Mun mielestä on aika epäreilua miten meidän työpaikalla jaettiin lomat

Milloin vanhemmista on tullut näin uusavuttomia kuin nykyään näkee? Siinä vaiheessa kun sitä jälkikasvua harkitaan, mietitään myös mitä se tuo tullessaan esim. juurikin sairastumiset, koulunkäynnin aloitukset, hoidot ym. asiat. Tuudittaudutaanko nykyään todellakin siihen , että ihminen on jotenkin spesiaali, koska lapsi? Eli minulla on oikeus , koska lapsi, minun ei tarvitse koska lapsi jne.  Kyllä, se on välillä haastavaa sovittaa työelämä ja perhe yhteen, mutta sitten vaan täytyy tehdä niitä omia ratkaisuja, suunnitelmia ym. osittaista hoitovapaatakin saa, kunnes lapsi menee kolmannelle luokalle. Miettikää hyvänen aika etukäteen hoitojärjestelynne, niin ei tarvitse itkeä, kun ei saakaan lomaa silloin kun  haluaa, koska lapsi. 

Miksihän nuo narisijat ovat aina naisia?

Oli kyse mistä vaan, niin aina siellä on äänessä joku naisimmeinen..

Vierailija kirjoitti:

Lapset pitää kasvattaa niin omatoimisiksi, että pärjäävät työpäivän ajan keskenään.

Näin meillä on tehty ja homma toimii.

Ja sitten ehkä myöhemmin henkisiä ongelmia, jotka eivät vielä näy...huh kun ihmiset nuljuja ja yksinkertaisia : ((

Vierailija kirjoitti:

Milloin vanhemmista on tullut näin uusavuttomia kuin nykyään näkee? Siinä vaiheessa kun sitä jälkikasvua harkitaan, mietitään myös mitä se tuo tullessaan esim. juurikin sairastumiset, koulunkäynnin aloitukset, hoidot ym. asiat. Tuudittaudutaanko nykyään todellakin siihen , että ihminen on jotenkin spesiaali, koska lapsi? Eli minulla on oikeus , koska lapsi, minun ei tarvitse koska lapsi jne.  Kyllä, se on välillä haastavaa sovittaa työelämä ja perhe yhteen, mutta sitten vaan täytyy tehdä niitä omia ratkaisuja, suunnitelmia ym. osittaista hoitovapaatakin saa, kunnes lapsi menee kolmannelle luokalle. Miettikää hyvänen aika etukäteen hoitojärjestelynne, niin ei tarvitse itkeä, kun ei saakaan lomaa silloin kun  haluaa, koska lapsi. 

Mä ymmärsin, että ap oli kovasti asiaa miettinyt ja yrittänyt työnantajan kanssa asiasta sopiakin. Niitä työpaikan kesälomia ei vaan vielä siinä vaiheessa päätetä, kun jälkikasvua harkitaan. Uskon, että entisaikaan lomien vaihto ja lastenhoito olisi helposti järjestynytkin, mutta tänä päivänä elämme tosi individualistisessa yhteiskunnassa. Niin kuin täältäkin voi lukea, niin moni ei lomaansa suostu vaihtamaan. Isovanhemmat eivät halua hoitaa lapsenlapsiaan. Työkaverit ja naapurit sanovat, että omapa on ongelmasi. Ja niinhän se tietysti onkin. Entisaikaan kunnalta oli mahdollisuus saada lastenhoitoapua. Toisin on nykyisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin vanhemmista on tullut näin uusavuttomia kuin nykyään näkee? Siinä vaiheessa kun sitä jälkikasvua harkitaan, mietitään myös mitä se tuo tullessaan esim. juurikin sairastumiset, koulunkäynnin aloitukset, hoidot ym. asiat. Tuudittaudutaanko nykyään todellakin siihen , että ihminen on jotenkin spesiaali, koska lapsi? Eli minulla on oikeus , koska lapsi, minun ei tarvitse koska lapsi jne.  Kyllä, se on välillä haastavaa sovittaa työelämä ja perhe yhteen, mutta sitten vaan täytyy tehdä niitä omia ratkaisuja, suunnitelmia ym. osittaista hoitovapaatakin saa, kunnes lapsi menee kolmannelle luokalle. Miettikää hyvänen aika etukäteen hoitojärjestelynne, niin ei tarvitse itkeä, kun ei saakaan lomaa silloin kun  haluaa, koska lapsi. 

