Miten voi muuttaa miesmakuaan?

Tykkäät rikollisista/pettäjistä/väkivaltaisista/juopoista/pelimiehistä? Kuvaile vähän mikä se miesmaku sitten on,

Vierailija kirjoitti:

Tykkäät rikollisista/pettäjistä/väkivaltaisista/juopoista/pelimiehistä? Kuvaile vähän mikä se miesmaku sitten on,

No joo pelimiehistä varmaan, vaikka ne ei ihan selkeitä semmosia olekaan tai näytä miltään klassiselta pelimieheltä.

Sellaisia epämääräisiä ja etäisiä, emotionaalisesti kylmiä ja rakkaudettomia on olleet.

Kaikilla on tietääkseni ollut samaan aikaan myös muita, ja olen ollut sellainen hyllytyyppi joka otetaan esille joskus ja jouluna.

Haluaisin nyt käytännön kokemuksia muilta, kuinka makua voi muuttaa?

Nyt ollaan kerrankin asian ytimessä.

Ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel kohti muutosta.

Valitse seuraavalla kerralla sellainen mies joka on mukava, huomaavainen, kiltti, kunnollinen, hyväsydäminen, empaattinen eli kaikkea sitä mitä nuo pelimiehet eivät ole olleet.

Unohdat sen kemian ja pi**un kostumisen merkkinä hyvästä miehestä ensitapaamisella. Eli annat mahdollisuuden kunnollisille miehille.

Ei sitä voi muuttaa. Ihmisillä on mieltymyksensä.

Jos ei pidä niin ei pidä.

Ns. miesmaku on vain oire. Oire huonosta itsetunnosta.

Itse ainakin miehenä olen huomannut että silloin kun muutan eli lasken kriteerejäni naisten suhteen niin saan pitkän parisuhteen, toivoisin että naisetkin kokeilisivat sitä joskus.

Vierailija kirjoitti:

Ns. miesmaku on vain oire. Oire huonosta itsetunnosta.

Ns. miesmakuni on ollut sama alle kouluikäisestä saakka ja itsetuntoni on keskivertonaista parempi.

Edelleenkään lyhyt juoppo joka löntystelee röhöttäen ei herätä mitään kiinnostusta. Vaikka tekisin mielikuvaharjoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ollaan kerrankin asian ytimessä.

Ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel kohti muutosta.

Valitse seuraavalla kerralla sellainen mies joka on mukava, huomaavainen, kiltti, kunnollinen, hyväsydäminen, empaattinen eli kaikkea sitä mitä nuo pelimiehet eivät ole olleet.

Mistä sen huomaisi alussa, onko mies oikeasti tuollainen vai vetääkö jotain teatteria?

Ei niissä ”pelimiehissäkään” ole alkujaan ollut vikaa ja olisin voinut kuvailla joitain noin, mutta se jääkin siihen ihan alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään kokemusta kuinka sen voisi tehdä, mistä aloittaa jne.?

Mulla on ihan selkeä miesmaku, ja olen ajanut sydän verillä rytisten karille ja pudonnut kuiluun niin monta kertaa, etten kestä enää yhtään.

Miesmaussa selvästi vikaa ja pahasti, mutta miten sen saisi muutettua??

Sileen että  sä  mietit mikä sun lapsuudessa tms  saa sut hakeutumaan tietynlaisten miesten seuraan?Mitä  sä kaipaat?

Miksi ne tietyt vääränlaiset miekkoset ovat tuttua ja turvallista sulle?

Siitä pohdinnasta se lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ollaan kerrankin asian ytimessä.

Ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel kohti muutosta.

Valitse seuraavalla kerralla sellainen mies joka on mukava, huomaavainen, kiltti, kunnollinen, hyväsydäminen, empaattinen eli kaikkea sitä mitä nuo pelimiehet eivät ole olleet.

Mistä sen huomaisi alussa, onko mies oikeasti tuollainen vai vetääkö jotain teatteria?

