Pitkä vai lyhyt matematiikka lukiossa?!
Valitsiko teinisi pitkän vai lyhyen matematiikan lukiossa ja miksi? Miten se on sujunut, kertokaa varsinkin te joilla teinillä lukion eka vuosi nyt paketissa, että miltä esim.pitkä matikka on tuntunut ja miten kokeet siitä ovat sujuneet? Meinaako tokalla jatkaa pitkää vai vaihtaako lyhyeen matematiikkaan?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti pitkä. Lyhyt matematiikka sulkee kaikki ovet.
Oliko tää vitsi? Sulkeeko oikeasti?
Ikävä kyllä, sulkee aika monet ovet. Tuossa on tutkimusta, miten pitkän matematiikan kirjoittaminen vaikuttaa eri jatko-opintoihin pääsyyn: http://www.oulu.fi/yliopisto/node/45826
Ei sulje mitään ovia! Tuo vaikutus johtuu siitä että moni tekninen ala on sellainen, johon hakeutuu erityisesti matematiikasta kiinnostuneita. Tekniikan alalle on helppo päästä opiskelemaan, sinne voi hakea myös lyhyen matematiikan käynyt.
Tämä on tytöille haitallinen harha. Osatakseen matikkaa ei tarvitse olla erityisesti matikasta kiinnostunut. Voi olla kiinnostunut vaikka kielistä ja kirjoittamisesta, ja olla sen lisäksi ihan riittävän hyvä matikassa.
Myöskään hakeutuakseen ns teknisille aloille ei tarvitse olla erityisemmin matematiikasta kiinnostunut. Juuri oli juttu naisesta tietoteknisellä alalla, joka on kiinnostunut kehittämään käyttöliittymiä, ja jota kiinostaa tehdä töitä ihmisten kanssa ja palvelutehtävässä neuvotellen.
Valmistuminen tekniseltä alalta ei tarkoita että sinusta täytyy tulla koneiden pariin sulkeutunut insinööri. Voit olla esim teknisten asiantuntijoiden johtaja, tai myyjä, tai toimitysjohtaja tai myyntipäällikkö. Omat veljeni ovat insinöörejä ja oikeasti tehneet uransa myynnin puolella, mutta hyödyntäen teknistä osaamistaan.
Älkää menkö siihen harhaan että matematiikka ja se mikä tyttöjä kiinnostaa eivät sopisi yhteen. Matikkaa liikaa glorifioidaan ja tehdään siitä jotain ihmeellistä, ei se ole kuin yksi oppiaine. Ei ne kaikki pitkän matikan läpi raahustaneet pojatkaan mitään matemaatikkoja ole, heillä on vain kaukaa viisaat vanhemmat.
Minun poikani valitsi kolme vuotta sitten amiksen ja valmistui perjantaina eikä ole katunut valintaansa :)
Onneksi valitsin aikoinaan pitkän, koska pääsin sillä suoraan yliopistoon. Luin matikkaa vuoden ja vaihdoin sen jälkeen pääainetta.
Jos haluaa päästä helpolla ja tietää ettei pitkää tarvitse tulevaisuudessa niin lyhyt matematiikka. Se ei paljoa poikkea peruskoulun matematiikasta.
En ole enää teini, mutta valitsin pitkän matematiikan, ja olen siitä erittäin iloinen. Joillakin on "matematiikkakammoa" (erityisesti tytöille tuputetaan tällaista), se on sääli. Olen itse nainen, enkä saanut koskaan mitään apua matiikan opintoihin vanhemmiltani (eivät olisi osanneetkaan), pääasia on että itse laskee ja yrittää. Matematiikaa voidaan käyttää monissa jatko-opinnoissa. Itse opiskelin myöhemmin DI:ksi, mutta on siitä hyötyä muissakin opinnoissa. Matematiikka on kivaa, ja sitä kannattaa opiskella nuorena. Tosin, jos vihaa matematiikkaa, niin en minä ketään pakottaisi, mutta itselleni se on siis ilo.
En nyt ymmärrä miksi matematiikan kohdalla hirveästi tuputetaan pitkää matematiikkaa kaikille. Jos ei matematiikka kiinnosta niin on ihan ymmärrettävää että valitaan se helpompi vaihtoehto. Ihan samalla tavalla kuin jos kuvaamataito ei kiinnosta niin ei valita valinnaisia kuvaamataidon tunteja tai ylimääräisi historian tunteja jos e historia kiinnosta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ovia sulkee? Mieheni on lentäjä (ei ole edes yo vaan ammattikoulun käynyt), miehen veli on lääkäri (lyhyt matematiikka), minun serkkuni taas on DI (lyhyt matematiikka). Itse olen pitkän matematiikan opiskellut toimistosihteeri (tradenomi).
niin kun ne lentäjät valmistuu amiksesta
Niin valmistuu mutta mieheni on käynyt Suomen Ilmailuopiston, jonne vaaditaan pohjakoulutuksena toisen asteen koulutus, pelkkä peruskoulu ei riitä.