Mä ymmärsin, että ap oli kovasti asiaa miettinyt ja yrittänyt työnantajan kanssa asiasta sopiakin. Niitä työpaikan kesälomia ei vaan vielä siinä vaiheessa päätetä, kun jälkikasvua harkitaan. Uskon, että entisaikaan lomien vaihto ja lastenhoito olisi helposti järjestynytkin, mutta tänä päivänä elämme tosi individualistisessa yhteiskunnassa. Niin kuin täältäkin voi lukea, niin moni ei lomaansa suostu vaihtamaan. Isovanhemmat eivät halua hoitaa lapsenlapsiaan. Työkaverit ja naapurit sanovat, että omapa on ongelmasi. Ja niinhän se tietysti onkin. Entisaikaan kunnalta oli mahdollisuus saada lastenhoitoapua. Toisin on nykyisin. 

Tässäkin pistää silmään lähinnä se, että äiti on yrittänyt järjestää omaa lomaansa, mies on vain ilmoittanut että heillä lomat määrätään, mites jos äitikin ilmottaisi miehelle, että lomat määrätään. Miksi se on vain äidin vastuulla yrittää järkätä omaa lomaansa, kun lapsella on kuitenkin kaksi vanhemapaa. Hirmu usien huomaa, että lomajärjestelytkin valuu sen äidin niskaan, vaikka hänkin on työssäkäyvä yhtälailla. Ei se  lapsen hoidon järjesäminen voi olla pelkästään äidin vastuulla. Tosin edelleenkään ei ole tiedossa ilmeisesti minkä ikäisiä lapsia alottajalla on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin vanhemmista on tullut näin uusavuttomia kuin nykyään näkee? Siinä vaiheessa kun sitä jälkikasvua harkitaan, mietitään myös mitä se tuo tullessaan esim. juurikin sairastumiset, koulunkäynnin aloitukset, hoidot ym. asiat. Tuudittaudutaanko nykyään todellakin siihen , että ihminen on jotenkin spesiaali, koska lapsi? Eli minulla on oikeus , koska lapsi, minun ei tarvitse koska lapsi jne.  Kyllä, se on välillä haastavaa sovittaa työelämä ja perhe yhteen, mutta sitten vaan täytyy tehdä niitä omia ratkaisuja, suunnitelmia ym. osittaista hoitovapaatakin saa, kunnes lapsi menee kolmannelle luokalle. Miettikää hyvänen aika etukäteen hoitojärjestelynne, niin ei tarvitse itkeä, kun ei saakaan lomaa silloin kun  haluaa, koska lapsi. 

Mä ymmärsin, että ap oli kovasti asiaa miettinyt ja yrittänyt työnantajan kanssa asiasta sopiakin. Niitä työpaikan kesälomia ei vaan vielä siinä vaiheessa päätetä, kun jälkikasvua harkitaan. Uskon, että entisaikaan lomien vaihto ja lastenhoito olisi helposti järjestynytkin, mutta tänä päivänä elämme tosi individualistisessa yhteiskunnassa. Niin kuin täältäkin voi lukea, niin moni ei lomaansa suostu vaihtamaan. Isovanhemmat eivät halua hoitaa lapsenlapsiaan. Työkaverit ja naapurit sanovat, että omapa on ongelmasi. Ja niinhän se tietysti onkin. Entisaikaan kunnalta oli mahdollisuus saada lastenhoitoapua. Toisin on nykyisin. 

Monella ne isovanhemmat ovat itsekin töissä, naapurit myös. Itse olen nuorempana ollut kesällä lapsenvahtina naapurin lapsille. Oma ekaluokkalainen oli just täyttänyt 8 vuotta, kun ensimmäinen kesäloma alkoi. Lapsi jäi kotiin nukkumaan, heräsi 9-10 välillä syömään valmiiksi laitettua aamupalaa, mies kävi päivällä kotona ruokatunnin ajan ja iltapäivän lapsi pärjäsi yksin. Lapsella oli avain kaulassa, joten pääsi kulkemaan sisään ja ulos, yleensä iltapäivät meni pihalla kavereiden kanssa.

Kyllä tokaluokkalaisen pitää pärjätä jo vanhempien työpäivien ajan yksin. Jos ei pärjää, niin vanhempien pitää järjestää lapsen hoito muuten kuin kyykyttämällä työkavereita.