Ei niissä ”pelimiehissäkään” ole alkujaan ollut vikaa ja olisin voinut kuvailla joitain noin, mutta se jääkin siihen ihan alkuun.

Tuntuu hassulta lukea tuollaista.

Naisilla on jotenkin ihan pettämätön vaisto valita juuri niitä vääriä miehiä.

Ja minä joka omaan kaikki nuo hyvät ominaisuudet olen aina ikisinkkuna.

Ehkä avainsana on laskea miehen ulkonäkö ja itsevarmuus -kriteerejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkäät rikollisista/pettäjistä/väkivaltaisista/juopoista/pelimiehistä? Kuvaile vähän mikä se miesmaku sitten on,

No joo pelimiehistä varmaan, vaikka ne ei ihan selkeitä semmosia olekaan tai näytä miltään klassiselta pelimieheltä.

Sellaisia epämääräisiä ja etäisiä, emotionaalisesti kylmiä ja rakkaudettomia on olleet.

Kaikilla on tietääkseni ollut samaan aikaan myös muita, ja olen ollut sellainen hyllytyyppi joka otetaan esille joskus ja jouluna.

Sun ongelmasi on se ettet usko ansaitsevasi  parempaa.Jotain lapsuudentraumaa sä koita tolla parantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ollaan kerrankin asian ytimessä.

Ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel kohti muutosta.

Valitse seuraavalla kerralla sellainen mies joka on mukava, huomaavainen, kiltti, kunnollinen, hyväsydäminen, empaattinen eli kaikkea sitä mitä nuo pelimiehet eivät ole olleet.

Mistä sen huomaisi alussa, onko mies oikeasti tuollainen vai vetääkö jotain teatteria?

Ei niissä ”pelimiehissäkään” ole alkujaan ollut vikaa ja olisin voinut kuvailla joitain noin, mutta se jääkin siihen ihan alkuun.

Tuntuu hassulta lukea tuollaista.

Naisilla on jotenkin ihan pettämätön vaisto valita juuri niitä vääriä miehiä.

Ja minä joka omaan kaikki nuo hyvät ominaisuudet olen aina ikisinkkuna.

Ehkä avainsana on laskea miehen ulkonäkö ja itsevarmuus -kriteerejä.

Sussa on noi ominaisuudet jos ne on joku ulkopuolinen sulle kertonut ja ne jotenkin susta näkyvät . En usko  että  sinä olet mukava, huomaavainen, kiltti, kunnollinen, hyväsydäminen, empaattinen. Jos oikeasti olisit, olisit jo  suhteessa. Joten väitämpä että katteeton omakehu  haisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ollaan kerrankin asian ytimessä.

Ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel kohti muutosta.

Valitse seuraavalla kerralla sellainen mies joka on mukava, huomaavainen, kiltti, kunnollinen, hyväsydäminen, empaattinen eli kaikkea sitä mitä nuo pelimiehet eivät ole olleet.

Mistä sen huomaisi alussa, onko mies oikeasti tuollainen vai vetääkö jotain teatteria?

Ei niissä ”pelimiehissäkään” ole alkujaan ollut vikaa ja olisin voinut kuvailla joitain noin, mutta se jääkin siihen ihan alkuun.

Tuntuu hassulta lukea tuollaista.

Naisilla on jotenkin ihan pettämätön vaisto valita juuri niitä vääriä miehiä.

Ja minä joka omaan kaikki nuo hyvät ominaisuudet olen aina ikisinkkuna.

Ehkä avainsana on laskea miehen ulkonäkö ja itsevarmuus -kriteerejä.

Sussa on noi ominaisuudet jos ne on joku ulkopuolinen sulle kertonut ja ne jotenkin susta näkyvät . En usko  että  sinä olet mukava, huomaavainen, kiltti, kunnollinen, hyväsydäminen, empaattinen. Jos oikeasti olisit, olisit jo  suhteessa. Joten väitämpä että katteeton omakehu  haisee.

En minä niitä itse keksinyt vaan kaikki on sellaisia asioita joita minulle on nainen sanonut.

