Lue keskustelun säännöt.
Rehellinen mielipiteenne.. Voiko 15-vuotiasta enää määräillä ja vaikuttaa hänen tekemisiinsä?
13.06.2018 |
Tekevät jo omat päätöksensä ja mokansa ja päättävät kenen kanssa tekevät ja mitä?
Vai voiko vielä vaikuttaa? Komentaa? Määräillä?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos 15-vee hankkii itse omat tupakkansa, hän saa polttaa? Tai kaljat? Kunhan ei tee sitä kotona ja vaivaa vanhempiaan?
Miten estät?
Niinpä. Eli toisin sanoen 15-vee on jo valmis ihminen joka saa itse päättää tekemisistään eikä tarvi tehdä mitään mitä vanhemmat sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kotona on kaikki hyvin 15 vuotiasta komennetaan ja 15 vuotias ottaa sen opiksi.
Ei hyvänen aika, kuinka ihmeessä ajatellaankin, että voiko 15 vuotiasta komentaa.
Työskentelen teinien kanssa ja määräily on väärä menetelmä. Eikä saa nykynuoria ajaa nurkkaan komentoineen. He ovat tottuneet, että kotona neuvotellaan ja keskustellaan asiat. Käskyttäminen ei toimi enää. Teinit on yhteistyökykyisiä ja pahimmat angstitkin inhoaa riitelyä. Siksi usein huumoria ja pyyntöjä, eikä mitään "nyt et kyllä..." ja jää viereen tuijottamaan, että tuleeko käsky nyt varmaan täytettyä. Parempi heittää ohimennen asiasta ja antaa teinin hetki pohtia mielessään, mitä kannattaa tehdä. 95% kerroista ne vaihtaa jo siinä vaiheessa linjaa ja lopuissa voi sitten miettiä, viitsiikö alkaa tappelemaan.
Vierailija kirjoitti:
En keksi yhtäkään syytä sille, että pitäisi määräillä. Ihmisten kanssa pärjää parhaiten neuvottelemalla.
Jos ei ole mitään neuvoteltavaa. Teini tekee miten haluaa ja ei häntä kukaan voi estääkään.
Mä uskon vakaasti, että jo 12 vuotiaiden pitäisi antaa olla omia itsejään.
Neuvotaan sitten, jos ne kysyvät apua.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi vaikuttaa, komentaa ja määrätä. Toki komentelun ja määräilyn suhde pitäsi jossain vaiheessa vähetä.
Mutta ei meidän teinit 15-vuotiaana vapaaehtoisesti tiskimonetta tyhjentäneet vaan kyllä heitä piti komentaa tekemään se.
Toki teinin uhma voi olla kovaa ja asiat hoituu yleensä paremmin keskustelemalla, kuin uhkailulla, lahjonnalla ja kiristyksellä. Mutta välilä jotui käyttämään kaikkia mahdollisia keinoja vaikka omat teinit oli aika helppoja.
Osoititkin oikein hyvää esimerkkiä. Jos oma tahto ei toteudu, niin on oikein kiristää, valehdella ja manipuloida. Tietty uhkailua unohtamatta.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisen tehtävä on herättää lapsen oma moraalinen kompassi. Ei kieltää ja asennella sääntöjä.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
15-vuotiashan on täysi lapsi, siinä ongelmallisimmassa iässä. Luulee tietävänsä ja olevansa itsenäinen, mutta todellisuudessa on täysin pihalla omasta itsestään sekä riippuvainen muista. Ja jos hän asuu kattosi alla, niin tottakai auktoriteettiasemassa sinun tulee voida, ja pitää, vaikuttaa hänen asioihinsa. Ja muutenkin.
Kuvailit monen mamman.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, meidän 15v ei muuta tekisi kuin pelaisi, räpläisi kännykkää, tuijottaisi läppäriään jos ei puuttuisi/komentaisi/määräisi. Söisi myös harkkuja joja päivä, joisi sokerijuomia, peseytyisi liian harvoin jne.jne
15v in alaikäinen ja iässä jossa kyseenalaistetaan ja kritisoidaan kaikki/kaikkea+henkinen kehitys pari vuotta jäljessä fyysisestä.
Eli aika pelottavaa ja nuorelle haitallista olisi antaa vain olla.