Pointtihan on tuossa, että "yritit korostaa". Et olisi yrittänyt, vaan sanonut ihan suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin vanhemmista on tullut näin uusavuttomia kuin nykyään näkee? Siinä vaiheessa kun sitä jälkikasvua harkitaan, mietitään myös mitä se tuo tullessaan esim. juurikin sairastumiset, koulunkäynnin aloitukset, hoidot ym. asiat. Tuudittaudutaanko nykyään todellakin siihen , että ihminen on jotenkin spesiaali, koska lapsi? Eli minulla on oikeus , koska lapsi, minun ei tarvitse koska lapsi jne.  Kyllä, se on välillä haastavaa sovittaa työelämä ja perhe yhteen, mutta sitten vaan täytyy tehdä niitä omia ratkaisuja, suunnitelmia ym. osittaista hoitovapaatakin saa, kunnes lapsi menee kolmannelle luokalle. Miettikää hyvänen aika etukäteen hoitojärjestelynne, niin ei tarvitse itkeä, kun ei saakaan lomaa silloin kun  haluaa, koska lapsi. 

Mä ymmärsin, että ap oli kovasti asiaa miettinyt ja yrittänyt työnantajan kanssa asiasta sopiakin. Niitä työpaikan kesälomia ei vaan vielä siinä vaiheessa päätetä, kun jälkikasvua harkitaan. Uskon, että entisaikaan lomien vaihto ja lastenhoito olisi helposti järjestynytkin, mutta tänä päivänä elämme tosi individualistisessa yhteiskunnassa. Niin kuin täältäkin voi lukea, niin moni ei lomaansa suostu vaihtamaan. Isovanhemmat eivät halua hoitaa lapsenlapsiaan. Työkaverit ja naapurit sanovat, että omapa on ongelmasi. Ja niinhän se tietysti onkin. Entisaikaan kunnalta oli mahdollisuus saada lastenhoitoapua. Toisin on nykyisin. 

Tässäkin pistää silmään lähinnä se, että äiti on yrittänyt järjestää omaa lomaansa, mies on vain ilmoittanut että heillä lomat määrätään, mites jos äitikin ilmottaisi miehelle, että lomat määrätään. Miksi se on vain äidin vastuulla yrittää järkätä omaa lomaansa, kun lapsella on kuitenkin kaksi vanhemapaa. Hirmu usien huomaa, että lomajärjestelytkin valuu sen äidin niskaan, vaikka hänkin on työssäkäyvä yhtälailla. Ei se  lapsen hoidon järjesäminen voi olla pelkästään äidin vastuulla. Tosin edelleenkään ei ole tiedossa ilmeisesti minkä ikäisiä lapsia alottajalla on. 

Mun mielestä surullista tässä oli, että kummankaan vanhemman työnantajat ja työkaverit eivät joustaneet. Kertoo tosi paljon nykyajan työelämästä ja ylipäätään tästä yhteiskunnasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin vanhemmista on tullut näin uusavuttomia kuin nykyään näkee? Siinä vaiheessa kun sitä jälkikasvua harkitaan, mietitään myös mitä se tuo tullessaan esim. juurikin sairastumiset, koulunkäynnin aloitukset, hoidot ym. asiat. Tuudittaudutaanko nykyään todellakin siihen , että ihminen on jotenkin spesiaali, koska lapsi? Eli minulla on oikeus , koska lapsi, minun ei tarvitse koska lapsi jne.  Kyllä, se on välillä haastavaa sovittaa työelämä ja perhe yhteen, mutta sitten vaan täytyy tehdä niitä omia ratkaisuja, suunnitelmia ym. osittaista hoitovapaatakin saa, kunnes lapsi menee kolmannelle luokalle. Miettikää hyvänen aika etukäteen hoitojärjestelynne, niin ei tarvitse itkeä, kun ei saakaan lomaa silloin kun  haluaa, koska lapsi. 

Mä ymmärsin, että ap oli kovasti asiaa miettinyt ja yrittänyt työnantajan kanssa asiasta sopiakin. Niitä työpaikan kesälomia ei vaan vielä siinä vaiheessa päätetä, kun jälkikasvua harkitaan. Uskon, että entisaikaan lomien vaihto ja lastenhoito olisi helposti järjestynytkin, mutta tänä päivänä elämme tosi individualistisessa yhteiskunnassa. Niin kuin täältäkin voi lukea, niin moni ei lomaansa suostu vaihtamaan. Isovanhemmat eivät halua hoitaa lapsenlapsiaan. Työkaverit ja naapurit sanovat, että omapa on ongelmasi. Ja niinhän se tietysti onkin. Entisaikaan kunnalta oli mahdollisuus saada lastenhoitoapua. Toisin on nykyisin. 

