Lue keskustelun säännöt.
Olen paska enkä koskaan oppinut matematiikkaa. Miksi?
31.05.2018 |
Pääsin nuorena lukiomatematiikassa kuitenkin aika pitkälle, pärjäsin puoleenväliinkin asti hyvin, mutta vähän kerrallaan sen jälkeen taso laski ja lopulta en enää ymmärtänyt mitään enkä saanutkaan matematiikkaa enää edes läpi. Miksi se paska pitää tehdä sellaiseksi, että siitä ei lopulta ymmärrä sanaakaan? Ja miksi jotkut ymmärtävät, mitä vikaa minussa on? Ymmärtäisin jos olisin vain yksinkertaisesti huono matematiikassa, mutta kun pärjäsin loistavasti sen alkuosion (jota ei voi edes sanoa helpoksi).
Kommentit (23)
Mitä vaikeampaa matematiikkaa, sen kiinnostavampaa se oli. Oli mukava huomata, että matematiikalla voi tehdä muutakin kuin laskea omenoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä vaikeampaa matematiikkaa, sen kiinnostavampaa se oli. Oli mukava huomata, että matematiikalla voi tehdä muutakin kuin laskea omenoita.
”... Laske näiden tietojen perusteella, mikä oli omenan tuntivauhti sen iskeytyessä rouva Virtasen ikkunaan.”
Lukiomatikka on aika synkkää tehdasduunia, pitkä ainakin. Ehkä sielusi vain kuoli.
En ole ikinä oppinut matematiikkaa, enkä silti ole paska.
Ei ole minun lajini se.
Ajattelet liian monimutkaisesti asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todenäköisesti et ole paska monessa muussa asiassa. Matemaattista kykyäkin on olemassa monenlaista, ja suurta osaa siitä ei kukaan tarvitse saadakseen onnellisen elämän. Juu, itsellä sama juttu. Jotkut matikan alueet helppoja, jotkut ei. En tarvitse työssäni matematiikkaa, harva tarvitsee. Älä siis siitä liikaa murehdi, ellet halua matemaatikon uraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vaikeampaa matematiikkaa, sen kiinnostavampaa se oli. Oli mukava huomata, että matematiikalla voi tehdä muutakin kuin laskea omenoita.
”... Laske näiden tietojen perusteella, mikä oli omenan tuntivauhti sen iskeytyessä rouva Virtasen ikkunaan.”
Tuo oli enemmänfysiikkaa. Ensimmäinen OHO!-elämys oli derivaatan johtaminen raja-arvojen avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vaikeampaa matematiikkaa, sen kiinnostavampaa se oli. Oli mukava huomata, että matematiikalla voi tehdä muutakin kuin laskea omenoita.
”... Laske näiden tietojen perusteella, mikä oli omenan tuntivauhti sen iskeytyessä rouva Virtasen ikkunaan.”
Tuo oli enemmänfysiikkaa. Ensimmäinen OHO!-elämys oli derivaatan johtaminen raja-arvojen avulla.
En tunne derivaattaa, osaan vain omenalaskuja.
Mulla on kielipäätä, matikkaa en oppinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todenäköisesti et ole paska monessa muussa asiassa. Matemaattista kykyäkin on olemassa monenlaista, ja suurta osaa siitä ei kukaan tarvitse saadakseen onnellisen elämän. Juu, itsellä sama juttu. Jotkut matikan alueet helppoja, jotkut ei. En tarvitse työssäni matematiikkaa, harva tarvitsee. Älä siis siitä liikaa murehdi, ellet halua matemaatikon uraa.
Kaikki tarvitsevat matematiikkaa jokapäiväisessä elämisessä enemmän tai vähemmän. Osa vaan hyväksyy sen että jotku asiat ovat mystisiä heille, koska eivät ymmärrä niitä.
