Uskotko tietoisuuteen kuoleman jälkeen vai päättyykö kaikki kuolemaan?

En usko. Tietoisuus on elävien ja toimivien sivojen ominaisuus. Kun aivot lakkaavat toimimasta, häviää tietoisuus.

Uskonto taitaa olla ihmisten lohdutus- tai kiristyskeino itselleen ja toisille. Ehkä surullista tai sitten ei. Mikä kakofoninen paikka taivas olisikaan, oli se siten minkä tahansa uskonnon taivas. Ei se olisi taivas .

Ei meidän ole tarkoitus elää ikuisesti. Lepo ja rauha ja tilan antaminen muille sukupolville on tärkeitä asioita ja vähitellen vain unohdumme pois.

Minä uskon iankaikkiseen elämään.

Se on lohtuni ja toivoni.

Nykytiedon mukaan tietoisuus päättyy kuolemaan.

Jos jotain tapahtuu sen jälkeen niin sitten tapahtuu.

Sitä ei kuitenkaan kukaan tiedä, joten sen miettiminen on täysin turhaa ajan hukkaamista.

Uskon.

Minusta ateismi on suurinta uskottelua sillä on aivan mahdotonta ajatella kaiken näkyvän syntyneen itsestään sattumalta ilman mitään loogista ajattelua.

Sehän on täysi mahdottomuus. Siksi uskon että kaiken takana täytyy olla jokin suuri äly, luoja, suunnittelija.

En siis usko ihmisen olevan se joka sanoo viimeisen sanansa.

Jotain ihmistä suurempaa on.

uskonkyllä kirjoitti:

Uskon.

Minusta ateismi on suurinta uskottelua sillä on aivan mahdotonta ajatella kaiken näkyvän syntyneen itsestään sattumalta ilman mitään loogista ajattelua.

Sehän on täysi mahdottomuus. Siksi uskon että kaiken takana täytyy olla jokin suuri äly, luoja, suunnittelija.

En siis usko ihmisen olevan se joka sanoo viimeisen sanansa.

Jotain ihmistä suurempaa on.

Vaikka joku suurempi olisikin luonut tämän kaikkeuden, niin miten se liittyy kuoleman jälkeiseen tietoisuuteen?

Uskon. Uskon että tietoisuus on biologisten hermoverkkojen ominaisuus. En usko esim. buddhalaisten ja muiden vastaavien ajattelutapaan että esim. kivet ovat tietoisia puhumattakaan jostain reinkarnaatiosta tai jostain tietoisuuden ykseydestä. Ei ole mitään todisteita ainakaan. Niin kauan kun ei ole todisteita, niin asia on hölynpölyä.

Uskon. Ilman tietoisuutta ei ole elämää. Eli ensin on oltava tietoisuus, että voi olla elämää. Siksi tietoisuuden on oltava ikuista.

Mä olen miettinytkin tuota, että jos taivaaseen mennessä säilyttää tietoisuuden niin eikö taivas ole silloin ihan yhtä paska maailma kuin tämäkin?

Uskon kyllä.

En ole täysin varma mitä se on ja miten mutta en usko tietoisuuden päättymiseen kuolemaan. Se varmaankin muuttuu.

Uskon täysin elämään ohjaaviin hyviin ja pahoihin voimiin ja niiden taisteluun. Se on ilmiselvää.

Tiede on selvittänyt elämästä ja sen arvoituksesta jonkin verran mutta luulen suurimman osan olevan vielä piilossa. Toisaalta tiede on tehnyt aina virheitä joten en luota sata prosenttisesti mihinkään jota tieteen nimissä kerrotaa, Ristiriitoja on liikaa.

Todella toivon, ettei ole kuoleman jälkeistä tietoisuutta, kuoleman jälkeistä elämää, uudelleen syntymistä tms. Se on ahdistava ajatus.

Sitten kun kuollaan, niin tietoisuuskin alkaa jo yleensä olemaan vähän nuhjuuntunut. Mitä sellaisella vanhalla tietoisuudella enää. Parempi että otetaan uusia pakasta.

Vierailija kirjoitti:

uskonkyllä kirjoitti:

Uskon.

Minusta ateismi on suurinta uskottelua sillä on aivan mahdotonta ajatella kaiken näkyvän syntyneen itsestään sattumalta ilman mitään loogista ajattelua.

Sehän on täysi mahdottomuus. Siksi uskon että kaiken takana täytyy olla jokin suuri äly, luoja, suunnittelija.

En siis usko ihmisen olevan se joka sanoo viimeisen sanansa.

Jotain ihmistä suurempaa on.