Tässäkin pistää silmään lähinnä se, että äiti on yrittänyt järjestää omaa lomaansa, mies on vain ilmoittanut että heillä lomat määrätään, mites jos äitikin ilmottaisi miehelle, että lomat määrätään. Miksi se on vain äidin vastuulla yrittää järkätä omaa lomaansa, kun lapsella on kuitenkin kaksi vanhemapaa. Hirmu usien huomaa, että lomajärjestelytkin valuu sen äidin niskaan, vaikka hänkin on työssäkäyvä yhtälailla. Ei se  lapsen hoidon järjesäminen voi olla pelkästään äidin vastuulla. Tosin edelleenkään ei ole tiedossa ilmeisesti minkä ikäisiä lapsia alottajalla on. 

Mun mielestä surullista tässä oli, että kummankaan vanhemman työnantajat ja työkaverit eivät joustaneet. Kertoo tosi paljon nykyajan työelämästä ja ylipäätään tästä yhteiskunnasta. 

Miksi toisten pitää siirtää omat sovitut menot vain siksi, että työkaveri ei raaski maksaa hoitajalle palkkaa kuuden ajalta lapsen hoitamisesta? Jättäisitkö sinä vaikka oman vanhempasi hautajaiset väliin vain siksi, että työkaverin lapsella ei ole hoitopaikkaa samaksi ajankohdaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kesäkuu onkin helteisempi kuin heinäkuu. Karma!

En minä niistä säistä niin välitä, vaan lasten hoitamisesta! Ei lapset voi olla keskenään kotona koko päivää.

Ap

Sinun lastesi hoito EI ole työnantajasi tai työkavereidesi ongelma. Se on sinun ongelmasi. Älä yritä tehdä siitä muiden harmia, vaan kanna ristisi, kun olet kerran lisääntymään mennyt ja huomioi muutkin ihmiset, äläkä vain omaa napaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin vanhemmista on tullut näin uusavuttomia kuin nykyään näkee? Siinä vaiheessa kun sitä jälkikasvua harkitaan, mietitään myös mitä se tuo tullessaan esim. juurikin sairastumiset, koulunkäynnin aloitukset, hoidot ym. asiat. Tuudittaudutaanko nykyään todellakin siihen , että ihminen on jotenkin spesiaali, koska lapsi? Eli minulla on oikeus , koska lapsi, minun ei tarvitse koska lapsi jne.  Kyllä, se on välillä haastavaa sovittaa työelämä ja perhe yhteen, mutta sitten vaan täytyy tehdä niitä omia ratkaisuja, suunnitelmia ym. osittaista hoitovapaatakin saa, kunnes lapsi menee kolmannelle luokalle. Miettikää hyvänen aika etukäteen hoitojärjestelynne, niin ei tarvitse itkeä, kun ei saakaan lomaa silloin kun  haluaa, koska lapsi. 

Mä ymmärsin, että ap oli kovasti asiaa miettinyt ja yrittänyt työnantajan kanssa asiasta sopiakin. Niitä työpaikan kesälomia ei vaan vielä siinä vaiheessa päätetä, kun jälkikasvua harkitaan. Uskon, että entisaikaan lomien vaihto ja lastenhoito olisi helposti järjestynytkin, mutta tänä päivänä elämme tosi individualistisessa yhteiskunnassa. Niin kuin täältäkin voi lukea, niin moni ei lomaansa suostu vaihtamaan. Isovanhemmat eivät halua hoitaa lapsenlapsiaan. Työkaverit ja naapurit sanovat, että omapa on ongelmasi. Ja niinhän se tietysti onkin. Entisaikaan kunnalta oli mahdollisuus saada lastenhoitoapua. Toisin on nykyisin. 

Tässäkin pistää silmään lähinnä se, että äiti on yrittänyt järjestää omaa lomaansa, mies on vain ilmoittanut että heillä lomat määrätään, mites jos äitikin ilmottaisi miehelle, että lomat määrätään. Miksi se on vain äidin vastuulla yrittää järkätä omaa lomaansa, kun lapsella on kuitenkin kaksi vanhemapaa. Hirmu usien huomaa, että lomajärjestelytkin valuu sen äidin niskaan, vaikka hänkin on työssäkäyvä yhtälailla. Ei se  lapsen hoidon järjesäminen voi olla pelkästään äidin vastuulla. Tosin edelleenkään ei ole tiedossa ilmeisesti minkä ikäisiä lapsia alottajalla on. 

