Saako aikuisesta eronneesta naisesta enää "kunnon naista"?

Sun ainut ongelma on pakonomainen trollaus ja naiseksi tekeytyminen.

Ymmärrän kyllä. On varmasti kamalaa olla mies.

Kyllähän sen nyt järkikin sanoo, että on toivoa. Ei nyt valinnanvaraa VÄLTTÄMÄTTÄ niin paljoa, kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin.

Haluaisin siis sellaisen naistenlehdissä vuosikymmeniä toitotetun tasa-arvoisen, rakkauteen perustuvan parisuhteen, mutta se lienee vain naisten omaa kuvitelmaa ja illuusiota, sillä harva mies sellaisesta pitää (?).

Ainakin ex-mieheni halusi vain hyväksikäyttää taloudellisesti, fyysisesti ja henkisesti, käyttää nyrkleilysäkkinä ja henkisenä roskasankona ja hän kertoi, että miehet yleensäkin ajattelevat siten vaimoistaan.

En sitten tiedä, mitä todellisuus on, kun hän oli ainoa oikea seurustelusuhde, joka kesti pidempään. Muuten on ollut pari monivuotista tapailusuhdetta vain.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin siis sellaisen naistenlehdissä vuosikymmeniä toitotetun tasa-arvoisen, rakkauteen perustuvan parisuhteen, mutta se lienee vain naisten omaa kuvitelmaa ja illuusiota, sillä harva mies sellaisesta pitää (?).

Ainakin ex-mieheni halusi vain hyväksikäyttää taloudellisesti, fyysisesti ja henkisesti, käyttää nyrkleilysäkkinä ja henkisenä roskasankona ja hän kertoi, että miehet yleensäkin ajattelevat siten vaimoistaan.

En sitten tiedä, mitä todellisuus on, kun hän oli ainoa oikea seurustelusuhde, joka kesti pidempään. Muuten on ollut pari monivuotista tapailusuhdetta vain.

Joo, koska yks mies oli tuollainen niin kaikki muutkin on.

Saako aikuisesta eronneesta naisesta enää "kunnon naista"?

Aloituksesi kuulostaa ihan Pretty Womania mukailevan leffan juoniselostukselta. Älä kysele saako sinusta kunnon naista ja miten saisi, vaan päätä, että olet kunnon nainen ja se on siinä. Elä elämääsi itse, älä ole muiden ulkopuolelta ohjailtavissa.

Vierailija kirjoitti:

Sun ainut ongelma on pakonomainen trollaus ja naiseksi tekeytyminen.

Ymmärrän kyllä. On varmasti kamalaa olla mies.

Voi, kunpa olisinkin mies. :) Mutta kun vain olen nainen valitettavasti. Itselleni sopisi miehen rooli paremmin: nauttisin uran luomisesta, kävisin salilla innokkaasti, tekisin naisille aloitteita ja nauttisin elämästä. Pariutumisella ei edes olisi mikään kiire. Se olisi ihanaa! Naisen elämä ei ole yhtä mukavaa.

Keskustelupalsta on ihan muuta kuin oikea elämä. Tietysti löydät miehen.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu siltä, että vain luonnonkauniit, nuoret neitsyet ovat miesten mieleen. Onko 35+ kohtalaisen näköisellä, pari suhdetta kokeneella enää mitään toivoa? Ja miten voisin muuttua tasokkaammaksi vai voinko mitenkään?

Yksi ongelmani on siinäkin, etten jaksaisi olla mikään kodinkonekaan, vaan mielestäni parisuhteessa kotityöt tulisi jakaa melko oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. En myöskään haluaisi mitään yksipuoliseen hyväksikäyttöön perustuvaa seksiäkään (=miesten unelma?), vaan aitoon rakkauteen perustuvaa läheisyyttä, jonka osa seksikin on.

No niin, sitten kun heräät tuosta päiväunestasi, niin pyyhit kuolat naamaltasi, vaihdat kuolaiset tyynyliinat puhtaisiin, päästät sen kissan ulos, sitten otat taksin ja ajat sillä riihimäelle EkoKem :in laitokselle ja siellä hyppäät sitten käsittelyyn menossa olevaan Biojäte-astiaan. JA MUISTAKKIN LAITTAA SE KANSI KIINNI PERÄSTÄSI !! Haisee muuten niin hiton pahalle . . . .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun ainut ongelma on pakonomainen trollaus ja naiseksi tekeytyminen.

Ymmärrän kyllä. On varmasti kamalaa olla mies.