Tytär otti pitkän matikan, ja lähes kaikki hänen kaverinsa myös. Kaikki kaverit joutui jo ekalla vaihtamaan sen matikan lyhyeksi, kun oli liian vaikeaa.
Tyttäreni jatkoi loppuun asti pitkällä, välillä oli helpompaa ja välillä vaikeaa.
Pitkä kannattaa valita ainakin alkuun jos on yhtään taitoja matikassa, jos ei suju niin on helppo vaihtaa lyhyeen. Ei kannata heti ajatella että on huono ja ei osaa. Yrittäminen ei ole pois opiskelijalta, mutta luovuttaminen heti alkuunsa on.
Lyhyt matikka sulkee ovet matemaattisista aloista, lääkikseen sitä ei varsinaisesti tarvitse, mutta se tukee fysiikan opiskelua eli siksi se kannattaa olla lääkikseen pyrkijöilläkin suoritettuna.
Toki jos tietää, että se opiskelupaikka, minne aikoo hakea ei oikeasti vaadi pitkää matikkaa, niin eihän sitten periaatteessa ole väliä kumman opiskelee, toki sivistysmielessäkin se pitkä on parempi vaihtoehto. Toisaalta se yleensä vaatii enemmän hommia, joten pitää punnita sitten myös sitä mihin haluaa resurssinsa käyttää eli haluaako sitten panostaa muihin aineisiin enemmän.
Yksilöllinen valinta, aina kannattaa yrittää. Itse yritim vuoden ja itkun kanssa väänsin tehtäviä enkä vain osannut. Vaihdoin lyhyeen lukion kakkosella ja valmistuin eilen :)
Vierailija kirjoitti:
Että rohkaiskaa tyttöjänne sinne pitkään matikkaan ja fysiikkaan, niin se avaa heille paljon suuremman valinnanvapauden ja paremmat palkat elämässä.
Myös monella on kovin rajoittunut kuva vaikka insinöörin töistä, rohkaiskaa tyttöjänne hakemaan DI tutkintoihin. Se on vain korkeakoulututkinto muiden joukossa, mutta avaa ovia perinteisille miesten hyvin palkatuille aloille ja johtajatehtäviin.
Olen kyllä sielläkin törmännyt vielä ns lasikattoon, jossa ohitseni ylennetään kokemattomampia miehiä. Mutta siitä huolimatta olen paremmilla palkoilla ja isommissa vastuissa kuin olisin naisten aloilla tai humanistisista opinnoista päässyt.
Tämä on ehkä vaarallisin kommentti tässä ketjussa. Ei niitä tyttöjä väkisin kannata lasikattojen rikkojiksi tsempata. Teknisellä alalla on tullut huomattua miten osa naisista valitsee nykyajan feministisen myllytyksen voimistumina alan, joka ei itseään kiinnosta, ja ihan vain siksi, koska "rikotaan rajoja". Sitten kun nämä naiset ovat pakolla opiskelleet muutaman vuoden, vaihdetaan koulutusala siihen, mikä on enemmän linjassa omien mieltymysten kanssa.
Tällaiset tapaukset ovat hyvin surullisia, sillä siinä usein pilataan naisen oma elämä. Jos nainen haluaa elämässään kaiken (työn, miehen, lapset), on olemassa oleva aika käytettävä järkevästi. Koulutusalan vaihto ja lukion jälkeen pidetyt välivuodet syövät tehokkaasti niitä tärkeitä vuosia naisen elämästä. Tästä johtuen naisten olisi syytä valita ala ihan omien mieltymysten mukaan, eikä median syöttämien "tekniikan alat tarvitsevat enemmän naisia" mantrojen takia.
Yläastella matematiikassa olin ysin oppilas ilman sen kummempaa opiskelua ja valitsin pitkän lukiossa. Pitkä matematiikka vaatii opiskelua ja lukemista, minä en jaksanut panostaa opiskeluun ja putosin kelkasta nopeasti. Lyhyessä pärjäsin kohtalaisesti, mutta se sulki ovet moneen jatko-opiskelupaikkaan.
Pitkä matematiikka kannattaa ehdottomasti, jos vain löytyy intoa lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että rohkaiskaa tyttöjänne sinne pitkään matikkaan ja fysiikkaan, niin se avaa heille paljon suuremman valinnanvapauden ja paremmat palkat elämässä.