Mun mielestä surullista tässä oli, että kummankaan vanhemman työnantajat ja työkaverit eivät joustaneet. Kertoo tosi paljon nykyajan työelämästä ja ylipäätään tästä yhteiskunnasta. 

Sitähän nykyajan elämä on, minä-minä-minä. Myös ap on erinomainen esimerkki tästä. Joustavasta ja muiden hyvää ajattelevasta tulee kynnysmatto, hänen kiltteytensä otetaan itsestäänselvyytenä eikä edes kiitetä ja hänen ylitseen kävellää jatkossakin.

Meidän perheessä oli koululaisia 15 vuotta. En saanut yhtään syys-tai hiihtolomaa vapaaksi. Yritin lomalistaan laittaa, mutta aina lapsettomat nosti metelin, että miksi lapsiperheitä suositaan ja he sinkut ja velat joutuu kärsimään. No minun loma siirrettiin. 

Nyt kun omat lapset ovat jo isoja ja näillä veloilla ja sinkuilla on lapsia, he taas huutavat, että heille pitää antaa syys-ja hiihtolomaviikko lomaa, kun eihän heidän lapset voi olla yksin lomalla. No pitäkööt minun puolesta. Joten en ole ollut kahteenkymmeneen vuoteen lomalla syys-tai hiihtoloman aikaan :)

Meidän työpaikalla saa sovittua asiat sellaisten äitien kanssa, joiden miehet hoitaa lapsia sairaana paljon ja hakee hoidosta ym. Mutta sellaset perheet jossa äiti hoitaa kaiken ei kyllä ole kovin vahvoilla lomien neuvotteluissa koska ei ole meidän firman tehtävä kannatella perheen miehen uraa.

Olethan muistanut myös itse pedata tuota heinäkuun lomaa jo useamman vuoden ajan (varmasti olet ollut tietoinen lapsesi kasvusta ja milloin ekalla luokalla on lomat). Esimerkiksi viimeisen pari vuotta olet joustanut omissa lomissasi ja antanut muiden pitää parhaimmat kesäkuukauden, jotta sinä saat tänä vuonna juuri sen halutuimman lomakuukauden, jotta lapsesi ei tarvitse olla itsekseen. Ai et ole vai, koska olet halunnut lomailla koko perheen kesken aikaisempina vuosina ja yhtä lailla taistellut tuosta heinäkuusta.... Niinpä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni ekaluokkalainen on vähän pieni olemaan koko päivän yksin kotona, mutta isommat alakoululaiset kyllä pärjäävät jo. Jos teillä on kaksi alakouluikäistä lasta, niin olettaisin, että pärjäilevät. Voisiko toinen vanhemmista poiketa esim. ruokatauolla kotona tai soittaa ja kysyä, että kaikki on ok. Ehtisikö mummo tai vaari hoitamaan lapsia teillä, tai vaihtoehtoisesti ottamaan pariksi viikoksi mummolaan hoitoon. Olisiko naapurustossa nuorisoa, jotka pientä palkkaa vastaan vahtisivat lapsianne sen aikaa, kun olette töissä, tai kävisi päivällä tarkistamassa, että kaikki on kunnossa.

Mä ymmärrän, että tuo lastenhoito aiheuttaa harmaita hiuksia joissakin perheissä. Lapsettomien on tätä tietenkin vaikea ymmärtää. Onko sillä nyt eroa, vietätkö lomasi heinäkuussa vai elokuussa? Ihan oikeasti. Sillä ei ole mitään merkitystä sille lapsettomalle, mutta sille perheelliselle se lastenhoidon järjestäminen voi olla vaikeaa.

Miten niin ei ole mitään merkitystä lapsettomalle? Eikö sinun elämässäsi ole mitään muuta kuin lapset? Etkö edes ymmärrä että muiden ihmisten elämässä on? Lapseton voi haluta puolison kanssa yhtä aikaa lomalle tai kaveriporukan kans yhdessä matkalle tai lempifestareille tai vapaaehtoistyöhön urheolutapahtumaan. Lapseton voi jopa haluta heinäkuun vapaaksi siksi että pääsee hoitamaan sukulaisen lapsia, koska sukulaisen ei saanut heinäkuuta vapaaksi.

