Miksi ihmiset eivät halua huolehtia toisista ihmisistä ja sitä kautta itsestään?

Jotta yhteiskunta voisi olla täysin riippumaton muusta maailmasta, pitäisi olla täysin omavarainen tai sitten laskea kansalaisten elintasoa aivan merkittävästi. Terveydenhuolto ei voi olla toimivaa, jos lääkkeet, haavanhoitotarvikkeet ja lukuisat muut tarvikkeet maksavat hunajaa ja oravannahkoja eikä omaa, valtion omistamaa tai vähintäänkin hintasäätelemää tuotantoa ole. Meitä on myös määrällisesti liian vähän, jotta pystyisimme kehittämään ja tuottamaan toisillemme kaiken sen, mitä tarvitsemme ja haluamme. 

1980-luvulla oli vielä aika pitkälti kuvailemasi kaltainen yhteiskunta. Tosin on muistettava, että tänä päivänä lääketiede on niin paljon kehittyneempää, että kalliilla hoidoilla saadaan pidettyä hengissä ja parannettua sellaisiakin ihmisiä, joilla ei 1980-luvulla olisi ollut mitään toivoa. Ongelma on, että pystymme parempaan, mutta se on niin kallista, ettei sitä voi tarjota kaikille ainakaan ilmaiseksi. Tälläkin hetkellä joihinkin sairauksiin on olemassa lääkkeitä, mutta niitä ei saa Suomesta, koska niiden hinta on meidän lääkekorvausjärjestelmällemme liian suuri. On myös lääkkeitä, joita kyllä saa, mutta niihin ei saa Kela-korvausta. Käytännössä siis saat näitä hoitoja, jos sulla on varaa maksaa. 

Emme myöskään voi luottaa siihen, että saisimme loputtomasti maailmalta velkaa, jota ei koskaan tarvitse maksaa takaisin. 1990-luvun lama opetti, ettei yhteiskunnan huolenpitoon voikaan luottaa. Meidän elämäämme kun vaikuttaa myös muu maailma. Kun korealaiset alkoivat rakentaa laivoja, telakkatuotanto Suomessa romahti. Jenkit eivät enää tilanneetkaan Karibialle loistoristeilijöitä Suomesta vaan Koreasta. Maailma muuttuu eikä sen paremmin kuluttajien kuin yritystenkään käyttäytymistä voi ennakoida. Vielä 15 vuotta sitten suurin osa suomalaisten kännyköistä oli nokialaisia, mutta kuinka monella on enää? Haaveilemasi yhteiskunnan rakentaminen edellyttää ennustettavuutta ja vähintäänkin kohtuullista talouden tasapainoa maailmalla sekä luottamusta siihen, että asiat menee kuten on viisi vuotta sitten suunniteltukin. 

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin monet eivät halua ylläpitää ja kehittää yhteiskuntaa, joka on vakaa ja turvallinen, ja jonka ensisijaisia toimintoja ovat verovaroin kustannetut toimiva terveydenhuolto sekä laadukas koulutus kaikilla asteilla? Sellainen yhteiskunta, jossa poliittinen päätöksenteko perustuisi eri alojen tutkimustietoon ja verovarojen optimointiin yhteiseksi hyväksi hyödyttäisi kaikkia, eikä elämää tarvitsisi käyttää henkilökohtaisen omaisuuden keräämiseen, vaan ehkä vain jokaisesta päivästä ja hyvästä ruuasta nauttimiseen puhtaassa ympäristössä toisten ihmisten kanssa.

Suomi on yksi parhaiten toimivista yhteiskunnista maailmassa. Osa suomalaisista näyttää sokeutuneen sille ja näkee pelkästään sen, mikä on huonosti.

Esim. oma tai perheenjäsenen vakava sairastuminen toimii usein herätyksenä: huomaa miten hieno ja moraalisesti korkeatasoinen järjestelmä tämä on, vaikkei olekaan täydellinen. Toki on niitäkin, jotka siinäkin tilanteessa löytävät vain valittamisen aihetta.

Tätä yhteiskuntamallia pitää lujittaa ja kehittää, ei hajottaa.

