Lue keskustelun säännöt.
Kommentoin aina puhelimeensa tuijottaville lastaan "hoitaville"
04.06.2018 |
että lapsella ei taida olla kenttää. Laiminlyöminen ei voi olla vaikuttamatta lapsen kehitykseen vaikka ei lapsi sitä huomaakaan. Ja jo viisivuotiaanahan se saa oman taikalevyn elämänsä sisällöksi ;-(
Kommentit (30)
Seuraatko sitten sitä vanhempaa pidemmän aikaa, että voit tehdä oletuksen, että roikkuu vain älylaitteessaan, eikä siten hoida lastaan kunnolla? Koskeeko tämä kyttäys myös isejä vai onko tämä vain äitien pahe? Että äiti ei saa edes kurkistaa puhelintaan, mutta isä voi töiden jälkeen tulla kotiin ja uppoutua laitteeseensa useaksi tunniksi ja olla kiinnittämättä mitään huomiota lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
että lapsella ei taida olla kenttää. Laiminlyöminen ei voi olla vaikuttamatta lapsen kehitykseen vaikka ei lapsi sitä huomaakaan. Ja jo viisivuotiaanahan se saa oman taikalevyn elämänsä sisällöksi ;-(
Sitä ei saa sanoa ääneen. Niille vanhemmille tulee paha mieli ja ei se nyt haittaa, jos vähän vilkaisee puhelinta ja a) rentoutuu b) hoitaa lasten hoito-/harrastus/-kouluasioita c) juttelee omille kavereilleen. Vaihtoehtoa "d) puhelin on aina minulla kädessä ja olo tulee levottomaksi ilman sitä, joten otan puhelimen päivän aikana käteen noin 1500 kertaa" ei ole näiden vanhempien mielestä olemassakaan.
Lomailtiin taas vähän ulkomailla. Paikallisissa leikkipuistoissa kukaan vanhempi ei tuijottanut kännykkäänsä. On se kumma, että suomalaisen vanhemman on ihan pakko just siellä puistossa hoitaa niitä asioita, ettei mitenkään voi hoitaa niitä muulloin kun lapsensa seurassa. Muualla maailmassa ihmiset edelleen, näköjään, osaavat elää hetkessä.
En kyllä koskaan huomauttaisi kenellekään. Se, etteivät aikuiset nykyään osaa olla missään räpläämättä koko ajan puhelintaan on jumalattoman ärsyttävää ja epäkohteliasta, mutta aina ajattelen, että huono käytös on niiden ihmisten omaksi häviöksi.
Mä oon valitettavasti niitä äitejä, joita sun kommentointi ei kiinnosta, eikä provosoi. Tiedän itse, miten paljon panostan lapsiini ja raadan niiden eteen. Jos mulla on joskus hetki aikaa hengähtää ja lukea kännykällä vaikka uutiset, niin todellakin teen niin ilman mitään huonoa omaatuntoa. Tässä vanhemmuudessa on kokeiltu täydellistäkin uhrautumista ja usko pois, että olen lapsilleni parempi äiti näin. Voin järkyttää sua vielä lisää kertomalla, että aika usein lasten mentyä nukkumaan, nautitaan miehen kanssa vähän viiniä ja jutellaan kaikessa rauhassa aikuisten juttuja. Enkä tunne huonoa omaatuntoa siitäkään.
Elämästä ei mitään jää pois jos lapsen kanssa oltaessa puhelinta ei räplää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämästä ei mitään jää pois jos lapsen kanssa oltaessa puhelinta ei räplää.
Mitä, jos keskittyisit vaan omiin asioihisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hoitovapaalla ja puistoillaan siis päivittäin. Tasan yhden kerran olen nähnyt ruutuun tuijottajan koko vuoden aikana. Muuten vanhemmat ovat tiiviisti lastensa kanssa.
Eli missä näitä kuuluisia "nenä kiinni ruudussa" -tapauksia on?
Itse taas vien lapset puistoon, koska siellä ne keksivät tekemistä itsekseen ja lavereiden kanssa... Ja minulla on valvomisen ohessa hyvää aikaa selailla vauvapalstaa. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että lapsella ei taida olla kenttää. Laiminlyöminen ei voi olla vaikuttamatta lapsen kehitykseen vaikka ei lapsi sitä huomaakaan. Ja jo viisivuotiaanahan se saa oman taikalevyn elämänsä sisällöksi ;-(
Sitä ei saa sanoa ääneen. Niille vanhemmille tulee paha mieli ja ei se nyt haittaa, jos vähän vilkaisee puhelinta ja a) rentoutuu b) hoitaa lasten hoito-/harrastus/-kouluasioita c) juttelee omille kavereilleen. Vaihtoehtoa "d) puhelin on aina minulla kädessä ja olo tulee levottomaksi ilman sitä, joten otan puhelimen päivän aikana käteen noin 1500 kertaa" ei ole näiden vanhempien mielestä olemassakaan.
