Lue keskustelun säännöt.
MT-ongelmainen sisarus.. Miten jaksaa?
11.06.2018 |
Minä en edes tiedä mitä diagnooseja pikkusiskollani on, mutta joutui 15-vuotiaana laitoshoitoon... En tiedä mikä hänestä on tehnyt niin jälkeenjääneen mitä nyt on? Siihen saakka pärjäsi koulussa ihan ok ja oli ikäistensä tasolla henkisesti.
Eli elämäänsä ihan normaali muuten, kunnes alkoi pikkuhiljaa kuulemaan harhjoa ja käyttäytyi todella agressiivisesti ja väkivaltaisesti..
Olin itse silloin 16 v, eivätkä vanhempani ikinä ole minulle asiaa avanneet.. On joutunut nyt 27-vuotiaaksi saakka syömään päivittäin lääkkeitä, on sairaseläkkeellä ja asuu tuetussa asuntolassa...
Mutta siis on todella raskas ihminen. Jutut ovat kuin 10-vuotiaalla, soittelee jatkuvasti ja asiat ovat sitä luokkaa:"Voisin ostaa marsun" Sitten ottaa niitä marsuja, pitää niitä kuukauden kunnes myy ne pois ja hetken päästä ostaa uusia....
Kyselee ja kommentoi asioita kuin pikkulapsi. Sitä ei vaan oikein jaksaisi aikuiselta ihmiseltä. Tunkee itsensä joka paikkaan pyytämättä...! Minä vain mietin voiko lääkkeet tehdä ihmisestä jälkeenjäneen?
Joskus isä sanoi kun sisko oli 20-vuotias ja hän oli jossain laitoksessa tarkkailtavana, että lääkäri oli sanonut hänen olevan sillä hetkellä 5-vuotiaan tasolla henkisesti...
Kohtalotovereita?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä ei voi lääkkeitä syyttää. Ei ne kenestäkään henkisesti jälkeenjäänyttä tee, eikä todellakaan lamaannuta ketään 5 vuotiaan tasolle.
Impulssiivinen käytös on skitsofrenian yleinen oire, mihin muukin oireilu viittaa.
Eiköhän vuosikausia kestänyt rankka lääkitys jotenkin vaikuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, minulla on ollut pahoja mt-ongelmia teininä, mutta en ikinä saanut mitään tukea tai joutunut hoitoon. Vanhempia ei kiinnostanut. Nuo pahat mt-ongelmat olivat oikeasti pahoja, viiltelin, oli kunnon harhoja ja pelkäsin että minua vainotaan. Viimeisen episodin jälkeen kesti pitkään että pystyin puhumaan järkevästi, sekoilin sanoissa ja jouduin miettimään pitkään mitä sanoin. "Kävin aamulla postissa" oli "öö... olin siis kävin aanmulla postissa". Olen (kai) ihan normiaikuinen nykyään, mutta olen tavallista lapsellisempi, innostun herkästi ja tunteiden säätelyssä on ongelmia. Ahdistavista tilanteista on vaan yksinkertaisesti pakko päästä pois, koska muuten saatan pimahtaa ihan täysin.
Sairaus on luultavasti vaikuttanut siskoosi, ei toisin päin. Tiedän että se saattaa olla ärsyttävää, mutta hän ei voi sille mitään.
Voi ei!:( Onpas ikävää vanhemmiltasi etteivät auttaneet ja hakeneet sinulle apua.. Oletko itse hakenut jeesiä nyt myöhemmin?-ap
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä ei voi lääkkeitä syyttää. Ei ne kenestäkään henkisesti jälkeenjäänyttä tee, eikä todellakaan lamaannuta ketään 5 vuotiaan tasolle.
Impulssiivinen käytös on skitsofrenian yleinen oire, mihin muukin oireilu viittaa.
Missä lukee että impulsiivinen käytös on skitso-oire? Myös lääkitys kutistaa aivoja. Todettu juttu. Jos aloittaa liian nuorella iällä, jää sille kehitysasteelle tai jopa taantuu.
Minulla vanhemmat ja isovanhemmat, sekä veli on mielenterveys ongelmaisia. Toinen veljeni sairasti skitsofreniaa ja menehtyi nuorena. Myös itse sairastan masennusta ja ahdistuneisuutta, ehkä siksi, että olen elänyt sairaiden keskellä.
Vanhempani ja isovanhemmat soittelevat koko ajan ja haluavat nähdä toistuvasti. Joka tapaamisen jälkeen saan paniikkikohtauksia ja joskus pelkkä puhelu heidän kanssaan aiheuttaa sen. He painostavat minua olemaan yhteydessä ja syyllistävät enkä osa kieltäytyä. Itaemurha houkuttaa aina vain enemmän, sillä elämäni on pelkkää kohtauksesta toiseen mAtkaamista perheeni takia. Olen luvannut miehelleni pysytellä elossa, mutta raskasta tämä on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä ei voi lääkkeitä syyttää. Ei ne kenestäkään henkisesti jälkeenjäänyttä tee, eikä todellakaan lamaannuta ketään 5 vuotiaan tasolle.
