pakko laittaa pelikapulat yms. Tytöillä ei ole samaa ongelmaa joten en ole joutunut pakolla rajoittamaan, mutta kyllä nämä peliriippuvuuden alut on syytä katkaista, tai yritettävä katkaista, mahdollisimman alussa.

Kuulostaa ihan multa 14-vuotiaana. Myös omat vanhempani kitisivät asiasta. Seuraavana kesänä olin jatkuvasti menossa rannalla, kavereiden luona yms. Arvatkaa olivatko vanhempani tyytyväisiä? No ei tietenkään vaan valittivat siitä, että en ole koskaan kotona. Ilmeisesti kun lisääntyy niin tulee pakottava tarve keksiä kaikesta ongelmaa

Antakaa niiden nuorten olla ja elää. Kyllä ne ehtii pitkin maita ja mantuja vielä juoksemaan. Tuskin teille sekään kelpaisi, että ryyppäisivät pitkin kyliä? Se pelaaminen on sitä sosiaalista kanssakäymistä, joten kyllä ne niiden kavereidensa kanssa ovat yhteyksissä.

Pelaa 15v meilläkin ja kukkuu myöhään.

Lenkittää koiran 2x päivä ja joka päivä käy salilla, rassaa mopoa ja tekee hiukan myös kotitöitä.

Kasvatuksen tulosta. Poikasi on kuin löysä paska, josta tulee tuota rataa laiska elämäntapatyötön. Ja nyt kehtaat kysellä, että mitäs nyt tehdään? Miksi et toiminut jo aiemmin? 

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessani olen NIIN onnellinen, etteivät teinini kasva Suomessa...!! Ei ihme, miksi suomalaisnuoret eivät enää hallitse normaaleja sosiaalisia taitoja.

Äh.

Huono....

Juuri oli uutisissa, että muualla sitä riippuvuutta vielä kauemmin on ollut.

Aikuiset olla aika avuttomia, mutta rajoja meidän on jotenkin vaan laitettava. Ja keskustellakin voi.

Hyvää kesää.

Suomen lapset on hienoja. Tykkään.

He vaan tarttee aikuisilta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessani olen NIIN onnellinen, etteivät teinini kasva Suomessa...!! Ei ihme, miksi suomalaisnuoret eivät enää hallitse normaaleja sosiaalisia taitoja.

Missähän kehitysmaassa te oikein asutte, kyllä nämä pelaamiset ja älypuhelimet on läsnä ihan kaikkien sivistysmaiden ihmisten elämässä 😲

Meidän 13 ja 14 v pojat pelaa paljon. Mutta vaadin että muutakin on tehtävä.

Aamusta metelöin kotitöissä niin että heräävät viimeistään ysin aikoihin. Kirjoitan aamuisin työlistan jonka työt saavat tehdä milloin haluavat kunhan tekevät. Välillä komennan muutenkin kotitöihin esim kantavat puut saunaan, imuroivat, leikkaavat ruohon (myös mummolasta), jne. Mies laittaa pojat välillä kaivamaan kaivurilla ojia jne.

Nytkin vanhemmalla on kaksi kaveria kylässä ja nuoremmalla yksi. Itse eivät käy paljon kavereilla mutta onneksi kavereita tulee meille,

Meillä tekevät kotityöt reippaasti ja ilman isoja kitinöitä koska tietävät että se on edellytys sille että saa sitten pelata vapaammin. Jos lapset hoitavat hommansa mukisematta niin en keskeytä esim fortniten erää vaan kun huutelen niin saavat pelata kesken olevan erän loppuun ja tulla sitten esim syömään ym.

Lisäksi kyselen peleistä ja välillä menen mukaan pelaamaankin lasten kanssa osaa pelejä. Itse en tykkää esim fortnitestä mutta tidän että aloittelijoita kutsutaan burgereiksi jne. Kun nuoret huomaavat että kiinnostun heidän tekemisistään ja arvostan pelejä niin että erää ei tarvi keskeyttää kuin poikkeustapauksessa niin hekin puhuvat minulle avoimemmin ja uskovat komentojani esim jos huomautan että ovat pelanneet liikaa ja pitää välillä tehdä muuta.

Ja välillä on päiviä kun pojat haluavat viettää aikaa kanssani. Selittävät mitä kukakin kaveri on eri peleissä tai itl tehnyt. Ovat kyllä laiskoja lähtemään minnekkään kotoa mutta jos sanon että lähdetään vaikka mökille niin uskovat eivätkä kiukkua (tosin kyselevät iltapäivästä ainavälillä milloin lähdetään kotiin mutta eivät kiukkua ym).

