Kaikki kunnia yksinhuoltajille

Olen miehen reissuhommien takia käytännössä koko ajan yksin lasten kanssa. Toki mies käy välillä kotona (nukkumassa). Vapaapäivät tekee ylitöitä että talous pyörisi minun ollessa kotihoidontuella. Välillä mietin että söisin mielummin vaikka kaurapuuroa koko kuukauden kun elän tätä vauva+lapsiperhe-elämää "yksin". Kaipaan niiiin paljon aikuista seuraa. Kesälle ainakin täällä kaikki kerhot yms kiinni ja tuntuu ettei puistoissakaan enää käydä lasten kanssa. Haaveilen suihkusta YKSIN ja siivoamisesta ILMAN että vauva sylissä. Saisimpa edes yhden illan niin että minulla olisi mies rinnalla tässä kaaoksessa.
Ja joo, ei ole perhettä täällä päinkään enkä työkavereihinkaan ehtinyt kunnolla tutustua ennen kotiin jäämistä....blääh...