Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pääsen tästä masennuksesta eroon?
13.06.2018 |
Oikeasti en edes halua siitä eroon vaan haluan vain kuolla. Se tietysti varmasti vaikeuttaa "paranemista". Mutta nyt yritän ihan objektiivisesti miettiä, että olenko toivoton tapaus.
Lääkkeitä on kokeiltu todella monia. Ei apua. Sähköhoitoa kokeiltiin. Ei pitkäaikaista apua. Sairaalahoitoa kokeiltu. Ei apua. En jaksa rampata enää puhumassakaan, koska siitä tulee vain toivottomampi olo. Pitäisikö kuitenkin jatkaa sitä, vaikka häpeän itseäni aina joka kerran jälkeen ja halu kuolla vaan kasvaa? Tuntuu rääkkämiseltä. Alan olla jo aika epätoivoinen ja lähinnä toivon vain, että saisin jostain jotenkin tarpeeksi rohkeutta itseni tappamiseen. Motivaatio elää on ihan nollassa. Hillun täällä vain sen takia, että en ole uskaltanut poistuakaan vielä tästä maailmasta.
Viime päivinä on ollut pelottavia ajatuksia. Asun isäni kanssa ja hän vaikeuttaa itsemurhaani, koska hän tietää itsetuhoisista ajatuksistani. Epäilee aina minua, jos lähden pois kotoa. Olen suunnitellut, että joskus yöllä lähtisin tap pamaan itseni. Isä nukkuu silloin, mutta hän saattaa herätä. Tuntuu, että pitäisi tap paa hänet, jos hän ei päästä minua lähtemään. :/ Ja ehkä saisin myös aikaiseksi tehdä vihdoin sen itsemurhan, jos tap paisin ensin jonkun toisen. En tiedä onko tämä vain ajatus vai voisinko jopa oikeasti tehdä niin... Pelottavaa.
Kommentit (36)
Kyllä siihen löytyy keinoja. Koitetaan miettiä! 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet nainen, niin laita pienempää vaatetta päälle ja lähde terassille. Saat huomiota, ihailua, seksiäkin. Suu kääntyy hymyyn ja itsetunto korjautuu.
Toivottavasti et ole mies, koska tuskin on mitään tehtävissä silloin. Ketään ei kiinnosta.
Jos tilanne on noin paha ni itse tekisin jotain hiton repäisevää, jos pääkopan mukaan ei kuitenkaan ole enää mitään menetettävää. Sitä vois olla vaikka maasta muutto, huumeet tai kauneusleikkaus velkarahalla :D mistä sitä ikinä tietää miten se elämä vielä lutviutus esim. Ko. Keinoilla, jos vaihtoehtona on itsemurha niin kokeile ensin oikeesti mitä tahansa muuta! :)
Ostamalla itsensä ulos siitä, ja keskittymällä omaan hyvinvointiin ja voimavaroihin. Sori, mut koita lähteä lenkille. Jos se piristäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostamalla itsensä ulos siitä, ja keskittymällä omaan hyvinvointiin ja voimavaroihin. Sori, mut koita lähteä lenkille. Jos se piristäisi.
Jos on ollut monta päivää sisällä ja olo ihan nuupahtanut, niin kyllä ulkoilu auttaa ainakin jonkin verran. ✨ Ja jos ulos on vaikea lähteä, voisi koittaa joogata tai venytellä ensin vähän aikaa. Siitä voisi saada sen verran energiaa, että jaksaa lähteä ulos. 🌞
Psykoterapia (ei mikään mt toimiston lähihoitajan kanssa juttelu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostamalla itsensä ulos siitä, ja keskittymällä omaan hyvinvointiin ja voimavaroihin. Sori, mut koita lähteä lenkille. Jos se piristäisi.
Jos on ollut monta päivää sisällä ja olo ihan nuupahtanut, niin kyllä ulkoilu auttaa ainakin jonkin verran. ✨ Ja jos ulos on vaikea lähteä, voisi koittaa joogata tai venytellä ensin vähän aikaa. Siitä voisi saada sen verran energiaa, että jaksaa lähteä ulos. 🌞
Juo kuppi kahvia tai jääteetä... jaksaisiko sen voimalla avata ulko-oven ja käydä kävelyllä? 💨
Polilla päivystyksessä on huomattu tämä rasittava uhkauksien koventaminen. Kun ei saada pameja, kun ei saada sanella hoitoaan, niin vanhanaikaisen "ranteet auki" uhkailun sijaan uhkaillaan jo muiden henkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Polilla päivystyksessä on huomattu tämä rasittava uhkauksien koventaminen. Kun ei saada pameja, kun ei saada sanella hoitoaan, niin vanhanaikaisen "ranteet auki" uhkailun sijaan uhkaillaan jo muiden henkeä.
No ei ihme kun nykyään saa kaikki hoidot heti kun ajaa ihmisten päälle bemarilla, sitä ennen ei...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostamalla itsensä ulos siitä, ja keskittymällä omaan hyvinvointiin ja voimavaroihin. Sori, mut koita lähteä lenkille. Jos se piristäisi.
