Lue keskustelun säännöt.
Miten ero puheeksi?
Te, jotka olette eronneet! Miten otitte eron puheeksi? Oliko uusi asunto ja käytännön asiat jo valmiiksi katsottuna? Oliko ero jälkikäteen ajateltunakin oikea päätös?
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta. Meillä on yksi kouluikäinen lapsi. Olemme kasvaneet täysin erillemme, minusta tuntuu ettei meillä ole lasta ja asuntolainaa lukuun ottamatta mitään yhteistä, ei harrastuksia, ei läheisyyttä, ei keskusteluyhteyttä, ei ystäviä, ei arvoja, ei tulevaisuudensuunnitelmia... Olen tehnyt eroa mielessäni varmaan kolmisen vuotta, mutta en vain saa sanottua asiaa ääneen miehelle, en löydä oikeaa hetkeä. Mitä teen? Tilanne on tosi kuluttava.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhempien ero on 7-vuotiaalle kova paikka. Minun lapseni oli tuon ikäinen kun mies ilmoitti täysin yllättäen että liitto on ohi. En vieläkään tiedä miksi. Lapsi ei viihdy isän luona jonne ilmaantui vuoden sisällä uusi nainen lapsineen. Kokee ulkopuolisuutta ja on itkuinen. Puhuu aina onko pakko mennä. Minä ja mies ollaan hyvissä väleissä ja hyviä kavereita niinkuin ennen eroa nyt vaan ei enää parisuhteessa. Mutta lapsi ei sopeudu. Hänen vanha huoneensa on otettu muuhun käyttöön ja eräät harrastukset lopetettu koska isän rahat menevät siellä muuhun.
Huonosti hoidettu lapsen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhempien ero on 7-vuotiaalle kova paikka. Minun lapseni oli tuon ikäinen kun mies ilmoitti täysin yllättäen että liitto on ohi. En vieläkään tiedä miksi. Lapsi ei viihdy isän luona jonne ilmaantui vuoden sisällä uusi nainen lapsineen. Kokee ulkopuolisuutta ja on itkuinen. Puhuu aina onko pakko mennä. Minä ja mies ollaan hyvissä väleissä ja hyviä kavereita niinkuin ennen eroa nyt vaan ei enää parisuhteessa. Mutta lapsi ei sopeudu. Hänen vanha huoneensa on otettu muuhun käyttöön ja eräät harrastukset lopetettu koska isän rahat menevät siellä muuhun.
Eikö isä tajua yhtään miten lapseen vaikuttavat nuo muutokset? Että lapsi kaiketi tuntee, ettei ole tervetullut paikkaan, joka ennen oli oma, turvallinen koti :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhempien ero on 7-vuotiaalle kova paikka. Minun lapseni oli tuon ikäinen kun mies ilmoitti täysin yllättäen että liitto on ohi. En vieläkään tiedä miksi. Lapsi ei viihdy isän luona jonne ilmaantui vuoden sisällä uusi nainen lapsineen. Kokee ulkopuolisuutta ja on itkuinen. Puhuu aina onko pakko mennä. Minä ja mies ollaan hyvissä väleissä ja hyviä kavereita niinkuin ennen eroa nyt vaan ei enää parisuhteessa. Mutta lapsi ei sopeudu. Hänen vanha huoneensa on otettu muuhun käyttöön ja eräät harrastukset lopetettu koska isän rahat menevät siellä muuhun.
Eikö isä tajua yhtään miten lapseen vaikuttavat nuo muutokset? Että lapsi kaiketi tuntee, ettei ole tervetullut paikkaan, joka ennen oli oma, turvallinen koti :(
Typerä isä!!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhempien ero on 7-vuotiaalle kova paikka. Minun lapseni oli tuon ikäinen kun mies ilmoitti täysin yllättäen että liitto on ohi. En vieläkään tiedä miksi. Lapsi ei viihdy isän luona jonne ilmaantui vuoden sisällä uusi nainen lapsineen. Kokee ulkopuolisuutta ja on itkuinen. Puhuu aina onko pakko mennä. Minä ja mies ollaan hyvissä väleissä ja hyviä kavereita niinkuin ennen eroa nyt vaan ei enää parisuhteessa. Mutta lapsi ei sopeudu. Hänen vanha huoneensa on otettu muuhun käyttöön ja eräät harrastukset lopetettu koska isän rahat menevät siellä muuhun.
