olemmeko outoja, kun ei meillä ole tällaista ystävää?

mitään ystäviä, joita tuosta vain lähettää postaamaan jonkun kaverin harrastuksen rientoihin.



Ehkä muut ovat niin asialle omistautuneet, etteivät oikein käsitä, ettei tämä harrastus olekaan kaikkien muiden elämän keskipiste?

ja eivät ole kertaakaan saaneet meiltä vanhemmilta edes kyytiä harkkoihin. Menkööt pyörällä tai julkisilla. Jos joukkue liikkuu, niin menevät linja-autolla.

Jos ei voi mennä ilman jompaa kumpaa vanhempaa tai aikuista ystävää niin sitten se kerta jää lapseltanne vaan väliin. Ei voi mitään.

syvältä, että monet harrastukset vaatii sen, että vähintään toinen vanhemmistakin harrastaa sitä, leipoo pullaa, järjestää myyjäisiä jne. Minä mieluummin maksaisin suosiolla vähän enemmän ja jättäisin mokomat kerjuutalkoot väliin. Maksaisin mielelläni jopa sen verran enemmän, että seura voisi antaa vähävaraisille lapsille alennusta harrastusmaksuista. Ihan riittää jo sumplimista kolmen lapsen kuljetuksissa ja perheen yhteisissä menoissa, varsinkin kun ollaan annettu lasten harrastaa kaikkien sitä mistä tykkäävät eikä olla esim. futisperhe koska esikoinen sattui sen lajin aloittamaan tai faija lajista niin diggaa.

ystävillä on itselläänkin lapsia, en edes viitsi pyytää ketään heistä käyttämään kokonaista päivää "vieraan kakaran" kanssa. Mielestäni olisi liikaa vaadittu.



Joku isovanhemmista voisi sen sijaan tulla kyseeseen tai lasten lapseton täti.

2 harrastavaa lasta, mies aina iltatöissä 7 pv/ vk- en koe huonoa omaatuntoa

Ja sitten jotkut vielä paheksuvat, kun vanhemmat eivät muka ole kiinnostuneita lapsestaan, jos eivät päivystä lähes aina vieressä, kun lapsi harrastaa.



Minulla ja sisaruksillani oli pääasiassa harrastuksia, joita saattoi harrastaa ilman vanhempiakin ja osaan (kuten tanssi) ei kuulunut vanhempia tullakaan mukaan. Minä koin sen lapsena niin, että ne olivat minun harrastuksiani. Esiintymisiin oli kiva, kun vanhemmat pääsivät, mutta jos joskus eivät päässeet, en kokenut sitä pahana, sillä itsellenihän harrastin.

ehkä kirjoitin jotenkin huonosti, siis kyseessä on tapahtuma, johon vanhemmat tai jompikumpi menevät töihin, lapset itse eivät ole paikalla. Tätä siis ihmeteltiin, että meillä ei ole sellaista ystävää, joka käyttäisi vapaapäivänsä kokonaan meidän lapsemme harrastuksen rahankeruuseen. ap

Lapsetonta ei kehtaisi pyytää ja lapsellisilla on omien lasten harrastusten rahankeruut. Pojan kummisetä kyllä varmasti kilttinä poikamiehenä menis,i mutta kokisin sen liian suureksi hyväksi käytöksi.

lapsen harrastus on lapsen harrastus, ei vanhempien tai koko perheen harrastus. Ei mua kiinnosta olla mikään futisperheen huoltojoukko. lapsi saisi kyllä harrastaa futista mutta se tökkää siihen että myös minun tulisi tällöin alkaa sitä harrastamaan. Ei kiitos.

Joukkueenjohtajalle tämä kyseinen laji ja joukkue on henki ja elämä, eikä ihan taida tajuta että muiden ihmisten elämä pyörii vallan muiden seikkojen ympärillä.