Miten äännät sanan alfa?

άλφα

Afta

”Sinkkumies”

"varhainen kehitysversio"

Suomessahan sanat äänetään kuten kirjoitetaan (pl. äng-äänne ja loppuhenkonen mikälie "hernekkeitto"). Joten "alfa".

Jotakuinkin "älfe". Ja kirjoitetaan ph:lla.

"Putin"

Täysin painottomasti, eli en lausu sitä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Täysin painottomasti, eli en lausu sitä ollenkaan.

Kysyttinkin, miten äännät. Runoja lausutaan.

Alhva.

Vierailija kirjoitti:

Suomessahan sanat äänetään kuten kirjoitetaan (pl. äng-äänne ja loppuhenkonen mikälie "hernekkeitto"). Joten "alfa".

Niin, alfa on kyllä minusta juuri näitä poikkeuksia joita ei lausuta kuten kirjoitetaan, kuten se hernekkeitto, vauvva yms. Eli "alffa".

Helikopteritomaatti

"minä"

Tuntuu siltä, että kaikki ääntävät f:n pitkänä l:n jälkeen, ja pitkä f kirjoitetaan yhdellä kirjaimella l:n jälkeen. Poikkeuksena sana milffi, jossa esiintyvä pitkä f kirjoitetaan näkyviin, vaikka l sitä edeltääkin. R:n jälkeen f ei pitene perfekti-sanassa ja sen johdoksissa (perfektionisti, pluskvamperfekti jne.), mutta muualla kyllä.

Kreikkalaisten kirjainten nimessä tuntuu esiintyvän turha kahdennus aina kun mahdollista (siis silloin kun ruotsissakin kahdennettaisiin): beetta, eetta jne. Naisen nimi Reeta on menettämässä sen viimeisenkin riimiparinsa, kun olen pari kertaa kuullut Kreeta-saaren nimen äännettävän muodossa "kreetta".

Ai niin, onhan yhdyssanoja kuten askelfunktio, joissa f ei tietenkään pitene, vaikka se l:n jälkeen tuleekin.

Mitään tästä ei tosin opetettu koulussa silloin, kun opeteltiin lukemaan, joten ärsyttävä ilmiö on kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessahan sanat äänetään kuten kirjoitetaan (pl. äng-äänne ja loppuhenkonen mikälie "hernekkeitto"). Joten "alfa".

Niin, alfa on kyllä minusta juuri näitä poikkeuksia joita ei lausuta kuten kirjoitetaan, kuten se hernekkeitto, vauvva yms. Eli "alffa".

Maanantait ovat hankalia päiviä, kun eräs kollega aina kertoo, mitä on tehnyt lavvvvantaina.