Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko koskaan kenellekään käynyt niin...
12.06.2018 |
...että on ottanut exään yhteyttä ja tunnustanut ettei yksinkertaisesti pärjää ilman juuri häntä. Ja ex olisi vastannut aivan samoin, ja olisitte palanneet yhteen toki entisen suhteen ongelmia varoen, ja olisitte ratsastaneet onnellisesti elämänne auringonlaskuun?
Eipä tietenkään, mutta kun ei mulla ole mitään muutakaan mistä haaveksia tässä kuopassa :(
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Ei ihan noin, mutta eron jälkeen exä otti kyllä yhteyttä, ja koska en ollut itsekään päässyt hänestä millään tavoin yli, niin palasimme yhteen. Onnea kesti sillä kertaa muutaman vuoden, kun tajusin että ne samat ongelmat ovat yhä olemassa meidän välillä. Sen eron jälkeen pääsinkin helposti yli. =)
Exän kanssa yhteen palaaminen taitaa olla tyhmin virhe mitä voi tehdä. Mutta usein elämä on sellaista että jotkut virheet vain on pakko tehdä.
Useimmiten (aina?) exän kanssa yhteen palaamisesta on vain yksi hyöty, eli tuo minkä sinä mainitsit lopuksi: kun sitten taas eroat exästäsi niin sitten pääsetkin yli siitä suhteesta. Eli jos vain kerran eroat niin saatat loppuikäsi olla jumissa, märehtimässä ja kaipaamassa exää. Mutta kun toistamiseen eroat niin et kyllä varmana enää kaipaa.
Exän kanssa yhteen meneminen ja taas eroaminen on loistavaa eroterapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toikin kelpaisi. Ero on jättänyt mut sellaiseen kuoppaan että tuntuu hirmu vaikealta kiivetä täältä yksin. Koko elämä on jotenkin niin merkityksetöntä kun ei ole mitään omia haaveita joita kohti tähdätä, pelkkää selviytymistä vaan.
Ne yhteiset haaveet eivät oikein enää kiinnosta ilman sitä ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Toikin kelpaisi. Ero on jättänyt mut sellaiseen kuoppaan että tuntuu hirmu vaikealta kiivetä täältä yksin. Koko elämä on jotenkin niin merkityksetöntä kun ei ole mitään omia haaveita joita kohti tähdätä, pelkkää selviytymistä vaan.
Ne yhteiset haaveet eivät oikein enää kiinnosta ilman sitä ihmistä.
Huh huh. Toivottavasti et ole joku mun exä. Kauan kauan sitten mulla oli parit suhteet. Ne suhteet oli musta "ihan mukavia" (ei ollut parempaa saatavilla), mutta sen suurempaa arvoa en niille suhteille antanut. Suhteiden jälkeen unohdin exät nopeasti, niitä ei enää ollut mulle ollenkaan olemassa. Vuosia myöhemmin kuulin että ne ilmeisesti vieläkin kaipaili mun perään. Tosi outoa, suorastaan sairasta tai pakkomielteistä. Ihmettelin että "häh? kuka? onko se ihan hullu?". Jos ne soittais mulle ja tahtois jutella tai tavata tai palata yhteen niin ei mulla olis niille mitään muuta sanottavaa kuin "Älä soita mulle enää koskaan, hyvästi, jos vielä soitat niin ilmoitan poliisille".
Nyt vissiin vaikutan täydeltä kakkapäältä. Mutta siis kerroin tarinani jotta ymmärtäisit miltä exästäsi ehkä tuntuu. Eli siltä ei välttämättä tunnu sun suhteen enää yhtään miltään. Mutta mistäs sitä tietää, kenties sekin kaipailee sua..? Voithan sä sille soittaa. Ethän sä häviä yhtään mitään. Ties vaikka palaisitte yhteen. Eihän teidän uusi suhde välttämättä hyvä olisi, mutta parempi se kai silti kuin jäädä loppuiäksesi eroa märehtimään. "Eteenpäin pääseminen voi vaatia takaisinpäin palaamista", "ensin yksi askel taaksepäin, sitten ehkä kaksi askelta eteenpäin" :p
Mutta jos siis sun exä on ihan täysin sut unohtanut, niin... tjaa... sitten voi vain toivoa että jotenkin löydät uuden merkityksen elämääsi jostain ihan muualta. Jotenkin... jotenkin...
Onnea sinulle.
Alue: Aihe vapaa
Ei ihan noin, mutta eron jälkeen exä otti kyllä yhteyttä, ja koska en ollut itsekään päässyt hänestä millään tavoin yli, niin palasimme yhteen. Onnea kesti sillä kertaa muutaman vuoden, kun tajusin että ne samat ongelmat ovat yhä olemassa meidän välillä. Sen eron jälkeen pääsinkin helposti yli. =)