Kännykkäriippuvaisilla tosiaan on aina tosi tärkeä homma kesken juuri silloin. Puhelinta räplätään 100 kertaa tunnissa ja aina on tärkeä juttu. Oikeasti tarkistetaan onko uutta facessa, snäpissä tai Whatsappissa tai selataan blogeja tai uutisia. Mikä näistä ei muka voisi odottaa siihen kun lapset on menneet nukkumaan tai joku muu heitä hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Mä oon valitettavasti niitä äitejä, joita sun kommentointi ei kiinnosta, eikä provosoi. Tiedän itse, miten paljon panostan lapsiini ja raadan niiden eteen. Jos mulla on joskus hetki aikaa hengähtää ja lukea kännykällä vaikka uutiset, niin todellakin teen niin ilman mitään huonoa omaatuntoa. Tässä vanhemmuudessa on kokeiltu täydellistäkin uhrautumista ja usko pois, että olen lapsilleni parempi äiti näin. Voin järkyttää sua vielä lisää kertomalla, että aika usein lasten mentyä nukkumaan, nautitaan miehen kanssa vähän viiniä ja jutellaan kaikessa rauhassa aikuisten juttuja. Enkä tunne huonoa omaatuntoa siitäkään.
Kannattaisi. Saattaa sosiaaliviranomaiset soittaa muuten kohta ovikelloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinullahan on kiva harrastus - onko isotkin vuosimaksut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse taas vien lapset puistoon, koska siellä ne keksivät tekemistä itsekseen ja lavereiden kanssa... Ja minulla on valvomisen ohessa hyvää aikaa selailla vauvapalstaa. 😊
Tällaisia aloituksia tulee säännöllisesti. Ainakin oma äitini 80-luvulla otti aina kirjan mukaan leikkipuistoon. Juurikin siitä syystä että tuolloin me lapset leikimme muiden kanssa ja oli aikaa lukea. Oliko myös tämä paheksuttavaa. Vai ainoastaan älylaitteen selaaminen? Tiesitkö myös sillä voi lukea vaikka kirjoja
Oikeesti on huolestuttavan suuri määrä puhelinriippuvaisia. Jos ärsyynnyt ajatuksesta että jätät puhelimen kotiin vaikka kävelylenkin ajaksi, olet riippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Lomailtiin taas vähän ulkomailla. Paikallisissa leikkipuistoissa kukaan vanhempi ei tuijottanut kännykkäänsä. On se kumma, että suomalaisen vanhemman on ihan pakko just siellä puistossa hoitaa niitä asioita, ettei mitenkään voi hoitaa niitä muulloin kun lapsensa seurassa. Muualla maailmassa ihmiset edelleen, näköjään, osaavat elää hetkessä.
En kyllä koskaan huomauttaisi kenellekään. Se, etteivät aikuiset nykyään osaa olla missään räpläämättä koko ajan puhelintaan on jumalattoman ärsyttävää ja epäkohteliasta, mutta aina ajattelen, että huono käytös on niiden ihmisten omaksi häviöksi.
Miksi mun pitäisi siellä puistossa tuijottaa ja kulkea perässä, kun lapsi leikkii kavereidensa kanssa? Se nimenomaan on se hetki, kun voin lukea esim. kirjaa tai selata nettiä. Puistosta kun lähdetään kotiin harvoin edes vilkaisen puhelimeen ennen kuin lapsi on mennyt nukkumaan.
Sen perusteella, että joku äiti tai isä puistossa istuessa selaa puhelinta, sinä teet johtopäätöksen, että lasta laiminlyödään ja aina istutaan puhelimessa ja lapsi kärsii. Jep, loistavaa päättelykykyä!
Meillä puistoon mennään juuri siitä syystä, että lapsi saa siellä leikkiä kavereiden kanssa, eikä siihen tarvita vanhempia ohjaajiksi vaan lapset osaavat itse leikkiä ilman että äiti näyttää miten se tapahtuu. Silloin aikuinen voi hyvin selata puhelinta, jutella muiden aikuisten kanssa tai vaikka ottaa aurinkoa, ilman että lapset tulevat laiminlyödyksi ja saavat ikuisia traumoja.
Toki olen minäkin puistossa törmännyt niihin lapsiin, jotka eivät osaa tehdä mitään, ei siis yhtään mitään ilman, että on äiti koko ajan heittämässä voltteja ja viihdyttämässä. Koskaan en ole kyllä tavannut yhtään vanhempaa, joka olisi niin poissaoleva, että lapset siitä olisivat näyttäneet traumautuvan.
Suomessa onneksi lasten kanssa puistossa voi selata sitä puhelinta, eikä tarvi pelätä esim. Kidnappausta.
Olenko parempi äiti ja ihminen kun virkkaan puistossa somettamisen sijaan?
Ääliö