Anna neuvoja ja ohjaa, mutta älä määräile ainakaan liikaa muuten voi tulla isompi vimma toimia päinvastaisesti kun toivot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, meidän 15v ei muuta tekisi kuin pelaisi, räpläisi kännykkää, tuijottaisi läppäriään jos ei puuttuisi/komentaisi/määräisi. Söisi myös harkkuja joja päivä, joisi sokerijuomia, peseytyisi liian harvoin jne.jne
15v in alaikäinen ja iässä jossa kyseenalaistetaan ja kritisoidaan kaikki/kaikkea+henkinen kehitys pari vuotta jäljessä fyysisestä.
Eli aika pelottavaa ja nuorelle haitallista olisi antaa vain olla.
Riippuu kontekstista.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
No, meidän 15v ei muuta tekisi kuin pelaisi, räpläisi kännykkää, tuijottaisi läppäriään jos ei puuttuisi/komentaisi/määräisi. Söisi myös harkkuja joja päivä, joisi sokerijuomia, peseytyisi liian harvoin jne.jne
15v in alaikäinen ja iässä jossa kyseenalaistetaan ja kritisoidaan kaikki/kaikkea+henkinen kehitys pari vuotta jäljessä fyysisestä.
Eli aika pelottavaa ja nuorelle haitallista olisi antaa vain olla.
Mulle ei asetettu mitään rajoja ja mä sain liikkua vaikka 04 aikaan yöllä kaupungilla. Siskojani rajoitettiin ja musta tuli kuitenkin johtaja. Lieneekö oikein sanoa, että niistä ei tullut.
Itsenäistä vahvuutta?
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko 15v. itsenäinen aikuinen? Ei ole ainakaan meillä. Eli todellakin yhä kasvatamme häntä vastuulliseksi ihmiseksi niinkuin vanhemman kuuluukin tehdä. Tarvittaessa myös komennamme ja määräilemme. Äiti ja isä ei ole kaveri vaan vanhempi. Mutta monella toki on se vanhemmuus hukassa.
Ja kun nuori täyttää 18v. ja asuu yhä kotona niin täällä ei voi elää kuin pellossa tai hotellissa. Omassa kodissa ja omilla rahoilla tekee sitten mitä haluaa mutta toivottavasti kodin ohjeet ja neuvot auttaa elämässä tekemään oikeita valintoja.
Vanhin lapsi on 20v. ja on asunut omillaan vuoden ja kaikki ok. Tuli vähän aikaa sitten sanomaan että nyt hän ymmärtää miksi ei aina saanut tehdä mitä mieleen juolahti nuorempana ja sanoi että hyvä kun huolehdimme hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Onko 15v. itsenäinen aikuinen? Ei ole ainakaan meillä. Eli todellakin yhä kasvatamme häntä vastuulliseksi ihmiseksi niinkuin vanhemman kuuluukin tehdä. Tarvittaessa myös komennamme ja määräilemme. Äiti ja isä ei ole kaveri vaan vanhempi. Mutta monella toki on se vanhemmuus hukassa.
Ja kun nuori täyttää 18v. ja asuu yhä kotona niin täällä ei voi elää kuin pellossa tai hotellissa. Omassa kodissa ja omilla rahoilla tekee sitten mitä haluaa mutta toivottavasti kodin ohjeet ja neuvot auttaa elämässä tekemään oikeita valintoja.
Vanhin lapsi on 20v. ja on asunut omillaan vuoden ja kaikki ok. Tuli vähän aikaa sitten sanomaan että nyt hän ymmärtää miksi ei aina saanut tehdä mitä mieleen juolahti nuorempana ja sanoi että hyvä kun huolehdimme hänestä.
Se on vielä niin nuori. Sitten kun tulee se päivä, jolloin se tajuaa, ettei maailma toimikaan niin, että kun tekee hyvää, niin itse saa hyvää.
Sitten se kiroaakin teidät alimpaan helvettiin.
Sinkkumies
Sovinnaisia lampaita haluatte kasvattaa. Orjia vailla omaa tahtoa.
Koska mitä muuta lammas osaisi tehdä, kuin kasvattaa kaltaisensa. Mutta me saadaan nöyriä työntekijöitä. Heikoimmat sitten laitetaan aktivoitumaan.
Sinkkumies
RIIPPUU vähän siitä asiasta, mistä on kyse.
Jossain pukeutumiseen, hiuksiin ym. ulkonäköön liittyvissä asioissa ei tietenkään voi, eikä teinin seurusteluun liittyvissä asioissa yleensäkään...
