Kavereiden lasten hoito, auttakaas mua

Olen kahden teini-ikäisen lapsen äiti. Kaveripiirissä monella on lapsia (paljon pienempiä melkein kaikki) mutta jotenkin jokainen on hoitokuviot järjestänyt ilman kavereiden apua. Löytyy niitä mummoja ja muita avuliaita jokaisen suvusta. Siispä olen nyt uuden äärellä.
Olen yhden hyvän miespuolisen ystäväni tuntenut jo yli kymmenen vuotta. Joitain kuukausia sitten tämä ystävä alkoi seurustella kahden lapsen (alle nelivuotiaita) totaaliyksinhuoltajaäidin kanssa. Nyt on sitten heillä ongelma kun ei meinaa olla parisuhteelle aikaa koska hoitajia lapsille ei meinaa löytyä kuin pari kertaa vuodessa. Ymmärrän ongelman kyllä, ikävä tilanne tuoreelle suhteelle.
Olen itse tämän naisen tavannut muutaman kerran ja todennut ihan mukavaksi tyypiksi. Tänään nähtiin ohimennen ja erehdyin sitten siinä hänen lapsensa kanssa vähän enemmän höpsöttelemään. Siitä se ajatus sitten tällä naisella lähti. "No nythän meillä on uusi lapsenvahti." Tilanne jäi siihen enkä mä saanut sanaa suustani.
Niin, se ongelma. Se on se etten mä pidä lapsista. Omiani tietysti rakastan mutta muiden lapset ei innosta. Omani hoidin pitkälti yksin kun olivat pieniä ja se oli mun luonteella sellainen rutistus että ei huvita enää muiden lapsia hoitaa. Nuo teinit on jees, ne on jopa älykästä seuraa eikä tarvi vaippoja vaihtaa tms. :D
Tämä mun pitkäaikainen ystävä arvannee mitä mä olen mieltä lapsenvahtiehdotuksesta mutta voi olla niin vastarakastunut että tarjoaa hommaa mulle silti. Hänelle toki osaan sanoa suoraan. Mutta miten sanon nätisti jos tämä nainen kysyy? Mä en ihan oikeasti halua pieniä yökyläilijöitä meille (yökylästä nimenomaan kyse, ei mistään helposta parin tunnin päiväkeikasta) mutta en haluaisi kenenkään mieltä pahoittaa.
Loukkaantuisitko tämän naisen asemassa jos kieltäydyn kerta toisensa jälkeen vaikkapa kiireisiin vedoten? Vai miten tämä nyt pitäisi hoitaa ettei kukaan pahoita mieltään?