Oma kokemus on ollut perheenjäsenen sairastumisen kautta sen havaitseminen, miten järjestelmä ei toimi ollenkaan ja sekavalle "kotikuntoiselle" omaiselle pitää soittaa ambulanssia jatkuvasti aivovammojen kertyessä ja taas kotiutetaan hetken päästä, vaikka oikea paikka olisi tuettu asuminen. Eri sairauksilla saa ilmeisesti aika erilaista hoitoa, kun monilla on noita hyviäkin kokemuksia. Jatkuva huoli ja stressi omaisen elossa pysymisestä ei ole "vain valittamisen aiheen" löytämistä. Ehkä et sitä tarkoittanutkaan, vaan jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Jotta yhteiskunta voisi olla täysin riippumaton muusta maailmasta, pitäisi olla täysin omavarainen tai sitten laskea kansalaisten elintasoa aivan merkittävästi. Terveydenhuolto ei voi olla toimivaa, jos lääkkeet, haavanhoitotarvikkeet ja lukuisat muut tarvikkeet maksavat hunajaa ja oravannahkoja eikä omaa, valtion omistamaa tai vähintäänkin hintasäätelemää tuotantoa ole. Meitä on myös määrällisesti liian vähän, jotta pystyisimme kehittämään ja tuottamaan toisillemme kaiken sen, mitä tarvitsemme ja haluamme. 

1980-luvulla oli vielä aika pitkälti kuvailemasi kaltainen yhteiskunta. Tosin on muistettava, että tänä päivänä lääketiede on niin paljon kehittyneempää, että kalliilla hoidoilla saadaan pidettyä hengissä ja parannettua sellaisiakin ihmisiä, joilla ei 1980-luvulla olisi ollut mitään toivoa. Ongelma on, että pystymme parempaan, mutta se on niin kallista, ettei sitä voi tarjota kaikille ainakaan ilmaiseksi. Tälläkin hetkellä joihinkin sairauksiin on olemassa lääkkeitä, mutta niitä ei saa Suomesta, koska niiden hinta on meidän lääkekorvausjärjestelmällemme liian suuri. On myös lääkkeitä, joita kyllä saa, mutta niihin ei saa Kela-korvausta. Käytännössä siis saat näitä hoitoja, jos sulla on varaa maksaa. 

Emme myöskään voi luottaa siihen, että saisimme loputtomasti maailmalta velkaa, jota ei koskaan tarvitse maksaa takaisin. 1990-luvun lama opetti, ettei yhteiskunnan huolenpitoon voikaan luottaa. Meidän elämäämme kun vaikuttaa myös muu maailma. Kun korealaiset alkoivat rakentaa laivoja, telakkatuotanto Suomessa romahti. Jenkit eivät enää tilanneetkaan Karibialle loistoristeilijöitä Suomesta vaan Koreasta. Maailma muuttuu eikä sen paremmin kuluttajien kuin yritystenkään käyttäytymistä voi ennakoida. Vielä 15 vuotta sitten suurin osa suomalaisten kännyköistä oli nokialaisia, mutta kuinka monella on enää? Haaveilemasi yhteiskunnan rakentaminen edellyttää ennustettavuutta ja vähintäänkin kohtuullista talouden tasapainoa maailmalla sekä luottamusta siihen, että asiat menee kuten on viisi vuotta sitten suunniteltukin. 

Olisi mielenkiintoista tietää, miten paljon elintasoa voisi laskea ilman että se vaikuttaa elämänlaatuun. Mitä voisimme jättää kuluttamatta.

Minä en passaa enää ketään! Se on loputon riittämättömyyden ja uupumuksen suo. Sen jälkeen itse on niin huonossa kunnossa, että rukoilee polvillaan apua muilta, useimmiten turhaan. Olen itse itseni paras auttaja ja niin ovat muutkin itselleen. Tää on vaan tällainen loputtoman syyllistämisen valtakunta, jossa ei todellakaan haluta ihmisten elävän omannäköistä elämää - se koetaan uhkana - vaan oikea, hyvä ihminen on tarkasti määritelty.

Minä huolehdin muista ja itsestäni sekä kehitän yhteiskuntaa käymällä töissä. Minä saan siitä itselleni rahaa palkkana ja yhteiskunta (ja muut) maksamillani veroilla. Mun mielestä tämä riittää mun osaltani.