Vaikka joku suurempi olisikin luonut tämän kaikkeuden, niin miten se liittyy kuoleman jälkeiseen tietoisuuteen?

Tuntuisi tyhmältä että jokin suurempi loisi vain kertakäyttötavaraa. Siinäkään ei olisi mitään järkeä.

Luoja joka tekee jonkinlaisia kokeita ?? Luo jotain ja antaa tuhoutua ilman mitään syytä ??

Tavallaan toivoisin että kaikki vain päättyisi. Sehän olisi helpompi ja mutkattomampi ajatus.

Mutta en taida uskoa siihen.

Jotain tämän kaiken takana täytyy olla. Ja johonkin tämä johtaa.

Lisäksi elämässäni on kokemuksia joita ei selitä mikään muu kuin jokin näkymättömän mailman olemassaolo.

nojaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

uskonkyllä kirjoitti:

Uskon.

Minusta ateismi on suurinta uskottelua sillä on aivan mahdotonta ajatella kaiken näkyvän syntyneen itsestään sattumalta ilman mitään loogista ajattelua.

Sehän on täysi mahdottomuus. Siksi uskon että kaiken takana täytyy olla jokin suuri äly, luoja, suunnittelija.

En siis usko ihmisen olevan se joka sanoo viimeisen sanansa.

Jotain ihmistä suurempaa on.

Vaikka joku suurempi olisikin luonut tämän kaikkeuden, niin miten se liittyy kuoleman jälkeiseen tietoisuuteen?

Tuntuisi tyhmältä että jokin suurempi loisi vain kertakäyttötavaraa. Siinäkään ei olisi mitään järkeä.

Luoja joka tekee jonkinlaisia kokeita ?? Luo jotain ja antaa tuhoutua ilman mitään syytä ??

Vai että tuntuisi mielestäsi tyhmältä. Enpä ole tainnut ikinä kuulla vahvempaa perustelua asian puolesta.

Tietoisuutta on paljonkin aivotutkimuksessa tutkittu viime vuosina esim. kuvantamismenetelmillä. Asiasta löytyy ihan kovaa tieteellistäkin faktaa. Eikä vain jotain uskomusjuttuja. Nämä uskomuksien opettajat vain eivät koskaan ole perehtyneet näihin tutkimuksiin.

No se että henki lähtee ruumiista pois, ei tarkoita sitä että tietoisuus lakkaa.

En usko mihinkään, mutta epäilen muutaman teorian pitävän paikkansa;

1.) Tietoisuus kuolee, kun ruumis kuolee, lakkaat olemasta.

2.) Elämä ja sen myötä ruumis on hallusinaatiota ja tietoisuuden tuottamaa mielikuvitusta. Kun ruumiisi kuolee;

a.) Hallusinoit joko uudesta elämästä ns. "jälleen syntyminen"

b.)Heräät ja tulet tietoiseksi olevasi hiukkasena osa yhtä kaikkeuden kanssa, eli tietoisuus säilyy mutta on vain hereillä.

uskonkyllä kirjoitti:

Uskon.

Minusta ateismi on suurinta uskottelua sillä on aivan mahdotonta ajatella kaiken näkyvän syntyneen itsestään sattumalta ilman mitään loogista ajattelua.

Sehän on täysi mahdottomuus. Siksi uskon että kaiken takana täytyy olla jokin suuri äly, luoja, suunnittelija.

En siis usko ihmisen olevan se joka sanoo viimeisen sanansa.

Jotain ihmistä suurempaa on.

Tästä herää kysymys mistä se "jokin suuri äly, luoja, suunnittelija" on tullut?

Jos luoja on voinut syntyä olemaan ilman luojaa niin miksei maailmankaikkeus? Voidaan yhtä hyvin jättää tämä yksi välivaihe pois ja sanoa maailmankaikkeuden olevan se kaiken alku. Jumala ei selitä mitään; lykkää vain kysymystä yhden askeleen verran eteenpäin. Edelleen on vastaamatta kysymys siitä mistä kaikki sai alkunsa.

Tietoisuus lakkaa kun aivotoiminta lakkaa. Ihminen on vain materiaa, kuten muukin elävä ja elämätön.

On jotain ihmistä suurempaa: luonto. Ihan normaalia luonnon kiertokulkua on ihmisenkin elämä kuten vaikka kasvin tai hyönteisen, vähän kehittyneempää vain - synnytään, lisäännytään, kuollaan. Yksilön elämän merkitys kaikissa lajeissa on lajin säilymisen edistäminen.

Mitä tulee siihen, että tarvittaisiin looginen ajattelija luomaan tällainen järjestelmä: päinvastoin, se ajattelija sotkisi hyvän systeemin.