Impulssiivinen käytös on skitsofrenian yleinen oire, mihin muukin oireilu viittaa.Missä lukee että impulsiivinen käytös on skitso-oire? Myös lääkitys kutistaa aivoja. Todettu juttu. Jos aloittaa liian nuorella iällä, jää sille kehitysasteelle tai jopa taantuu.
No itse aloitin neuroleptilääkityksen 15 v sitten, taannun aina kun lopetan sen (kun luulen etten tarvitse). Enimmillään meni n 600 mg. Opiskelen kuitenkin yliopistossa joten en ole täysin taantunut. Aivoihin tulee muutoksia myös hoitamattomien mt ongelmien johdosta.
Koska siskosi tilanne kiinnostaa ja rasittaa, niin suosittelen lähtemään siitä, että ensin koitat saada selvää mitä diagnooseja siskollasi on ja minkälainen hoito hänellä siihen on (lääkkeet siis). Sen jälkeen kun nämä on tiedossa niin kannattaa hakea tietoa mitä sairauksiin kuuluu ja minkälaisia sivuvaikutuksia lääkkeillä on. Ihan vain siksi, että tämä saattaa avata sitä, miksi siskosi on sellainen kuin on. Lisäksi vertaistuen hakeminen on myös hyvä ajatus, se on oikeasti aika helpottavaa ja vapauttavaa, kun saa keskustella irl ihmisten kanssa jotka tietävät tasan tarkkaan mistä puhut. Lisäksi sieltä saa yleensä hyviä vinkkejä toimintamalleihin kun sukulainen/läheinen käy liian raskaaksi seuraksi. Tahallaan siskosi ei tuollainen ole, hän olisi taatusti normaali aikuinen, itsenäinen nainen jos voisi. Eli tilanteen helpottaminen on valitettavasti nyt sinun vastuullasi.
Toki kannattaa muistaa, että lain mukaan sinulla ei ole oikeutta siskosi terveystietoihin, eikä edes vanhemmillasi ellei siskosi ole holhouksen alla. Eli tiedon saaminen riippuu siitä, haluaako hän kertoa itse vai ei.
Noihin oireisiin mitä olet kertonut sanoisin sen verran, että kuulostaa jonkinlaiselta psykoosisairaudelta. Osa "oireista" voi johtua tujusta lääkityksestä, eli esimerkiksi tuo vaikutelma kuin olisi sylkeä paljon suussa, myös tietynlainen hidastuminen/jähmeys ja kognitiivinen kankeus on tyypillisiä sivuvaikutuksia psykoosilääkkeille varsinkin isoilla annoksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oon pari vuotta myöhäs, mut löysin tällasen ryhmän ku etin apuu samankaltaseen tilanteeseen:
https://www.finfamiuusimaa.fi/avoimet-ryhmat/sisarusryhma/
plussaa, et ei tarvi mennä paikan päälle. huomen ois eka ryhmä kerta, emt uskallanko mennä... onks jollain kokemuksia finfamist?
Mene ihmeessä sisarusryhmään, mä sain opintovuosina hyvää tukea sieltä, kun omalla veljellä oli muutama psykoosijakso. Helpotti omaa jaksamista, kun sai vertaistukea FinFamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo no ensinnäkin yritä ymmärtää siskoasi paremmin ja empatiaa pitää olla kun tajuat kyllä missä tilanteessa siskosi on. Nuo lääkkeet oikeasti tekee tuommoseksi mielialalääkkeet ja psykoosi lääkkeet mitä ikinä nyt syökään varsinkin jos vuosia syö. Yritä kertoa sille, että kokeilee vierottautua lääkkeistä pois jos haluaa kuntoon, periaatteessa ei ole muuta vaihtoehtoa. Anna hänen elää kuitenkin miten haluaa ja älä hauku häntä ymmärrät kyllä miksi hän on siinä kunnossa.
Googletin tuon hebefreenisen skitsofrenian..
"Koska hebefrenia etenee nopeasti, se on yleensä vaikeahoitoinen. Jo parin vuoden kuluttua sairauden toteamisesta potilaan tunteet saattavat olla täysin latistuneet, hänen puheensa on vaikeasti ymmärrettävää eikä häneen saa kunnolla kontaktia. Kyseessä on krooninen sairaus, jonka oireita voidaan lieventää antipsykoottisella lääkityksellä. Yleensä vaaditaan sairaalahoitoa. Myös hoidettuun hebefreniaan liittyy psykoosioireiden uusiutumisen riski."
No kyllä siskoon saa tänä päivänä kontaktia, mutta puhe on epäselvää, mutta ymmärrettävää. Ihan kuin hänellä olisi hirveästi sylkeä suussa kun puhuu eikä sanoista aina meinaa saada selkoa. Mutta tuo se varmaan on... Kopioitu wikipediasta.
- Ap