....MUTTA jos vanhempana ja lastaan vuosissa ja elämänkokemukseltaan (ainakin sen pituudessa) viisaampana huomaa selvästi, että oma lapsi on nyt aivan selvästi luisumassa esim. rikosten poluille ja toiminnallaan hankkimassa itseään suoraan vankilaan, niin silloin on kyllä parasta vanhemmalla kyllä jo viimeistään alkaa hälytyskellojen soimaan ja lujasti taisteluhälytyksenä lapsensa tulevaisuuden suunnan puolesta ja sen oikaisemiseksi ja puuttua peliin - vaikka sitten väkisin.
SE nimittäin osoittaa lapsestaan välittämistä, jos mikä ja on erittäin vahva pelinavaus vanhemman taholta niiden mahdollisesti jo hyvinkin tulehtuneiden suhteiden yhdessä parantamiseksi teininsä kanssa .
Tai ehkä vielä paremmin onnistuu tyyliin: "Rakkautta on kuule se, etten halua nähdä sinua tuotamenoa pian oikeudenistunnossa, saati sitten sen jälkeen viruvan ja paatuvan vankilassa ja tulossa siten ehkä joksikin ammattirikolliseksi"
Kuuluu määrätä rajoista. Ei jokaisesta tekemisestä, mutta myös lain edessä olet vastuussa hänestä. 15-vuotias voi olla monessa asiassa fiksu ja kypsä, mutta myös kokematon ja siksi ikäänkuin tyhmä. Harva meistä aikuisista muistelee teiniaikojaan jonain kypsimmän elämänkokemuksen ja objektiivisimman näkemyksen ja tietotason kultakautena, vaikka silloin taatusti itse olimme sitä mieltä (juuri siksi, että teininä sitä luulee tietävänsä kaiken ja vieläpä muita paremmin).
Sinänsä pikkulastakin pitää kunnioittaa eikä vain sokeasti määrätä, mutta lapsen oman edun nimissä aikuinen tekee päätökset.
Rahankäyttö, päihteet, mahdollinen ehkäisyn tarve, terveysasioiden hoitaminen esim hammastarkastukset, lain mukaan eläminen yms kuuluvat vanhemman vastuulle katsoa perään, että teini toimii fiksusti. Jos toimii fiksusti, eipä siinä paljon tarvitse määrätä.
Määrääminen ei ole välttämättä alistamista ja nuuhkimista. Itse olen määrännyt, että kouluun pitää panostaa jonkin verran, rahaa ei saa tiettyä määrää enemmän, itse voi mennä töihin,mutta ei koulun kustannuksella. Olen määrännyt, että alkoholia saa kokeilla järkevissä yhteyksissä, huumeita taas ei. En tietenkään tiedä kaikkea, mutta ainakin kanta ilmaistu. Olen määrännyt myös tietynlaiset kotiinutloajat ja ihan joka viikonloppu ei voi mennä miten haluaa. Jos en tällaisia "määräyksiä" asettaisi, mielelläön juhlisi ja lööbailisi koko ajan ja koulu menis päin v...ua. Tajuaa itsekin, että vaikka ärsyttää, niin mulla on pointti.
Mitään huorittelua yms ilkeää käytöstä en hyväksy ollenkaan. Minä en ole mikään heittopussi, johon puretaan paha mieli asioissa, jotka eivät mitenkään edes ole mun vallassa. Olen teinille selvittänyt, että olen nähnyt kovasti vaivaa hänen vuokseen, valvonut vuosia, luopunut monesta omasta jutusta että hän saisi harrastaa jne jne, koska rahaa ei olisi riittänyt ihan kaikkeen. Hän oppi arvostamaan sitä. Huorittelusta/nimittelystä/tarpeettomasta oikuttelusta sanoin suoraan, että sitä en katsele enkä ansaitse. Että jos sellaista tapahtuu vielä kerrankin, saat mennä isäsi luokse asumaan ja kun tietää, että isä ryyppää ja rellestää ja rypee juopon itsesäälissä kaikestankiulutuksestaan huolimatta, ei häntä kauheasti houkuta. siksihän meillä ollut yksillä tuloilla hankalaa juuri esim rahoittaa harrastuksia yms ja tietää minun olleen reilu ja yrittäneen parhaani.
