Mies työntää nenänsä mun kirpparihinnoitteluun
Omat tavaransa, joita on vähän, saa kyllä hinnoitella. Nää on lähinnä perikunnan ja mun omia ja tuotto menee puoliksi kahdelle lapselle, jotka opiskelevat.
Mutta tässä esimerkki. Laita siitä kynttilänjalasta pari euroa, ei sitä kuitenkaan osta. Kynttilänjalka on täsmälleen samanlainen kuin tämä: https://www.astiataivas.fi/tuotteet.html?id=9/651159
En ehkä laita ollenkaan itsepalveluun tuota. m
Muumilautasesta 90-luvun alusta sanoi sopivaksi vitosen, limited edition ja arvo oli toista sataa. Se on jo myyty netin kautta kolminumeroisella summalla, nopeasti meni. Oon sanonut, että älä puutu hintoihin kun et mitään ymmärrä, mutta puuttuu silti. Ei vaan saa ymmärtämään keräilytavaran arvoa.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Eikö hän vielä tuon muumilautasenkaan jälkeen ymmärrä olla puuttumatta?
Ei. Mun veljellä on myös 70-luvun sarjakuvia, alkuperäispainoksia, jonkinlainen pino. Pitää ihan naurettavana, että veli säästelee niitä, kun niillä on jotain arvoa. Kuulemma ihan sama, turhaa tavaraa vain. Mut ne on veljen ja veljellä, joten ei hän voi sen kummemmin puuttua
Inhottava ihminen. Harmi ettei itse tajua tökeryyttään.
Pösilö mikä pösilö. Varmasti rasiuttavaa. Mut jos viitsit, niin kirjaa jonnekin ylös miehen hintaehdotukset ja jonkin ajan kuluttua voit esitellä sille vertailua, että "sinun ehdottamilla hinnoilla olis tullut rahaa n euroa, minun hinnoilla rahaa tuli y euroa."
Pakkoko sitä on kuunnella. Tämäkin on sellainen yleinen ongelma, jota kannattaa täällä pohtia.
Mun mies taas tienaa triplasti mitä minä, mutta minulla oli omaisuutta ennen kuin tavattiin.
Asuntoni on vuokralla ja vuokratuloilla ja palkallani lyhennän saman verran asuntolainaa kuin mies. Tai meillä on kummallakin omat lainat. Mutta itse lyhennän alkuperäisellä suunnitelmalla.
Meillä on ihan tyhjä vintti- ja kellarikomero. Kun äitini täti kuoli, piti asunto nopeasti tyhjentää ja laitettiin myyntiin. Tädin lapset asuvat ulkomailla.
Huonekalut myimme, kaikki tämä tehtiin lasten hyväksynnällä ja rahat sain pitää itse, koska hoidin kaikki, tyhjennyksen jne itse.
Kun hän joutui saattokotiin, aloin jo pakkaamaan omaisuutta. Otin kuvia tavaroista ja muutaman he haluavat, muut saan myydä. Ja sitä myytävää on kerrostalokaksion verran, isot varastot täynnä.
Olin viikonloppuna Hietsussa ystäväni kanssa. Tienasin n 500 e ja meillä oli kiva päivä.
Mies vaan narisee ja valittaa. Irtaimistoa on niin paljon, noissa menee 10 v jos aion pari krt kesässä käydä Hietsussa.
Kuulemma myyntimäärä oli liian pieni vaivaan nähden.
Mikä tässä nyt on ongelma? Mies ehdottelee halpoja hintoja, että romusta pääsee eroon? Eihän sun pakko ole niitä hintoja laittaa...
Miehesi kaltaisten ihmisten vuoksi jaksan käydä välillä kiertelemässä kirppareita :D
Eikö hän vielä tuon muumilautasenkaan jälkeen ymmärrä olla puuttumatta?