Lue keskustelun säännöt.
Miksi hiljaiset monesti ylenkatsovat kovempi äänisiä?
08.06.2018 |
Ehkä vähän provosoiva aloitus mutta olen monesti törmännyt tähän muiden kohdalla ja nyt myös omalla kohdallani. En kuvailisi itseäni ujoksi mutta en ole sosiaalisissa tilanteissa välttämättä aina omimmillani, varsinkaan isossa porukassa. En siis kuitenkaan ole mitenkään sosiaalisesti kömpelö, nuorempana ja lapsena oli paljon kavereita ja niitä luottoystäviäkin. Ehkä aikuisena tullut enemmän sellaista sosiaalista jännittämistä, joka on vaikuttanut siihen, että saatan joissakin tilanteissa olla enemmän tarkkailijan asemassa, jos päädyn paikalle ollenkaan. Viihdyn hyvin myös yksin ja olen monesti vähän sellainen omiin ajatuksiin uppoutunut haaveilija. Monesti ystävät ovat aikojen saatossa uskoutuneet erilaisista asioista ja olen luotettava ja ihan ajatteleva olento.
Mutta.. kun puhun niin ainakin välillä puheääneni on kova. Ei niin, että se olisi häiriöksi asti mutta olen huomannut miten minut on kovan puheäänen takia leimattu ekstrovertiksi ja "kälättäjäksi", nimenomaan siis itsensä introverteiksi määritellyiltä ihmisiltä, vaikka oikeasti olen itsekin sellainen. Jotkut saa vain pelkästä äänenvoimakkuudesta ilmeisesti määriteltyä koko henkilön.
En pidä puheliaita ihmisiä automaattisesti sosiaalisina, vaan sosiaalinen on henkilö, jolla on tilannetajua ja jolla on vuorovaikutustaidot hanskassa. Tuntuu vain vaikealta yhdistelmältä olla "ujo" mutta, jolla on kova puheääni. Tällaista ihmista ei ikään kuin ole olemassakaan, vaan kaikkien ujojen tai introverttien pitäisi ilmeisesti puhua hyvin hiljaa, maltillisella äänensävyllä. Oletteko törmänneet samaan?
Kommentit (12)
Kyllähän hiljaisiakin arvostellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä moni yhdistää kovan puheäänen niihin kälättäjiin, jotka kuulevat ja kuuntelevat vain omaa ääntään, puhuvat päälle jne.
Ihan mielenkiinnosta: miksi pitää puhua kovalla äänellä (tyyliin kahdenkeskinen keskustelu, joka kuuluu kaikille samassa asunnossa/talossa/työpaikassa/liikennevälineessä etc)? Onko se epävarmuutta siitä, ettei muuten tule kuulluksi? Vai huomionhakuisuutta, toivetta, että kaikki huomaisivat?
Koska kovaääniset ylenkatsovat minun herkkiä korviani.
Saman huomannut. Itsekin introvertti, mutta aika suuri osa introverteistä on tosi ylimielisiä.
Itseäni ainakin ärsyttää se, että en saa ääntäni kuuluviin kovaäänisessä seurassa. Ehkä vitutukseni näkyy ulospäin. Ääneni ei vaan kanna vaikka kuinka yrittäisin. En kyllä mitenkään tahallani ylenkatso muita. Lisäksi toki korvani ovat aika ääniherkät. Silloinkin on vaikea peittää ärsytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiljaiset ja ujot ovat yleensä tulleet tällaisessa yhteiskunnassa aina aliarvostetuiksi, ehkä jopa kiusatuiksi ominaisuutensa vuoksi, jolloin se aiheuttaa ehkä vähän katkeruutta, mikä sitten purkautuu juuri tuollaisena narsistisena ylemmyydentuntona ekstroverttejä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös huomannut päinvastaista tosiaan, että minua pidetään jotenkin ujona ja suojelun tarpeessakin olevana, koska puheääneni on hiljainen. Vaikka en tod. antaisi kenenkään jyrätä ylitseni.
Onko kotonasi lapsena puhuttu kovaa vai mistä se on peräisin?
Kovaäänisestä syntyy vaikutelma, että hän haluaa dominoida tilannetta. Se on ahdistavaa ja aiheuttaa automaattisesti puolustusreaktion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä moni yhdistää kovan puheäänen niihin kälättäjiin, jotka kuulevat ja kuuntelevat vain omaa ääntään, puhuvat päälle jne.
Ihan mielenkiinnosta: miksi pitää puhua kovalla äänellä (tyyliin kahdenkeskinen keskustelu, joka kuuluu kaikille samassa asunnossa/talossa/työpaikassa/liikennevälineessä etc)? Onko se epävarmuutta siitä, ettei muuten tule kuulluksi? Vai huomionhakuisuutta, toivetta, että kaikki huomaisivat?
Sitä tässä ihmettelen, että miksi niin monille kovempi puheääni on yhtä kuin ekstrovertti ja kälättäjä. En tarkoittanut, että puheääneni on häiritseväksi asti kova, vaan kuinka se eroaa siitä mielikuvasta ujosta tai introvertista ihmisestä. Enkä ikinä kyllä itse julkisissa kulkuvälineissä juurikaan juttele mitään, varsinkaan kovalla äänellä.
En juuri pidä ihmisistä, enkä pidä metelistä. Ihmiset, jotka pitävät meteliä, ovat vielä tavallistakin ärsyttävämpiä.
Up