Miksi jotkut aikuiset pitävät kauhuelokuvista?

Miksi aikuiset eivät saisi pitää lapsellisista ja kliseisistä asioista?

Jotkut ilmeisesti pystyvät eläytymään niiden maailmaan. Ymmärrän, että se on hienoa jos pystyy.

Itselleni on aikuisena tullut juuri tuo, että en vaan pysty vaikka miten yrittäisin, vaan juurikin kyynisenä, kyllästyneenä katselen sitä kliseisyyttä ja siksi mikään mitä niissä tapahtuu ei oikeasti edes kauhistuta mitenkään. Ja mitä on kauhuleffa, jos sitä katsoessa ainoa tunne on pitkästyneisyys.

Nykyään on vaikeaa löytää miellyttäviä kauhuelokuvia. Ennen en muuta katsonutkaan, mutta nykyään lopetan ne yleensä ensimmäisten viidentoista minuutin jälkeen - uudemmat kauhuelokuvat tuntuvat tyhjiltä ja ne on usein rakennettu pelkän säikyttelyn varaan, vanhat hyvät on katsottu puhki. Jos miettii vaikka vanhojen hyvien kauhuelokuvien uusintaversiointeja, muutoksen näkee selkeästi, kun katsoo vaikkapa alkuperäisen ja uuden Amityville Horrorin.

Mutta yleisesti ottaen ihmiset käsittelevät omia tunteitaan katsomalla tietynlaisia elokuvia. Kai minä kaipaan voimakkaita tunteita, jännitystä, adrenaliiniryöppyjä. Romanttiset elokuvat eivät koskaan ole viihdyttäneet minua, toiset rakastavat niitä.

Nautin psykologisesta ja yliluonnollisesta kauhusta. Se saa ylivirittyneet aivot narikkaan ja unohtamaan hetkeksi tämän todellisuuden, turvallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on vaikeaa löytää miellyttäviä kauhuelokuvia. Ennen en muuta katsonutkaan, mutta nykyään lopetan ne yleensä ensimmäisten viidentoista minuutin jälkeen - uudemmat kauhuelokuvat tuntuvat tyhjiltä ja ne on usein rakennettu pelkän säikyttelyn varaan, vanhat hyvät on katsottu puhki. Jos miettii vaikka vanhojen hyvien kauhuelokuvien uusintaversiointeja, muutoksen näkee selkeästi, kun katsoo vaikkapa alkuperäisen ja uuden Amityville Horrorin.

Mutta yleisesti ottaen ihmiset käsittelevät omia tunteitaan katsomalla tietynlaisia elokuvia. Kai minä kaipaan voimakkaita tunteita, jännitystä, adrenaliiniryöppyjä. Romanttiset elokuvat eivät koskaan ole viihdyttäneet minua, toiset rakastavat niitä.

Tämä! Siis nimenomaan tunnereaktioiden takia niitä katsotaan, harmi vaan kun harvempi kauhuelokuva on oikeasti hyvä.

Olen kauhuelokuvista tykkäävä aikuinen. Sen sijaan en tykkää kliseisistä ja lapsellisista elokuvista, olivatpa ne mitä lajityyppiä tahansa.

Itse asiassa en ole koskaan nähnyt elokuvaa, jossa ei olisi hieman kliseisyyttä eli kuluneisuuteen asti tuttua ideaa tai ilmaisua. Esim. arvostetuissa draamoissa on paljon elementtejä, joita ainakin minä pidän kliseisinä!

Tykkään vain osasta kauhuelokuvia. En tykkää esim. hirviökauhusta, toimintakauhusta, fantasiakauhusta enkä väkivaltakauhusta, jotka ovat minustakin usein typeriä, tyhjiä (merkityksestä), ennalta-arvattavia tai lapsellisia. Jotkut "kauhufanit" pitävät nimenomaan noista elementeistä tavallaan leikittelyn vuoksi ja kitsch-mielellä; minä en ole sellainen kauhufani.

Syy miksi tykkään hyvistä kauhuelokuvista, on lajityypin mahdollistama arkisen kokemuksen ylittävä kerronta ja ilmaisu. Kauhuelokuva kertoo henkilöhahmojen kokemuksista symboliikan kautta.

Kauhuelokuvien ymmärtäminen edellyttää tietysti symboliikantajua katsojalta. Uskon että monella, joka ei ymmärrä kauhuelokuvien pointtia, ei ole symboliikantajua.

Aloittajalla taitaa olla vähän suppea kokemuspohja.

Koska ne ovat viihdyttäviä?

En mäkään tykkää katsoa mitä tahansa kauhua, paljon paskaa mahtuu siihenkin genreen, mutta hyvät kauhuelokuvat ovat kyllä viihdyttäviä. Itse en jaksa katsoa romanttisia elokuvia, romanttiset komediat vielä menevät jos sattuvat oikeasti olemaan viihdyttäviä huumoriltaan. Myöskään amerikkalaiset äksönpläjäykset eivät innosta. Trillerit, varsinkin scifi-trillerit ovat ehkä eniten mieleen, kutkuttavat parhaiten mielikuvitusta.