Voi, kunpa olisinkin mies. :) Mutta kun vain olen nainen valitettavasti. Itselleni sopisi miehen rooli paremmin: nauttisin uran luomisesta, kävisin salilla innokkaasti, tekisin naisille aloitteita ja nauttisin elämästä. Pariutumisella ei edes olisi mikään kiire. Se olisi ihanaa! Naisen elämä ei ole yhtä mukavaa.

Juuri sunlaisten naisten takia on keksitty feminismi. Siinä irrotaudutaan tuollaisista itseään vähättelevistä ajatuksista kuin että "VAIN olen nainen, valitettavasti" ja ideasta, että naisen pitäisi vain ja ainoastaan elää miestä varten ja miehen kautta. Tai mallintaa omaa elämäänsä naistenlehtien kaupallisen roskan mukaan.

Koitapa nyt ryhdistäytyä ja avata silmäsi. Elät Suomessa ja pystyt luomaan uraa siinä missä mieskin. Jos lasten hankinta on keskeinen ongelma, tärkeää olisi luoda uraa ja säästää rahaa. Silloin olet vapaa hankkimaan lapsen yksinkin. Parisuhde miehen kanssa pitää ajatella erikseen lapsen hankinnasta, jos on kiire. Toisaalta sulla on mahdollisuus myös päättää, ettet hanki lapsia ja sekin mahdollistaa monia elämäntyylejä, jotka ovat hyvää elämää naisellekin.

Sulle selvästi tärkeätä olisi itsetunnon kohottaminen ja sen ymmärtäminen että naisen onnellisuus ei riipu lapsesta ja miehestä tai ulkoatulevien (usein alistavien) mallien toteuttamisena. Onnellisuutta on vapautua noista vaatimuksista ja tutustua itseensä todellisena ihmisenä ja tehdä luovia valintoja sen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin siis sellaisen naistenlehdissä vuosikymmeniä toitotetun tasa-arvoisen, rakkauteen perustuvan parisuhteen, mutta se lienee vain naisten omaa kuvitelmaa ja illuusiota, sillä harva mies sellaisesta pitää (?).

Ainakin ex-mieheni halusi vain hyväksikäyttää taloudellisesti, fyysisesti ja henkisesti, käyttää nyrkleilysäkkinä ja henkisenä roskasankona ja hän kertoi, että miehet yleensäkin ajattelevat siten vaimoistaan.

En sitten tiedä, mitä todellisuus on, kun hän oli ainoa oikea seurustelusuhde, joka kesti pidempään. Muuten on ollut pari monivuotista tapailusuhdetta vain.

Otan osaa. Yksinolo on parempi kuin yhdessäolo tuollaisen ihmisen kanssa. Kuulostat nujerretulta. Mies on huijannut sinua. Eivät miehet yleensä parisuhteessa noin käyttäydy. Suurin osa miehistä kunnioittaa ja arvostaa kumppaniaan. Toivon sinulle parempaa onnea seuraavaan yritykseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun ainut ongelma on pakonomainen trollaus ja naiseksi tekeytyminen.

Ymmärrän kyllä. On varmasti kamalaa olla mies.

Voi, kunpa olisinkin mies. :) Mutta kun vain olen nainen valitettavasti. Itselleni sopisi miehen rooli paremmin: nauttisin uran luomisesta, kävisin salilla innokkaasti, tekisin naisille aloitteita ja nauttisin elämästä. Pariutumisella ei edes olisi mikään kiire. Se olisi ihanaa! Naisen elämä ei ole yhtä mukavaa.

Joka lauseella osoitat entistä selvemmin, että et ole nainen. Et osaa jäljitellä uskottavasti. Padottu naisviha huokuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun ainut ongelma on pakonomainen trollaus ja naiseksi tekeytyminen.

Ymmärrän kyllä. On varmasti kamalaa olla mies.

Voi, kunpa olisinkin mies. :) Mutta kun vain olen nainen valitettavasti. Itselleni sopisi miehen rooli paremmin: nauttisin uran luomisesta, kävisin salilla innokkaasti, tekisin naisille aloitteita ja nauttisin elämästä. Pariutumisella ei edes olisi mikään kiire. Se olisi ihanaa! Naisen elämä ei ole yhtä mukavaa.

Joka lauseella osoitat entistä selvemmin, että et ole nainen. Et osaa jäljitellä uskottavasti. Padottu naisviha huokuu.