Niin. Työkaverin lapsi itkee kotona yksinään, mutta tärkeintä on tietenkin, että sinä pääset festareille. Tämä sinulle toki suodaan. Mutta muista, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. 

Työkaverin lapset ei ole lapsettoman ongelma. Totta kai suurin osa ihmisistä, myös lapsettomista, on sen verran empaattisia että toivoisivat että kaikille lapsille löytyisi hyvä järjestely kesäksi. Mutta se ei tarkota että lapsettoman pitää uhrata oma elämänsä työkavereiden lasten takia. Lapseton on ite valinnut että haluaa mielummin käydä festareilla kuin olla vastuussa lapsesta. Suodaan tämä valinta hänelle. Perheellinen on itse valinnut tehdä lapsia niin saa myös itse keksiä miten lapsensa hoitaa.

Niin se on sun oikeus. Mutta niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Turha varmaan odotella sitten, että se perheellinen vaihtaa vapaita tai lomiaan, kun sulla olisi jotain menoa tai jos myöhemmin saat lapsia. 

Pointti onkin että totta kai voin vaihtaa lomia, jos se ei omia menoja häiritse. Mutta en todellakaan ala perua kavereiden kanssa sovittua lomamatkaa työkaverin lapsen takia. En myöskään odota että työkaveri jättää lapsen kevätjuhlat välistä että minä pääsisik festareille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni ekaluokkalainen on vähän pieni olemaan koko päivän yksin kotona, mutta isommat alakoululaiset kyllä pärjäävät jo. Jos teillä on kaksi alakouluikäistä lasta, niin olettaisin, että pärjäilevät. Voisiko toinen vanhemmista poiketa esim. ruokatauolla kotona tai soittaa ja kysyä, että kaikki on ok. Ehtisikö mummo tai vaari hoitamaan lapsia teillä, tai vaihtoehtoisesti ottamaan pariksi viikoksi mummolaan hoitoon. Olisiko naapurustossa nuorisoa, jotka pientä palkkaa vastaan vahtisivat lapsianne sen aikaa, kun olette töissä, tai kävisi päivällä tarkistamassa, että kaikki on kunnossa.

Mä ymmärrän, että tuo lastenhoito aiheuttaa harmaita hiuksia joissakin perheissä. Lapsettomien on tätä tietenkin vaikea ymmärtää. Onko sillä nyt eroa, vietätkö lomasi heinäkuussa vai elokuussa? Ihan oikeasti. Sillä ei ole mitään merkitystä sille lapsettomalle, mutta sille perheelliselle se lastenhoidon järjestäminen voi olla vaikeaa.

Miten niin ei ole mitään merkitystä lapsettomalle? Eikö sinun elämässäsi ole mitään muuta kuin lapset? Etkö edes ymmärrä että muiden ihmisten elämässä on? Lapseton voi haluta puolison kanssa yhtä aikaa lomalle tai kaveriporukan kans yhdessä matkalle tai lempifestareille tai vapaaehtoistyöhön urheolutapahtumaan. Lapseton voi jopa haluta heinäkuun vapaaksi siksi että pääsee hoitamaan sukulaisen lapsia, koska sukulaisen ei saanut heinäkuuta vapaaksi.

Niin. Työkaverin lapsi itkee kotona yksinään, mutta tärkeintä on tietenkin, että sinä pääset festareille. Tämä sinulle toki suodaan. Mutta muista, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. 

Työkaverin lapset ei ole lapsettoman ongelma. Totta kai suurin osa ihmisistä, myös lapsettomista, on sen verran empaattisia että toivoisivat että kaikille lapsille löytyisi hyvä järjestely kesäksi. Mutta se ei tarkota että lapsettoman pitää uhrata oma elämänsä työkavereiden lasten takia. Lapseton on ite valinnut että haluaa mielummin käydä festareilla kuin olla vastuussa lapsesta. Suodaan tämä valinta hänelle. Perheellinen on itse valinnut tehdä lapsia niin saa myös itse keksiä miten lapsensa hoitaa.

Niin se on sun oikeus. Mutta niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Turha varmaan odotella sitten, että se perheellinen vaihtaa vapaita tai lomiaan, kun sulla olisi jotain menoa tai jos myöhemmin saat lapsia. 

