Miksi joillekin miehille isäpuolena olo on niin vaikeaa?

Lapset.

Vierailija kirjoitti:

Lapset.

Miksi sitten ottaa nainen jolla on jo lapsi jos se kerran vaivaa?

Ymmärrän hyvin. En ole ikinä halunnut itsekään lapsia, saati että pitäisi vanhemmaksi alkaa jonkun toisen tahmanäpille... 

Minä olen ns. Äitipuoli, mutta ei, en halua sitä olla. Miehen lapset saavat tulla meille, mutta minä en heitä viihdytä eivätkä he saa minua vaivata.

Miksikö? Minulla on myös omia lapsia. Teinejä jo. Enkä ala toista lapsiperhearkea elämään. Miehen ei tarvitse heillekään isäpuoleksi ruveta.

Sanoisin että se on nöyryyttävä ja epäreilu tilanne miehelle.

Useimmiten nainen hankkii lapselleen ns. jännämiesgeenit ja sen jälkeen vasta nainen hankkii mukavan kunnollisen miehen huolehtimaan lapsesta. Tuossa on vain hävittävää mukavalle miehelle.

No, ei miehet yleensä halua hoitaa ja elättää toisten jälkikasvua. Esimerkiksi isäni laukaisi sukulaisnaiselle taannoin, että "mua ei kiinnosta vieraiden lapset", kun nainen yritti näyttää lastenlastensa kuvia. Oli kyllä törkeästi sanottu ja moitittiin häntä siitä jälkikäteen. Sanoi vaan, että oon liian vanha teeskentelemään ja sanoin vaan totuuden, että turha niitä siinä esitellä, kun tunkee melkein naamalle kuvat pyytämättä.  Eikä muuten ole ainoa mies, joka ajattelee noin. Toisaalta asiassa ei ole ristiriitaa, koska isä on äidin kanssa naimisissa edelleen ja heillä meitä lapsia kolme + neljä lastenlasta. Voin kuvitella, kuinka isäni inhoaisi ajatusta vieraista lapsista tai lapsenlapsista nurkissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset.

Miksi sitten ottaa nainen jolla on jo lapsi jos se kerran vaivaa?

Koska panetti ja ei ole tajunnut, kuinka rasittavaa ipana-arki todella on.

Ei ole vaivaa.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että se on nöyryyttävä ja epäreilu tilanne miehelle.

Useimmiten nainen hankkii lapselleen ns. jännämiesgeenit ja sen jälkeen vasta nainen hankkii mukavan kunnollisen miehen huolehtimaan lapsesta. Tuossa on vain hävittävää mukavalle miehelle.

Sittenhän se kannattaisi hyvissä ajoin kertoa.

Lapsissa ei ole mitään ongelmaa. Ongelma on se lasten varjolla perheen elämää kontrolloiva erotettu "mummiäs".

Vierailija kirjoitti:

Lapsissa ei ole mitään ongelmaa. Ongelma on se lasten varjolla perheen elämää kontrolloiva erotettu "mummiäs".

Juuri niin! Mummiäs määrää uusperheen aikataulut, kusettaa raha-asioissa ja lietsoo vihaa. Ja panee muijaa aina kun silmä välttää, onhan se sentään oikea isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset.

Miksi sitten ottaa nainen jolla on jo lapsi jos se kerran vaivaa?

Koska panetti ja ei ole tajunnut, kuinka rasittavaa ipana-arki todella on.

Tämä tyyppi halusi yhteisen lapsen ja sitten vasta alkoi inho edellisen liiton lasta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikä muuten ole ainoa mies, joka ajattelee noin. Toisaalta asiassa ei ole ristiriitaa, koska isä on äidin kanssa naimisissa edelleen ja heillä meitä lapsia kolme + neljä lastenlasta. Voin kuvitella, kuinka isäni inhoaisi ajatusta vieraista lapsista tai lapsenlapsista nurkissa.

Minulla on omia alle kouluikäisiä lapsia, ja minäkään en ole erityisen kiinnostunut katselemaan vieraiden lapsien kuvia. Itseasiassa ainoat lapsikuvat joita jaksan katsoa ovat omien lapsien kuvat. Tämä aiheuttaa ajoittain pientä kireyttä puolison kanssa, joka silloin tällöin haluaa näyttää kuvia vieraista lapsista esimerkiksi lasten söpöyden tai muun lapsiin liittyvän syyn vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt oikeasti toisten jämiä haluaa?

Eikö sen voisi kertoa ennen yhteisiä lapsia?

Koska lapset osaavat olla hirveitä. Tiedän kokemuksesta, koska olin se hirviölapsi. Inhosin isäpuoltani. Mökötin, vittuilin, yritin erottaa hänet ja äitini, paiskoin ovia, haukuin jne. Vihasin sitä miestä. 

Mutta luojan kiitos isäpuoleni uskomattomille hermoille ja sitkeydelle. Pikkuhiljaa aloin rauhottumaan ja sietämään isäpuoltani. Nykyään isäpuoleni on minulle todella rakas ja rakastan häntä ja hän puhuu minusta tyttärenäänkin välillä (hänellä on omia lapsia myös entisen puolisonsa kanssa). Onneksi hän ei luovuttanut ja sain hänestä ihanan ihmisen perheeseeni. 

Joten ymmärrän kyllä, että miksi joillekkin miehille on vaikeaa olla isäpuolena. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä vaivaa?

Mikä  sun  vaivaa kun et omilla pikku aivoillasi  tajua että  oma lapsi on aina oma lapsi  ja oma lapsi on ihan eri  asia kuin jonkun toisen lapsi?

Varmaan samoista syistä kun monille naisillekin on vaikeaa olla äitipuolena miehen lapsille? Itselleni lapset edellisistä suhteista on ehdoton ei. Oikeastaan olen sitä mieltä, että monet hankkivat lapsia liian heppoisin perustein, ja sitten erotaan, kun ollaan täysin epäkypsiä perhe-elämään. Kuvitellaan ihan liikoja omista osaamisista ja voimavaroista, ja sitten yritetään työntää niitä omia taakkoja muiden vastuulle.

Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä vaivaa?

Monen lapsen lapsuuden on pilanneet ilkeä, sairasmielinen isä- tai äitipuoli. Pitäisi olla joku ulkopuolinen instanssi joka tutkisi uusien äiti- ja isäpuoliehdokkaiden mielenterveyden tilan ja kasvatusideologian, sekä stressin sietokyvyn ennen kuin annettaisiin heidän muodostaa parisuhde kumppaniin jolla lapsia.

Tälläkin hetkellä ties miten monessa kodissa lapsi tai lapset pelkäävät vanhemman uuttaa kumppania, jok alyö kasten hyvinvointia laimin kaikin tavoin fyysisesti ja henkisesti. Eikä ulkopuoliset tiedä mitään, kun lapset ovat lojaaleja sille biologiselle vanhemmalleen :(

Samaa naista kosin itselleni omaishoitajaksi. Miksei tullut, miksi se on naiselle niin vaikeaa? 

Naisia äitipuolena oleminen vaivaa monesti vielä enemmän.