Jos en vaatis mitään, ei välttämättä kasvaisi eikä olisi niin vastuullinen kuin nyt tuntuu olevan. En kyylää ja kuumota hänen menojaan, meillä on diili että niin kauan kuin koulu sujuu ok eikä muuta ongelmahommaa ilmene, hänellä on oikeus ykistyisyyteen, mutta jos hän ei kunnioita pelisääntöjä, joudun ehkä tiukentamaan jotain. Seurustelukumppanit ja parhaat kaverit pitää esitellä kotona ja mielellään sen tehnytkin.
Rajat on selkeät. Jos haluaa jotain erikoisjuttuja, vaikka lähteä jollekin matkalle, niin asioista keksutellaan ja joustetaan. Keskustelu on kaiken a ja o. Sen harjoittelu aloitettiin taaperoaikoina, varasin joka ilta aikaa sadun varjolla jutella päivän tapahtumiista, kivoista ja kurjista ja miten ratkaistaisi ja miten rakas hän on. Mielestäni perusta luotiin silloin.
Oma teinini varsin skarppi monella tavalla, mutta ei, 15-vuotiaalle ei kuulu täysi päätäntävalta. Eihän sitä ole lainkaan silmissä. Syystä. Uskon, että mun teini kokee jonkinlaista turvallisuutta siinä, että vaikka hän on omatoiminen ja hönellä on vapauksia, niin äiti on olemassa, rajta ja päätökset on olemassa. Ehkä tää korostuu, kun isä on kelvoton urpo. Tai siis ylipäänsä kun me ollaan teinin kanssa kaksistaan, vaikka etävAnhempi olis kivakin.
Kyllähän oikea rakkaus lasta kohtaan on välittämistä ja siihen kuuluu rajojen asettaminen... Täälläkin moni kirjoitti lapsen oikeudesta tehdä sitä ja tätä, miksi kukaan ei mainitse, että ei voi olla vai oikeuksia on myös velvollisuuksia.
Kuten joku kirjoitti, 15-vuotias on lapsi aikuisen "sisällä" (on karvat joka paikassa / rinnat kasvaneet / hormonit hyrräävät ja kiinnostus vastakkaiseen (ei nykyään vastakkainen) sukupuoleen lisääntyy) joka omasta mielestään tietää kaiken kaikesta. Ehkä muutama on kehittynyt normaalia nopeammin, eli ei voi yleistää.
Telkkarissa tuli englantilainen ja amerikkalainen sarja, jossa kotiinsa/elämäänsä tylsistyneet nuoret (eivät tehneet kotona muuta kun nukkuivat iltapäivään, vaihtoivat puhtaat vaatteet, tyhjensivät jääkaapin, pöllivät vanhemmilta rahaa/tupakat ja lähtivät yöksi "baanalle") vaihtoivat kotia viikoksi/kahdeksi. Ei mennyt montaakaan päivää kun umpiluussakin alkoi säteillä, että heillä loppujen lopuksi onkin asiat hyvin ja isä/äiti heitä todellakin rakastaa ja heistä välittää. Nuorien käytös muuttui radikaalisti... eli toivoa vielä on.
Paljon meillä on todella fiksuja nuoria, mutta penaaliin mahtuu myös niitä tylsiä kyniä, eli asioita ei saa liikaa yleistää.
Kyllä voi ja pitääkin. 15-vuotias ei yleensä enää ole kovin helposti komenneltavissa, joten kannattaa panostaa siihen, että välit olisivat mahdollisimman hyvät ja avoimet ja asioita pystyisi sopimaan pitkälti keskustelemalla. Pelkällä määräilyllä ja valituksella harvoin saa toivottua vaikutusta aikaan. Tietenkin varmasti tulee tilanteita hyvissä väleissä olevillekin, joissa 15-vuotias on eri mieltä vanhemman/vanhempien kanssa, ja silloin vanhemman täytyy osoittaa olevansa se kuka on pomo, vaikka saisi sitten osakseen kiukuttelua ja vihoittelua. Myöhemmin lapsi kyllä ymmärtää ja on kiitollinen (nm. kokemusta on). Ei sitä turhaa sanota, että rajat on rakkautta ja että lapset oikeasti kaipaavat sitä, että heidän asioistaan ollaan kiinnostuneita ja niihin puututaan, vaikka he sillä hetkellä olisivatkin "ei kuulu sulle"-asenteella liikenteessä.
T. 22 v ja 16 v tyttöjen äiti