Pointti onkin että totta kai voin vaihtaa lomia, jos se ei omia menoja häiritse. Mutta en todellakaan ala perua kavereiden kanssa sovittua lomamatkaa työkaverin lapsen takia. En myöskään odota että työkaveri jättää lapsen kevätjuhlat välistä että minä pääsisik festareille.

Epäilen, että sun työkavereilla on jatkossa aina sovittu meno, kun sun pitäisi vaihtaa vuoroa. Mulla ainakin olisi aina sovittuna jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kesäkuu onkin helteisempi kuin heinäkuu. Karma!

En minä niistä säistä niin välitä, vaan lasten hoitamisesta! Ei lapset voi olla keskenään kotona koko päivää.

Ap

Älä ota nokkiisi tälle palstalle tulleiden idioottien kommenteista. Eivät kaikki ole riittävän älykkäitä ymmärtämään edes sitä, ettei 7-vuotiasta kannata jättää joka päivä kymmeneksi tunniksi yksin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni ekaluokkalainen on vähän pieni olemaan koko päivän yksin kotona, mutta isommat alakoululaiset kyllä pärjäävät jo. Jos teillä on kaksi alakouluikäistä lasta, niin olettaisin, että pärjäilevät. Voisiko toinen vanhemmista poiketa esim. ruokatauolla kotona tai soittaa ja kysyä, että kaikki on ok. Ehtisikö mummo tai vaari hoitamaan lapsia teillä, tai vaihtoehtoisesti ottamaan pariksi viikoksi mummolaan hoitoon. Olisiko naapurustossa nuorisoa, jotka pientä palkkaa vastaan vahtisivat lapsianne sen aikaa, kun olette töissä, tai kävisi päivällä tarkistamassa, että kaikki on kunnossa.

Mä ymmärrän, että tuo lastenhoito aiheuttaa harmaita hiuksia joissakin perheissä. Lapsettomien on tätä tietenkin vaikea ymmärtää. Onko sillä nyt eroa, vietätkö lomasi heinäkuussa vai elokuussa? Ihan oikeasti. Sillä ei ole mitään merkitystä sille lapsettomalle, mutta sille perheelliselle se lastenhoidon järjestäminen voi olla vaikeaa.

Miten niin ei ole mitään merkitystä lapsettomalle? Eikö sinun elämässäsi ole mitään muuta kuin lapset? Etkö edes ymmärrä että muiden ihmisten elämässä on? Lapseton voi haluta puolison kanssa yhtä aikaa lomalle tai kaveriporukan kans yhdessä matkalle tai lempifestareille tai vapaaehtoistyöhön urheolutapahtumaan. Lapseton voi jopa haluta heinäkuun vapaaksi siksi että pääsee hoitamaan sukulaisen lapsia, koska sukulaisen ei saanut heinäkuuta vapaaksi.

Niin. Työkaverin lapsi itkee kotona yksinään, mutta tärkeintä on tietenkin, että sinä pääset festareille. Tämä sinulle toki suodaan. Mutta muista, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. 

Työkaverin lapset ei ole lapsettoman ongelma. Totta kai suurin osa ihmisistä, myös lapsettomista, on sen verran empaattisia että toivoisivat että kaikille lapsille löytyisi hyvä järjestely kesäksi. Mutta se ei tarkota että lapsettoman pitää uhrata oma elämänsä työkavereiden lasten takia. Lapseton on ite valinnut että haluaa mielummin käydä festareilla kuin olla vastuussa lapsesta. Suodaan tämä valinta hänelle. Perheellinen on itse valinnut tehdä lapsia niin saa myös itse keksiä miten lapsensa hoitaa.

Niin se on sun oikeus. Mutta niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Turha varmaan odotella sitten, että se perheellinen vaihtaa vapaita tai lomiaan, kun sulla olisi jotain menoa tai jos myöhemmin saat lapsia. 

Pointti onkin että totta kai voin vaihtaa lomia, jos se ei omia menoja häiritse. Mutta en todellakaan ala perua kavereiden kanssa sovittua lomamatkaa työkaverin lapsen takia. En myöskään odota että työkaveri jättää lapsen kevätjuhlat välistä että minä pääsisik festareille.

Epäilen, että sun työkavereilla on jatkossa aina sovittu meno, kun sun pitäisi vaihtaa vuoroa. Mulla ainakin olisi aina sovittuna jotain. 

Reilut työkaverit saavat asiat aina sumplittua🙂 Minä-minä-mammoja ketään ei kiinnosta auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kesäkuu onkin helteisempi kuin heinäkuu. Karma!