Itse puhun kolmea kieltä sujuvasti ja historia, äikkä, filosofia, psykka, kielet aina olivat todella hyviä lukiossa. Mutta matikassa ei vaan mikään jäänyt päähän ja en osannut soveltaa lainkaan kokeissa oppimaani vaikka miten harjoittelin. Hädin tuskin pääsin lopulta lyhyen matikan läpi ja en kirjoittanut tietenkään.
On aina seurannut tuo häpeä koulussa itseä, siihen pisteeseen että yritin väkisin pysyä pitkässä matikassakin lukiossa aluksi koska kaikki kaverit olivat siellä. Hirveää aikaa.
On se kumma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetustyyli ei ollut oikea sinulle. Olet erilainen oppija? Itse en pysynyt pitkässä matikassa perässä, mutta kirjoitin lyhyestä matikasta laudaturin. Vuotta myöhemmin päädyin opettamaan alakoululaiselle matematiikkaa, hän oli vaarassa jäädä luokalle. Käytimme mielikuvaharjoituksia, ja hän oppi ok ikäluokkansa tehtävät. Esim. kuvittele ämpäri, jossa on kymmenen omenaa, nyt kuvittele, että niitä ämpäreitä on yhdeksän, olet syönyt yhdestä jo kaksi omenaa. Mitä on 10 x 9 -2 =?
Ei kai se nyt ole mitenkään vaikea konsepti ymmärtää opetuksen siirtyvän tehtävien vaikeudessa helposta kohti vaihkeampia. Jos tätä vaikeusasteen lisäystä jatkaisi loputtomiin niin kenen tahansa kohdalla jossain kohdassa tulisi raja vastaan kun homma vaan kertakaikkiaan menee yli hilseen.
Ihmisen älykkyydellä on rajansa. Matematiikkaa osava ymmärtää myös, että puolet ihmisistä on keskimääräistä tyhmempiä. Kummalla puolella keskiarvoa sinä olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se nyt ole mitenkään vaikea konsepti ymmärtää opetuksen siirtyvän tehtävien vaikeudessa helposta kohti vaihkeampia. Jos tätä vaikeusasteen lisäystä jatkaisi loputtomiin niin kenen tahansa kohdalla jossain kohdassa tulisi raja vastaan kun homma vaan kertakaikkiaan menee yli hilseen.
Ihmisen älykkyydellä on rajansa. Matematiikkaa osava ymmärtää myös, että puolet ihmisistä on keskimääräistä tyhmempiä. Kummalla puolella keskiarvoa sinä olet?
Sillä puolella, jolle matematiikka oli koulussa se vastenmielisin aine.
Tunnilla opettaja nolasi helposti jos kysyi 'tyhmiä' (esim. että mitä se trigonometria tai derivointi oikein tarkoittaa. )
Historia sensijaan oli lempiaineeni, piirustuksesta pidin(ja harrastan sitä edelleen myös) äidinkieli oli mielenkiintoista ja ne muut kielet myös, biologiakin ihan ok. ja maantiede tietenkin. Mutta...matematikka ei (ja nukahdan nytkin helpoimmin kuuntelemalla radiosta jotain esitelmää matematikasta ja sen opetuksesta, ei voi mitään, näin vain on enkä saa itseäni millää kiinnostumaan siitä-täyttä pakkopullaa minulle.
Matemaatikot sinänsä ovat varmasti ihan mukavia ihmisiä, enkä suinkaan väheksy heidän intohimoaan matematiikkaan ja sen merkitystä ja tärkeyttä heille.
Mutta...
Mä sanoisin, että kiinnostuksen puute, väärä oppimistyyli, vähäinen toisto, matikasta tehty peikko jo ennen alkuaan ja huonot pohjataidot.
Matikassa tulee perusta olla kunnossa, jotta voidaan lähteä laskemaan vaikeampaa ja soveltamaan. Sitä tulee myös laskea, jotta asiat tajuaa ja syntyy laskurutiini.
On muuten mielenkiintoista, että osa sanoo, että on oppinut esim. Kieliä, jossa poikkeuksia on mielestäni enemmän. Matikassa on aina säännöt, mikään ei tule sattumanvaraisesti ja kaikki voidaan perustaa johonkin.