Mutta edelleenkin naama, pituus ja status ratkaisee naismarkkinoilla ja niitä minulla ei ole ja siksi en ole jo suhteessa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään kokemusta kuinka sen voisi tehdä, mistä aloittaa jne.?

Mulla on ihan selkeä miesmaku, ja olen ajanut sydän verillä rytisten karille ja pudonnut kuiluun niin monta kertaa, etten kestä enää yhtään.

Miesmaussa selvästi vikaa ja pahasti, mutta miten sen saisi muutettua??

Sileen että  sä  mietit mikä sun lapsuudessa tms  saa sut hakeutumaan tietynlaisten miesten seuraan?Mitä  sä kaipaat?

Miksi ne tietyt vääränlaiset miekkoset ovat tuttua ja turvallista sulle?

Siitä pohdinnasta se lähtee.

Isäsuhteeseen ei ainakaan oikein natsaa, koska mulla ja isälläni on aina ollut erittäin läheiset ja lämpimät välit.

Olen ns. isin tyttö ja lellikki ollut aina, enkä ole isäsuhteessani jäänyt kyllä vaille mitään (no ok hän oli liikaa töissä, mutta eikös suurinosa iseistä...).

Äidissäni ja miesmaussani on yhtäläisyyksiä, mutta se on vähän hassu ajatus kyllä, että äitisuhde ja miesmaku korreloisivat.

Äitini ja isäni ovat ääripäät monessa; isä itkee paljon, puhuu, pussaa ja draamailee, äiti taas jäyhä ja kylmäkin jopa. Henkisesti etäinen eikä näytä tunteitaan.

Myös isoisäni ja muut suvun miehet ovat läheisiä minulle, suvussamme on paljon miehiä ja vähemmän naisia niin olen ollut sellainen maskotti ja hyvin rakastettu etenkin läheisten miesten puolelta.

Mitään miestraumaa siis ei pitäisi olla lapsuudesta.

Jos jotain tuttua ja turvallista niissä miehissä on, niin tosiaan varmaan äitini ainoa koko elämässäni, jossa on niitä piirteitä.

Onko kenelläkään konkreettisia vinkkejä ja kokemuksia?

Tähän osaa varmasti parhaiten vastata toiset naiset joilla mahdollisesti kokemusta samasta, miesten vastaukset tasoteorioineen (”laske rimaa”) ei varsinaisesti iske.

Tunnistan tietysti kyseisen ilmiön pariutumisessa, mutta se ei oikein osu itselleni.

Vai onko se niin, että jonain päivänä vain kohtaa jonkun joka on aivan erilainen kuin kukaan aikaisempi ja sitten sitä vain mennään?

Vai vaatiiko se jonkinlaista työskentelyä itsensä kanssa ja jos, niin millaista?

En kyllä tiedä miten uskallan enää kohdata ketään, en oikeasti kestä enää yhtään sydänsuruja ja alan olla ihan tosi rikki.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi muuttaa. Ihmisillä on mieltymyksensä.

Jos ei pidä niin ei pidä.

En tiedä voiko mieltymyksiä tietoisesti muuttaa, mutta kyllähän ne muuttuvat ajan myötä. Voi oppia iän myötä tykkäämään uusista ruuista, musiikkityyleistä yms. Eivät mieltymykset ole kiveen hakattuja.

E-pillerit kuulemma voi muuttaa miesmakua (käsittääkseni siihen ns. kiltimpään suuntaan), mutta kannattaako sellainen terveydellä leikkiminen, onkin sitten eri asia.

Tai voit yrittää elää nykyisen miesmakusi kanssa siten, että pidät vaan hetken hauskaa etkä sitoudu, jolloin ne ei saa valtaa pilata sun elämää ja pääset niistä helpommin eroon. Tai jos ihan "pakko" on seurustella, niin tutustut kauemmin ja et muuta missään vaiheessa yhteen.

Mitä hankaluuksia tapailemasi miehet on sulle tähän mennessä aiheuttaneet?