Lue keskustelun säännöt.
MT-ongelmainen sisarus.. Miten jaksaa?
11.06.2018 |
Minä en edes tiedä mitä diagnooseja pikkusiskollani on, mutta joutui 15-vuotiaana laitoshoitoon... En tiedä mikä hänestä on tehnyt niin jälkeenjääneen mitä nyt on? Siihen saakka pärjäsi koulussa ihan ok ja oli ikäistensä tasolla henkisesti.
Eli elämäänsä ihan normaali muuten, kunnes alkoi pikkuhiljaa kuulemaan harhjoa ja käyttäytyi todella agressiivisesti ja väkivaltaisesti..
Olin itse silloin 16 v, eivätkä vanhempani ikinä ole minulle asiaa avanneet.. On joutunut nyt 27-vuotiaaksi saakka syömään päivittäin lääkkeitä, on sairaseläkkeellä ja asuu tuetussa asuntolassa...
Mutta siis on todella raskas ihminen. Jutut ovat kuin 10-vuotiaalla, soittelee jatkuvasti ja asiat ovat sitä luokkaa:"Voisin ostaa marsun" Sitten ottaa niitä marsuja, pitää niitä kuukauden kunnes myy ne pois ja hetken päästä ostaa uusia....
Kyselee ja kommentoi asioita kuin pikkulapsi. Sitä ei vaan oikein jaksaisi aikuiselta ihmiseltä. Tunkee itsensä joka paikkaan pyytämättä...! Minä vain mietin voiko lääkkeet tehdä ihmisestä jälkeenjäneen?
Joskus isä sanoi kun sisko oli 20-vuotias ja hän oli jossain laitoksessa tarkkailtavana, että lääkäri oli sanonut hänen olevan sillä hetkellä 5-vuotiaan tasolla henkisesti...
Kohtalotovereita?
Kommentit (31)
Kts. Finfami, tukea mielenterveyskuntoutujien omaisille. Sieltä saat asiantuntevaa tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkitys pehmentää pään. Onhan se rasittavaa.. Itsellä samanlainen sisko, lääkitys päällä 14-vuotiaasta tähän päivään, nyt jo yli 30-vuotias. Syö koko ajan, heittelee typeriä kommentteja ja innostuu asioista kuin 3-vuotias ja hetken päästä kiinnostus lopahtaa..
Eihän sitä sairaudelle mitään voi, mutta on tässä vuosien aikana hermot meinannut palaa monta kertaa. Ei mitään tilannetajua kyseisellä ihmisellä ja joskus tuntuu kuin keskustelisi pikkulapsen kanssa.
Lääkkeet tuota tekee. Oikeasti niitä voisi syöttää matalalla annoksella vähän aikaa, mutta korkeilla annoksilla tulee vieroitusoireita, jotka johtavat usein psykoosiin. Lääkefirmat hyötyvät, kun niitä syödään paljon loppu ikä.
Olen tavallaan kohtalotoveri. Minulla on ollut kaksi psykoosia ja jatkuva lääkitys päällä.. Sairaus tai lääkitys ei kuitenkaan ole minua ihmisenä juurikaan muuttanut. Suorituskeskeisyyttä olen pyrkinyt vähentämään ja elämään "rennommalla otteella". Luulisin, että sisarenne ongelmat ovat itse sairaudessa.. Aikaisin nuoruudessa kuitenkin ovat nuo oireet alkaneet.
Miksi alapeukkuja aloitusviestissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon käytöksen aiheuttaa itse sairaus, eivät lääkkeet.
Finfamista saa hyvää tukea.
Auttaisko, jos rajaisi esim yhteydenpitoaniin, että et vastaa puheluihin kuin vaikka pari kertaa viikossa, ja niinäkin kertoina sanot kun siltä tuntuu, että nyt lopetan. Eli toimit kuin kärttävän pikkulapsen kanssa tehdään.
Yritä muistaa, että hän on sairas, ei siis tahallaan ärsyttävä. Ja juuri tämän takia on tärkeää että huolehdit omasta jaksamisesta.
Sinulla on oikeus rajata yhteydenpitoa, aina ei tarvitse olla saatavilla. Ja jos hän puhuu ihan sekavia, voit hyvin sanoa että tuo ei ole totta, kuvittelet nyt väärin.
Ota yhteyttä Finfamiin, he osaavat neuvoa paremmin!
Minun mielestä ei voi lääkkeitä syyttää. Ei ne kenestäkään henkisesti jälkeenjäänyttä tee, eikä todellakaan lamaannuta ketään 5 vuotiaan tasolle.
Impulssiivinen käytös on skitsofrenian yleinen oire, mihin muukin oireilu viittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun joku kuolee suret, kun joku läheinen sairastuu vakavasti niin, että osa aiemmin tuntemaasi katoaa, suru on myös järkyttävä. Se suru on vain työnnettävä syrjään.
Se on oikeasti hirveää.
Sitä tuntee välillä myös kiellettyä vihaa kun ei voi laskea sairaan varaan mitään. Hän on aikuisen kehossa oleva huolehdittava. Välillä hyvinä aikoina saa takaisin ihmisen jolle voi puhua normaalisti. Kuitenkin hyvin nopeasti joutuu taa sen ääreen, että sairaaseen.ihmiseen ei voi luottaa missään tärkeässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kaiken keskellä rakastat häntä vaikka hän sotkee elämäsi monta kertaa.
Ap tässä. Sisko ei siis ole enää harhainen, mutta todella hitaalla käyvä ja lapsellinen. Joudun selittämään itsestäänselviä asioita moneen kertaan että tajuaa, aina ei siltikään tajua.