Tietylle tasolle sit ei kaikilla riitä vaikka tekis mitä, mutta se taso ei tuu vielä lukiossa eli ihmisen äly on rajallinen, mutta ei niin rajallinen mitä väitetään.
Suurella osalla haittaa myös "ei mulla ole matikkapäätö", joka saa luovuttaa ennen aikojaan ja saa luvan ns. Olla tajuamatta.
Mä sanoisin, että ei se susta paskaa tee. Joillekkin toiset asiat on helpompia mitä toiset.
Minulta onnistuu laskeminen ja laskujen oppiminen niin kauan, kun pystyn hahmottamaan laskettavan asian. Kyvyt loppuvat siinä kohtaa, kun on tarjolla yhtälö, jonka osasten yhteyttä tehtävään ja toisiinsa en enää käsitä. Ei riitä mielenkiinto kaavojen ulkoaopetteluun, saati että osaisin soveltaa kokeessa. Milläpä sovellat, kun ajattelun taso on lähinnä "Häh?"
Uskon, että opettajallakin on vaikutusta. Hyvä opettaja osaa esittää asian useammalla tavalla, jotta sen voi ymmärtää. Eikä hän ole pelottava. Lukion pitkän matikan opettaja sanoi, että aina saa ja pitää kysyä. Ekalla kurssilla kysyin kerran jotakin ja opettaja vain ärähti, että tuollainen asia pitää jokaisen tietää. Sen jälkeen eivät muutkaan juuri kyselleet. Kotitehtävien kylkeen opettaja ymppäsi meille "kiinnostavia haasteita", eli jotain laskuja, joita hän itsekään ei ollut kyennyt ratkomaan. Todellisia onnistumiskokemuksia!
Aloin pelätä opettajaa ja pitkää matikkaa, sain ennen pitkää pari nelosta kokeista ja pudottauduin lyhyelle matikalle. Lopulta kirjoitin matikan valinnaisena ja sain L:n. Vielä yli 15 v myöhemmin tuntuu, että olen tyhmä ja pitkästä matikasta olisi pitänyt selvitä. Asia on edelleen mörkö.
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoisin, että ei se susta paskaa tee. Joillekkin toiset asiat on helpompia mitä toiset.
Eiväthän läheskään kaikki ole esim. kilpaurheilijoita (monia ei kiinnosta edes katsoa ja seurata urheilua) , enemmistö ihmisistä ei soita mitään instrumenttia ja musiikkia, monille kemialliset kaavat ja esim ainesisällöt (esim.kaupallisissa kuluttajapakkauksissa) ovat vain lista jotain hankalasti ääntyviä ja vaikeasti mieleenjääviä nimiä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vaikeampaa matematiikkaa, sen kiinnostavampaa se oli. Oli mukava huomata, että matematiikalla voi tehdä muutakin kuin laskea omenoita.
”... Laske näiden tietojen perusteella, mikä oli omenan tuntivauhti sen iskeytyessä rouva Virtasen ikkunaan.”
Tuo oli enemmänfysiikkaa. Ensimmäinen OHO!-elämys oli derivaatan johtaminen raja-arvojen avulla.
En tunne derivaattaa, osaan vain omenalaskuja.
In that, something is obviously derived from something ( numbers in calculation, of course , as the term belongs to mathematics) but what it might be exatcly and how it is done in practise, which is to say: in calculating still remains keenly 'shrouded in mystery 'to me, since I wasn't very good at mathematics at all when I was at school.
Anyhow, this 'something from something' is as far as I can conclude and come up to with my own reasoning, which is more of linguistical nature, since as we know most terms of the subject are derived of ancient languages, such as Greek and Latin, and there's a great deal of vocabulary in modern English (and not only those words belonging to mathematics) which are derived from them.
I think this knowledge of it is comfortably enough sufficient to me and I gladly leave the rest of it to you ,respected mathematicians, or persons keenly involved in that subject.
Ehkä olet hyvä matematiikassa, muttet vain NIIN hyvä!