Välillä kyllä toivon ettei pelejä olisi keksitty ollenkaan on ne niin koukuttavia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessani olen NIIN onnellinen, etteivät teinini kasva Suomessa...!! Ei ihme, miksi suomalaisnuoret eivät enää hallitse normaaleja sosiaalisia taitoja.

Missähän kehitysmaassa te oikein asutte, kyllä nämä pelaamiset ja älypuhelimet on läsnä ihan kaikkien sivistysmaiden ihmisten elämässä 😲

Mä tulin just sanomaan sama, vai onko nää taas näitä provoja joiden tarkoitus on demonisoida ulkosuomalaiset. 

Koska kyllä meillä ainakin on ihan tota samaa haastetta, tää on nykyaikaa. Hyvä puoli on kyllä se, että nykyään nuoriso ei ryyppää kartsalla aivojaan pilalle. Yritän kuitenkin olla mahdollistamatta sellaista elämää, että voi vaan pelata. Ei se ole mahdollista aikuisellakaan. Pitää huolehtia omasta terveydestä, tehdä kotitöitä, harrastaa. Onneksi hoitavat tonttinsa tyytyväisinä, koulu menee hyvin, ja ovat sosiaalisia (pelienkin kautta).

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessani olen NIIN onnellinen, etteivät teinini kasva Suomessa...!! Ei ihme, miksi suomalaisnuoret eivät enää hallitse normaaleja sosiaalisia taitoja.

No ei aloittaja puhu tyypillisestä suomalaisesta nuoresta. 

Omallani on kesätyö, lähtee isovanhempien kanssa ulkomaille, sitten on tennisleiri ja koko ajan on ulkonakin kavereiden kanssa. 

Näin normaaleissa perheissä. 

Mutta onko tällainen masennus ja eristäytyminen tavallisempaa muualla kuin Suomessa? En tiedä. 

Ei ainakaan täällä Helsingissä. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän 13 ja 14 v pojat pelaa paljon. Mutta vaadin että muutakin on tehtävä.

Aamusta metelöin kotitöissä niin että heräävät viimeistään ysin aikoihin. Kirjoitan aamuisin työlistan jonka työt saavat tehdä milloin haluavat kunhan tekevät. Välillä komennan muutenkin kotitöihin esim kantavat puut saunaan, imuroivat, leikkaavat ruohon (myös mummolasta), jne. Mies laittaa pojat välillä kaivamaan kaivurilla ojia jne.

Nytkin vanhemmalla on kaksi kaveria kylässä ja nuoremmalla yksi. Itse eivät käy paljon kavereilla mutta onneksi kavereita tulee meille,

Meillä tekevät kotityöt reippaasti ja ilman isoja kitinöitä koska tietävät että se on edellytys sille että saa sitten pelata vapaammin. Jos lapset hoitavat hommansa mukisematta niin en keskeytä esim fortniten erää vaan kun huutelen niin saavat pelata kesken olevan erän loppuun ja tulla sitten esim syömään ym.

Lisäksi kyselen peleistä ja välillä menen mukaan pelaamaankin lasten kanssa osaa pelejä. Itse en tykkää esim fortnitestä mutta tidän että aloittelijoita kutsutaan burgereiksi jne. Kun nuoret huomaavat että kiinnostun heidän tekemisistään ja arvostan pelejä niin että erää ei tarvi keskeyttää kuin poikkeustapauksessa niin hekin puhuvat minulle avoimemmin ja uskovat komentojani esim jos huomautan että ovat pelanneet liikaa ja pitää välillä tehdä muuta.

Ja välillä on päiviä kun pojat haluavat viettää aikaa kanssani. Selittävät mitä kukakin kaveri on eri peleissä tai itl tehnyt. Ovat kyllä laiskoja lähtemään minnekkään kotoa mutta jos sanon että lähdetään vaikka mökille niin uskovat eivätkä kiukkua (tosin kyselevät iltapäivästä ainavälillä milloin lähdetään kotiin mutta eivät kiukkua ym).

Välillä kyllä toivon ettei pelejä olisi keksitty ollenkaan on ne niin koukuttavia

Meillä  itse asiassa nuoret itse haluavat herätä aikaisin, muuten kokevat päivän menevän hukkaan. Heistä on ihanaa kun on pitkä päivä aikaa. 