Olen kuunnellut exäni taholta erittäin naisvihamielisiä juttuja ja lääkkeenä traumatisoivaan avioliittooni olen hakeutunut erittäin konservatiivisten uskovaisten piireihin, joissa on kieltämättä paikoin naisia halveksivia asenteita (ainakin yksilötasolla). Tosin kun niitä samoja juttuja kuulee tarpeeksi monesta lähteestä, siitä tulee "uusi normaali" (erästä innokkaasti siteeraavaa poliitikkoa siteeraten).

T. Ap

Jos miehestäni eroaisin, en kyllä jaksaisi stressata toisen katselua, tulee jos tullakseen. Hankkisin vaan parhaan vibraattorin markkinoilla ja jatkaisin elämääni lasten kanssa, nauttien siitä ettei enää tarvitse kasvattaa ikiteiniä joka ei osaa kuin valittaa ja sotkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun ainut ongelma on pakonomainen trollaus ja naiseksi tekeytyminen.

Ymmärrän kyllä. On varmasti kamalaa olla mies.

Voi, kunpa olisinkin mies. :) Mutta kun vain olen nainen valitettavasti. Itselleni sopisi miehen rooli paremmin: nauttisin uran luomisesta, kävisin salilla innokkaasti, tekisin naisille aloitteita ja nauttisin elämästä. Pariutumisella ei edes olisi mikään kiire. Se olisi ihanaa! Naisen elämä ei ole yhtä mukavaa.

Joka lauseella osoitat entistä selvemmin, että et ole nainen. Et osaa jäljitellä uskottavasti. Padottu naisviha huokuu.

Olen kuunnellut exäni taholta erittäin naisvihamielisiä juttuja ja lääkkeenä traumatisoivaan avioliittooni olen hakeutunut erittäin konservatiivisten uskovaisten piireihin, joissa on kieltämättä paikoin naisia halveksivia asenteita (ainakin yksilötasolla). Tosin kun niitä samoja juttuja kuulee tarpeeksi monesta lähteestä, siitä tulee "uusi normaali" (erästä innokkaasti siteeraavaa poliitikkoa siteeraten).

T. Ap

Mitäpä jos hakeutuisit pois siitä halveksivasta uskontoseurasta ja menisit hoitamaan traumoja ennemmin ammattilaiselle?

Ihan näin heitän idean ilmaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun ainut ongelma on pakonomainen trollaus ja naiseksi tekeytyminen.

Ymmärrän kyllä. On varmasti kamalaa olla mies.

Voi, kunpa olisinkin mies. :) Mutta kun vain olen nainen valitettavasti. Itselleni sopisi miehen rooli paremmin: nauttisin uran luomisesta, kävisin salilla innokkaasti, tekisin naisille aloitteita ja nauttisin elämästä. Pariutumisella ei edes olisi mikään kiire. Se olisi ihanaa! Naisen elämä ei ole yhtä mukavaa.

Joka lauseella osoitat entistä selvemmin, että et ole nainen. Et osaa jäljitellä uskottavasti. Padottu naisviha huokuu.

Olen kuunnellut exäni taholta erittäin naisvihamielisiä juttuja ja lääkkeenä traumatisoivaan avioliittooni olen hakeutunut erittäin konservatiivisten uskovaisten piireihin, joissa on kieltämättä paikoin naisia halveksivia asenteita (ainakin yksilötasolla). Tosin kun niitä samoja juttuja kuulee tarpeeksi monesta lähteestä, siitä tulee "uusi normaali" (erästä innokkaasti siteeraavaa poliitikkoa siteeraten).

T. Ap

Mitäpä jos hakeutuisit pois siitä halveksivasta uskontoseurasta ja menisit hoitamaan traumoja ennemmin ammattilaiselle?

Ihan näin heitän idean ilmaan...

Olen tehnytkin niin. Tosin se uskonnollinen porukka jotenkin auttaa mun tilanteessani parhaiten, sillä heillä on tuttuja arvoja ja lisäksi sitä kautta tulee rakastettu ja turvaisa olo. Vastaavaa en saa muualta, kun ei ole kumppania tai kovin läheisiä kavereitakaan muuten.

Ex-mieheni esti yhteydenpidon kavereihin ja sukulaisiinkin, joten olen etääntynyt heistä jonkin verran. Kaikki sukulaiseni eivät edes tiedä erosta, joten jännittää tavata heitä, jos he kysyisivätkin ihmissuhdetilanteestani ja joutuisin paljastamaan eronneeni. He arvostivat minua edes hieman, kun pääsin sentään naimisiinkin. Nyt eronneena olen taas pudonnut osaksi yhteiskunnan pohjasakkaa.

T. Ap