Sun ex-mies on harvinaisen paukapää.
Pakkoko pienen on mennä paikkaan jossa hänestä ei välitetä?
Hanki yksinhuoltajuus. Toihan on lapsen kiusaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhempien ero on 7-vuotiaalle kova paikka. Minun lapseni oli tuon ikäinen kun mies ilmoitti täysin yllättäen että liitto on ohi. En vieläkään tiedä miksi. Lapsi ei viihdy isän luona jonne ilmaantui vuoden sisällä uusi nainen lapsineen. Kokee ulkopuolisuutta ja on itkuinen. Puhuu aina onko pakko mennä. Minä ja mies ollaan hyvissä väleissä ja hyviä kavereita niinkuin ennen eroa nyt vaan ei enää parisuhteessa. Mutta lapsi ei sopeudu. Hänen vanha huoneensa on otettu muuhun käyttöön ja eräät harrastukset lopetettu koska isän rahat menevät siellä muuhun.
Sun ex-mies on harvinaisen paukapää.
Pakkoko pienen on mennä paikkaan jossa hänestä ei välitetä?
Hanki yksinhuoltajuus. Toihan on lapsen kiusaamista.
Sinä hyväksyt miehen lasta syrjivän käytöksen olemalla hyvää pataa ja kaveri (?) miehen kanssa.
Pitäisit mieluummin huolen siitä, että lapsella on turvallinen,toivottu ja hyvä olla.
Lapsiparka. Pitää viedä itkien isän luo, missä hänellä ei ole pailkaa.
Tuolla tavalla syntyy traumoja. Tekisin lasun, jos voisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emäntä aikoinaan sanoi että hän käy kävelyllä ja miettii asioita.
SIllä aikaa pakkasin kamat autot. Sitten kun hän aloitti ''Älä nyt itke, mutta...''
Perätvalot näkyivät enne lauseen loppua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt järkytyksekseni kuullut, että tämänkin asian voi hoitaa sähköpostilla. Ei haittaa, että yhteistä taivalta on takana lähes 20 vuotta ja naimisissakin on oltu reilut 10 vuotta. Vaimolle vaan karusti sähköpostia. Näin ne jotkut miehet asian hoitaa.
Ero on asia joka ei siitä sanomistavasta kaunistu eikä helpotu. Sinulleko näin tapahtui? Mitä hyvää ajattelit että saat siitä että hän täräyttää saman kasvotusten? Ja todennäköisesti te keskustelitte eri asioista monet kerrat vielä sen jälkeenkin.
Jos sitä ei pysty sanomaan kasvotusten, tarkoittaa että tiedetään että vastaanottaja ei ole kauhean hyvä ottamaan vastaan asioita joita ei itse ole halunnut.
Minusta tällaiset kommentit ovat vähän lapsellisia. Sinulle on ehkä ihan sama miten sinut jätetään, mutta et sinä voi puhua muiden ihmisten puolesta tai mitätöidä heidän kokemuksiaan väittämällä, että kaikki mikä on sinulle yhdentekevää olisi automaattisesti heillekin yhdentekevää. Tietysti jätetyksi tuleminen on lähes aina järkytys ja kriisi, eikä sen tuskaa voi hyvälläkään jättämisellä viedä pois, mutta kyllä sitä tuskaa voi erityisen julmalla ja tunteettomalla jättämistavalla lisätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse enemmän kuin onnellinen kun lähdin suhteesta pois. Näin jälkeenpäin kun olen niitä kaikkia asioita miettinyt ihmettelen miten tyhmä olin kun en aikaisemmin lähtenyt.
Nyt elämäni on tasapainossa ja kivaa seuraa on löytynyt.
Näin se on, hyvin toimittu.
Itse luulin, että on virhe erota niin kauan kuin mitään positiivista on jäljellä. Kannattaa erota jo aiemmin.
Ikävän ja surun tunteilta ei voi välttyä, jos suhde on ollut ns. normaali.