Toi on hyvä, jos jaksaa olla kiinnostunut. Itse olen pahoitellut, ettei kiinnosta kunnolla. Joskus yritän katsella selän takaa ja opetella, mutta aika väkinäistä yrittämistä on :)

Ei meilläkään 12-vuotias irtoaisi koneesta mihinkään. Oltiin pari viikkoa reissussa, ja siellä keksi kyllä hyvin tekemistä ilman puhelintakin, mutta heti kotiin palattua Fortnite kutsui. Teini taas on rasittava terveysintoilija, joka oikeasti lenkkeilee joka päivä ja onneksi pakottaa nuoremmankin joka päivä ulos pelailemaan vähäksi aikaa. En ole huolestunut, vaikka erilaisiahan noista lapsista kasvaa kuin meistä, joille ainoa hupi kesälomilla oli pussikalja ja hullut temput. En tiedä ilahtuisinko jos omat lapset ajelisivat mopolla poliisia karkuun ja tekisivät kiljua sänkynsä alla niin kuin omassa teini-iässä oli tapana.

Itse en ikävuosina 10-17 oikein muuta tehnytkään kuin pelasin tai paskapostailin jollain nettifoorumeilla. Pelasin IRL-kavereiden kanssa tai nettikavereiden kanssa, mutta kavereiden kanssa kuitenkin. Joskus harvoin käytiin IRL-kavereiden kanssa jossain elokuvissa tai festareilla, ehkä pari kertaa vuodessa. Kuitenkaan mitään spontaania "mennään ulos ja hengaillaan"-touhua en juurikaan tehnyt ja vanhempani kuvittelivat minun olevan joku täysin kaveriton hylkiö joka vitutti huolella. Koulussa olin erittäin sosiaalinen ja minulla oli paljon kavereita.

17-vuotiaana alkoi kuitenkin homma muuttumaan, ihan vaan siksi että kaverit alkoivat pikkuhiljaa saamaan autoja ja riittävää ikää alkoholiin, jolloin olinkin sitten jo joka viikonloppu jossain ryyppäämässä kavereiden kanssa. Ajokortin ja auton saadessa lopetin kaikki pelaamiset lähes kokonaan, ja vielä 4 vuoden jälkeenkin olen kotona vain silloin kun on aivan pakko koska mieluummin olen ulkona. Autojen kanssa oli helppoa ja nopeaa liikkua, joten jokaista kodista ulos astumista ei tarvinnut suunnitella etukäteen.

Kaikki ei vain ole niin yltiösosiaalisia. Jotkut tykkää perehtyä omaan harrastukseen, joita videopelit oikeastaan nykyään ovatkin.

Joskus teidän aikananne ysäreillä oli varmasti teinipojilla helpompaa vaan lähteä ulos tekemään jotain, koska teinipojan elämään kuuluu perseily ja rajojen rikkominen. Nykyään joka asia on kielletty, kaikesta jää aina kiinni ja jokaisesta "pojat on poikia"-tason typeryydestä joutuu lastensuojelugestapon hävityslistalle. Tai ehkä nuoret ovat vaan nykyään niin nössöjä, että istuvat ennemmin sisällä pelaamassa kuin tappelemassa, ajelemassa rallia metsässä ja haistelemassa liimaa. Ei se pelaaminen tuossa iässä haitaksi ole, sitten jos poika on vielä armeijan jälkeen nurkissasi pelaamassa niin pitää jo koittaa saada se vähän aikuistumaan.

M22

Vierailija kirjoitti:

Sama meillä, ihan normaalia on. Samoin on lapseni kavereilla.

Meillä 14-vuotias, joka suurinpiirtein vain löhöää, katsoo iPadia, pelaa yömyöhään

Fortnitea ja nukkuu iltapäivään. On yhteydessä kavereihin koneen välityksellä tuntitolkulla pelatessa, mutta samalla tuntuvat puhuvan muutkin asiat.

Nuorisokulttuuri on muuttunut, ei nykyään mennä kartsalle istumaan, vaan 'tavataan' koneen välityksellä.

Se tässä on samaa kuin ennenkin, että nuoret ovat kautta aikain, varsinkin lomilla, valvoneet öisin ja nukkuneet päivällä :)

Kohta tulee vaihtelua elämään, kunhan me vanhemmat jäämme lomille.

Se, että teillä on näin, ei tarkoita, että normaalia on yötä myöten pelaaminen ja nukkuminen iltapäiväään. Kannattaa katsella ympärilleen ja pyöriä erilaisissa sosiaalisissa ympyröissä.

Normaalia on harrastaa päivisin kaveriporukalla sitä lajia, jota harrastaa kouluvuoden aikana eli jalkapalloa, sählyä, korista, lentistä esim, rannalla, käydä pyöräilemässä ja uimassa. Sen lisäksi tietysti myös pelataan, mutta pelit ei hallitse koko elämää ja sitä ei tehdä yötä mylten. Näin on meidän asuinalueella.

Todella moni tänä kesänä myös osan kesästä kesätöissä.