En minä niistä säistä niin välitä, vaan lasten hoitamisesta! Ei lapset voi olla keskenään kotona koko päivää.

Ap

Älä ota nokkiisi tälle palstalle tulleiden idioottien kommenteista. Eivät kaikki ole riittävän älykkäitä ymmärtämään edes sitä, ettei 7-vuotiasta kannata jättää joka päivä kymmeneksi tunniksi yksin kotiin.

Tää on ap, joka yrittää väkisin pitää provoaan elossa😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni ekaluokkalainen on vähän pieni olemaan koko päivän yksin kotona, mutta isommat alakoululaiset kyllä pärjäävät jo. Jos teillä on kaksi alakouluikäistä lasta, niin olettaisin, että pärjäilevät. Voisiko toinen vanhemmista poiketa esim. ruokatauolla kotona tai soittaa ja kysyä, että kaikki on ok. Ehtisikö mummo tai vaari hoitamaan lapsia teillä, tai vaihtoehtoisesti ottamaan pariksi viikoksi mummolaan hoitoon. Olisiko naapurustossa nuorisoa, jotka pientä palkkaa vastaan vahtisivat lapsianne sen aikaa, kun olette töissä, tai kävisi päivällä tarkistamassa, että kaikki on kunnossa.

Mä ymmärrän, että tuo lastenhoito aiheuttaa harmaita hiuksia joissakin perheissä. Lapsettomien on tätä tietenkin vaikea ymmärtää. Onko sillä nyt eroa, vietätkö lomasi heinäkuussa vai elokuussa? Ihan oikeasti. Sillä ei ole mitään merkitystä sille lapsettomalle, mutta sille perheelliselle se lastenhoidon järjestäminen voi olla vaikeaa.

Miten niin ei ole mitään merkitystä lapsettomalle? Eikö sinun elämässäsi ole mitään muuta kuin lapset? Etkö edes ymmärrä että muiden ihmisten elämässä on? Lapseton voi haluta puolison kanssa yhtä aikaa lomalle tai kaveriporukan kans yhdessä matkalle tai lempifestareille tai vapaaehtoistyöhön urheolutapahtumaan. Lapseton voi jopa haluta heinäkuun vapaaksi siksi että pääsee hoitamaan sukulaisen lapsia, koska sukulaisen ei saanut heinäkuuta vapaaksi.

Niin. Työkaverin lapsi itkee kotona yksinään, mutta tärkeintä on tietenkin, että sinä pääset festareille. Tämä sinulle toki suodaan. Mutta muista, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. 

Työkaverin lapset ei ole lapsettoman ongelma. Totta kai suurin osa ihmisistä, myös lapsettomista, on sen verran empaattisia että toivoisivat että kaikille lapsille löytyisi hyvä järjestely kesäksi. Mutta se ei tarkota että lapsettoman pitää uhrata oma elämänsä työkavereiden lasten takia. Lapseton on ite valinnut että haluaa mielummin käydä festareilla kuin olla vastuussa lapsesta. Suodaan tämä valinta hänelle. Perheellinen on itse valinnut tehdä lapsia niin saa myös itse keksiä miten lapsensa hoitaa.

Niin se on sun oikeus. Mutta niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Turha varmaan odotella sitten, että se perheellinen vaihtaa vapaita tai lomiaan, kun sulla olisi jotain menoa tai jos myöhemmin saat lapsia. 

Pointti onkin että totta kai voin vaihtaa lomia, jos se ei omia menoja häiritse. Mutta en todellakaan ala perua kavereiden kanssa sovittua lomamatkaa työkaverin lapsen takia. En myöskään odota että työkaveri jättää lapsen kevätjuhlat välistä että minä pääsisik festareille.

Epäilen, että sun työkavereilla on jatkossa aina sovittu meno, kun sun pitäisi vaihtaa vuoroa. Mulla ainakin olisi aina sovittuna jotain. 

Reilut työkaverit saavat asiat aina sumplittua🙂 Minä-minä-mammoja ketään ei kiinnosta auttaa.

Tätä mä juuri tarkoitan. Se on ihmiselle aika suuri hätä, jos ei saa ekaluokkalaiselle järjestettyä hoitoa. Sinä et vaikuta mitenkään reilulta ja mukavalta työkaverilta. Toivottavasti sulle ollaan yhtä ystävällisiä, kuin sä olet muille. :)