Jos on ollut monta päivää sisällä ja olo ihan nuupahtanut, niin kyllä ulkoilu auttaa ainakin jonkin verran. ✨ Ja jos ulos on vaikea lähteä, voisi koittaa joogata tai venytellä ensin vähän aikaa. Siitä voisi saada sen verran energiaa, että jaksaa lähteä ulos. 🌞
Juo kuppi kahvia tai jääteetä... jaksaisiko sen voimalla avata ulko-oven ja käydä kävelyllä? 💨
Ulos lähteminen voi olla suurin haaste. Sitten kun on päässyt ulos, lenkillä käyminen on helppo osuus. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä psykoterapiaa vaan ei kaikille riitä eikä siitä kaikki hyödy. Ap: tä ei hoitonsa kiinnosta.
Tsemppiä isällesi. Toivottavasti asiat paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Polilla päivystyksessä on huomattu tämä rasittava uhkauksien koventaminen. Kun ei saada pameja, kun ei saada sanella hoitoaan, niin vanhanaikaisen "ranteet auki" uhkailun sijaan uhkaillaan jo muiden henkeä.
No ei ihme kun nykyään saa kaikki hoidot heti kun ajaa ihmisten päälle bemarilla, sitä ennen ei...
Saihan.
Vierailija kirjoitti:
Polilla päivystyksessä on huomattu tämä rasittava uhkauksien koventaminen. Kun ei saada pameja, kun ei saada sanella hoitoaan, niin vanhanaikaisen "ranteet auki" uhkailun sijaan uhkaillaan jo muiden henkeä.
Jep mikseivät ärsyttävät potilaat voisi hiljaa kuolla kotonaan eikä aiheuttaa tuollaista häslinkiä hoitoa vaatimalla. Juuh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostamalla itsensä ulos siitä, ja keskittymällä omaan hyvinvointiin ja voimavaroihin. Sori, mut koita lähteä lenkille. Jos se piristäisi.
Jos on ollut monta päivää sisällä ja olo ihan nuupahtanut, niin kyllä ulkoilu auttaa ainakin jonkin verran. ✨ Ja jos ulos on vaikea lähteä, voisi koittaa joogata tai venytellä ensin vähän aikaa. Siitä voisi saada sen verran energiaa, että jaksaa lähteä ulos. 🌞
Juo kuppi kahvia tai jääteetä... jaksaisiko sen voimalla avata ulko-oven ja käydä kävelyllä? 💨
Ulos lähteminen voi olla suurin haaste. Sitten kun on päässyt ulos, lenkillä käyminen on helppo osuus. 😊
Laita kahvi tai jokin muu piristävä herkku tulille ja vaihda sillä aikaa vaatteet (jos tarvitsee), laita kengät jalkaan. 😏 Juo kahvi ja tsemppaa itsesi sen jälkeen ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostamalla itsensä ulos siitä, ja keskittymällä omaan hyvinvointiin ja voimavaroihin. Sori, mut koita lähteä lenkille. Jos se piristäisi.
Jos on ollut monta päivää sisällä ja olo ihan nuupahtanut, niin kyllä ulkoilu auttaa ainakin jonkin verran. ✨ Ja jos ulos on vaikea lähteä, voisi koittaa joogata tai venytellä ensin vähän aikaa. Siitä voisi saada sen verran energiaa, että jaksaa lähteä ulos. 🌞
Juo kuppi kahvia tai jääteetä... jaksaisiko sen voimalla avata ulko-oven ja käydä kävelyllä? 💨
Ulos lähteminen voi olla suurin haaste. Sitten kun on päässyt ulos, lenkillä käyminen on helppo osuus. 😊
Laita kahvi tai jokin muu piristävä herkku tulille ja vaihda sillä aikaa vaatteet (jos tarvitsee), laita kengät jalkaan. 😏 Juo kahvi ja tsemppaa itsesi sen jälkeen ulos.
Hm... kahvin voisi juoda seisaallaan. Ehkä sitten olisi vielä pikkuisen helpompi lähteä? 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Polilla päivystyksessä on huomattu tämä rasittava uhkauksien koventaminen. Kun ei saada pameja, kun ei saada sanella hoitoaan, niin vanhanaikaisen "ranteet auki" uhkailun sijaan uhkaillaan jo muiden henkeä.
No ei ihme kun nykyään saa kaikki hoidot heti kun ajaa ihmisten päälle bemarilla, sitä ennen ei...
Saihan.
No esim minä olen usein sanonut ammatti ihmisille että tarvitsisin enemmän apua ja että minulla on hyvin aggressiivisia ajatuksia (ja joskus todettu impulssikontrolli ongelma tai joku), mutta kuulemma minulla menee liian hyvin tiivimpään apuun.
Alue: Aihe vapaa
Mä oon vaan oppinut elämään masennukseni kanssa. Se on osa mua. En usko että koskaan tulen täysin parantumaan mutta olen hyväksynyt sen.