Ei osaa mm.tilata nettikaupoista itsenäisesti yhtään mitään. Saattaa soittaa ja kysyä:"Niin siis laitanko tähän katuosoitteen kohdalle Minunkatu 1 ja postinumeroon 00100...vai mitenkä??" Ja kaikki pitäisi kädestä pitäen neuvoa.
Jos olemme kaikkia perheenjäsenet lapsuudenkodissamme esim vkl, niin saattaa illalla kysyä:"Joko mennään pesemään hampaat, mennäänkö jo nukkumaan?" Tekisi mieli ärähtää välillä että aikuinen ihminen on hyvä ja pesee hampaansa silloin kuin haluaa, tässä vttu mitään 5-vuotiaita olla... En kuitenkaan ärähdä.
Vanhemmilleni tämä on raskasta, koska sisko käy siellä päivittäin ja saattaa kulkea isän perässä ulkona ja selittää samoja juttuja marsuista tms puolikin tuntia..
Joku voi ajatella että olen julma, mutta olen vain yli 10 vuotta kuunnellut tätä, eikä vaan enää kiinnosta tai jaksa.. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kaiken keskellä rakastat häntä vaikka hän sotkee elämäsi monta kertaa.
Ei hän kenenkään elämää varsinaisesti sotke. Ei siis ole ikinä käyttänyt alkoholia, huumeita tms. Talousasiat hänellä on kunnossa ja tekee kotonaan itse ruokaa,on sellainen hyväntahtoinen ja kiltti muuten.. Toisin kuin silloin nuorempana. - Ap
Apua. Ihan kuin minun siskoni.
Nimenomaan, kävelee vanhempieni perässä ja kertoo jotain juttua samalla tavalla kuin 7-vuotias kertoo mitä on tapahtunut piirretyissä..
Sellaista se on! Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä alapeukuttaa joku joka ei ole joutunut viettämään elämäänsä tuollaisen läheisen kanssa.
Meidän perheessä sama homma. Olin 11-vuotias, kun isosiskoni sairastui. Hän oli tosin jo pienestä asti vähän outo.
Saatoin herätä jo pikkulapsena siihen että hän hakkasi minua keskellä yötä tyynyllä, olin kuulemma sanonut jotain pahaa.
Murrosiässä sisko alkoi käyttäytyä erittäin agressiivisesti vanhempiani ja meitä muita sisaruksia kohtaan. Riehui niin, että ambulanssi tuli hänet pari kertaa hakemaan. Meni sitten laitokseen, edelleen elää sellaisessa..
Nykyään on todella raskasta seuraa. Jutut on tosiaan kuin taaperolla. Asuu edelleen laitoksessa, ei kykene lainkaan itsenäiseen elämään. Hygieniasta ei huolehdi ja soittoja saattaa tulla kymmeniäkin päivässä..
Sabotoi aikoinaan veljeni jääkiekkomatsia niin, että piti poistaa paikalta.
Lapsena jos kutsuin kavereita meille kotiin, haukkui minua kavereilleni koko ajan, tuhosi leikkimme ja riehui koko ajan.
Äitiämme kohtaan oli tosi vihainen. Jos äiti sanoi sanankin, niin yritti käydä päälle. Potki ovia rikki jne..
Haluaisin nähdä miten sinä alapeukuttaja jaksaisit elää tällaisen läheisen kanssa?
Ei kannata täältä kysellä, koska tänne kirjoittaa aika paljon mielenterveysongelmaisia, joiden ohjeet ovat heidän sairautensa vuoksi värittyneitä. Tarkoitan juuri näitä "lääkkeet pehmentää pään"-tyyppisiä juttuja.
On olemassa mielenterveysongelmaisten omaisille tarkoitettuja toimivia tahoja, joita vetävät ammattilaiset ja joissa on paljon vertaistukea. Kannattaa googlata.
Ap, minulla on ollut pahoja mt-ongelmia teininä, mutta en ikinä saanut mitään tukea tai joutunut hoitoon. Vanhempia ei kiinnostanut. Nuo pahat mt-ongelmat olivat oikeasti pahoja, viiltelin, oli kunnon harhoja ja pelkäsin että minua vainotaan. Viimeisen episodin jälkeen kesti pitkään että pystyin puhumaan järkevästi, sekoilin sanoissa ja jouduin miettimään pitkään mitä sanoin. "Kävin aamulla postissa" oli "öö... olin siis kävin aanmulla postissa". Olen (kai) ihan normiaikuinen nykyään, mutta olen tavallista lapsellisempi, innostun herkästi ja tunteiden säätelyssä on ongelmia. Ahdistavista tilanteista on vaan yksinkertaisesti pakko päästä pois, koska muuten saatan pimahtaa ihan täysin.
Sairaus on luultavasti vaikuttanut siskoosi, ei toisin päin. Tiedän että se saattaa olla ärsyttävää, mutta hän ei voi sille mitään.
Ensiksi täytyy muistaa, että sinulla on oma elämä etkä sinä ole mitenkään vastuussa sisarellesi. Piste. Jos koet sisaren sairauksineen liian rasittavaksi, niin sitten suojaat itseäsi ja et ole hänen kanssaan tekemisissä. Piste siihenkin. Usein on nimittäin niin, että sairaan ihmisen omaiset sairastuvat itsekin, koska eivät osaa ajoissa vetää rajoja. Kuuntele siis itseäsi ja päästä irti, jos et jaksa. Niin tein itsekin.
Hebefreeninen skitsofrenia on taannuttava, nuorella iällä puhkeava sairaus.
No ei lääkitys tuota tee vaan se sairaus. Kysy vanhemmiltasi mikä diagnoosi siskollasi on.
Taitaa olla sairaus, joka tuon tekee. Psykoosin jäljiltä aivot eivät voi hyvin.