Myös monella on kovin rajoittunut kuva vaikka insinöörin töistä, rohkaiskaa tyttöjänne hakemaan DI tutkintoihin. Se on vain korkeakoulututkinto muiden joukossa, mutta avaa ovia perinteisille miesten hyvin palkatuille aloille ja johtajatehtäviin.
Olen kyllä sielläkin törmännyt vielä ns lasikattoon, jossa ohitseni ylennetään kokemattomampia miehiä. Mutta siitä huolimatta olen paremmilla palkoilla ja isommissa vastuissa kuin olisin naisten aloilla tai humanistisista opinnoista päässyt.Tämä on ehkä vaarallisin kommentti tässä ketjussa. Ei niitä tyttöjä väkisin kannata lasikattojen rikkojiksi tsempata. Teknisellä alalla on tullut huomattua miten osa naisista valitsee nykyajan feministisen myllytyksen voimistumina alan, joka ei itseään kiinnosta, ja ihan vain siksi, koska "rikotaan rajoja". Sitten kun nämä naiset ovat pakolla opiskelleet muutaman vuoden, vaihdetaan koulutusala siihen, mikä on enemmän linjassa omien mieltymysten kanssa.
Tällaiset tapaukset ovat hyvin surullisia, sillä siinä usein pilataan naisen oma elämä. Jos nainen haluaa elämässään kaiken (työn, miehen, lapset), on olemassa oleva aika käytettävä järkevästi. Koulutusalan vaihto ja lukion jälkeen pidetyt välivuodet syövät tehokkaasti niitä tärkeitä vuosia naisen elämästä. Tästä johtuen naisten olisi syytä valita ala ihan omien mieltymysten mukaan, eikä median syöttämien "tekniikan alat tarvitsevat enemmän naisia" mantrojen takia.
Ymmärrän tämän näkökulman, mutta toisaalta minua ärsyttää myös se, että tytöille tuputetaan, että matematiika on vaikeata, eikä tekniikka voi olla kivaa ja mielenkiintoista. Se on totta, että teknikan ala ei ole aina niin helppo naisille, ja siksi onkin hyvä, että takana on aitoa kiinnostusta, eikä tuputettu valinta. Jos on aitoa kiinnostusta takana, niin osaa keskittyä työtehtäviinsä ja jättää mahdolliset ympärillä pörräävät sovinistit omaan arvoonsa. Monissa insinöörityöpaikoissa ei tarvitsekaan sietää pahempaa sovinismia, sanoisin, että sitä on enemmänkin finanssi- ja, toki, ohjelmisto-alalla. Lukio on kuitenkin kokeilua vielä, ja kannattaa mielestäni ehdottomasti lukea pitkää matiikkaa, jos siihen on rahkeita. Ei siinä mitään menetä, voi vaihtaa pois jos on liian rankkaa, eikä sitä ole pakko käyttää myöhemmin, mutta jos sitä ei ole lukenut, niin se tosiaan saattaa sulkea ovia.
Dpi.
Meteorologia.
Nuo nyt ainakin lyhyellä.
Esikoinen luki lyhyen. Pääsi yliopistoon ekayrittämällä.
Kuopus lukee nyt pitkää. Hänellw se on helppoa.
Tiedä onko neloset ja Iiit niin hyödyllisiä pitkästä?
Pitkä. Mä valitsin alunperin pitkän mut vaihdoin lyhyeen viime hetkellä koska toinen mielenkiintoinen kurssi meni sen kanssa päällekkäin.
Ei olis kannattanut. Sen lisäksi että se on tärkeä yliopistoon hakiessa, matikka alkoi mennä huonommin koska opettaja vaihtui ja entinen oli todella hyvä.
Eli oikeastaan se pitkä matematiikka ei ole sen vaikeampaa, myös opettajalla on merkitystä. Jos ei osaa opettaa tai ei ymmärrä opiskelijoita, se vaikuttaa todella paljon.
Pitkä kannattaa valita. Mä en aikoinaan ollut varma, valitsin lyhyen. Vaihdoin sitten ekan vuoden jälkeen pitkään kun tajusin rahkeiden riittävän. Siitä seuranneen ylimääräisen lukiovuoden olisin voinut välttää jos joku olisi sanonut uskovansa mun taitoihin.
En tiedä miten yleistä on nykyään toi lyhyestä pitkään vaihtaminen. Mua tuijotettiin kuin hullua kun otin sen ekan kerran puheeksi opettajien kanssa.
niin kun ne lentäjät valmistuu amiksesta