Vinkit sektioon

Miksi ihmeessä sektio? Ei ole normisynnytystä helpompi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä sektio? Ei ole normisynnytystä helpompi.

Kaikki ei saa valita sitä synnytystapaansa itse vaikka kuinka haluaisi. Enkä usko että kukaan enään ajattelee sektion olevan helpompaa! Okei olin ite aika romu alatiesynnytyksen jälkeen, mut miljoona kertaa helpompaa se oli repeemien ja verenvuotojen kanssa kun sektio.

Jouduin kiireelliseen sektioon joten en oikein valmistautunut mitenkään.. Neuvoni on että harjoittele sängystä nousua etukäteen. Eli älä nouse suoraan istualteen vaan kyljelleen ja siitä punnaat vastakkaisella kädellä itseäsi varovasti ylös. Tämän opettavat kyllä sairaalassa, mutta mullekin vähän liian myöhään. Ja muista liikkua paljon, tietysti varoen mutta nopeammin toivut kun et röhnötä sängyssä (ja nyt en puhu mistään kävelymaratoneista vaan normaalista kotona olemisesta).

Haavaa en lähtisi teippailemaan koska sitä pitää pystyä suihkuttamaan ja taputtelemaan kuivaksi joka päivä. Ehkä sitten myöhemmin kun on hyvin arpeutunut?

Kolme sektiota takana, eka kiireellinen, loput suunniteltuja (ja vastajalle nro 1 sellainen tieto, että ihan kaikilla ei tuo normisynnytys vaan onnistu). Ruokavaliolla ennen sektiota ei mun mielestä juuri ole vaikutusta, mutta sen jälkeen kylläkin, eli ÄLÄ syö esim ruisleipää (kuten mä tein ekalla kerralla, ISO virhe). Tärkeintä on pitää itsensä kivuttomana eli ota ne särkylääkkeet mitä eteen kannetaan, koska jos olet kipeä et liiku ja sitten et: parane kunnolla, syö kunnolla -> pysty imettämään jne jne. Tosta teippaamisesta en ole kuullut, enemmänkin kehoitettiin antamaan haavalle ilmakylpyjä niin paljon kun vaan voi. Ja sitten älä suihkuttele haavaa muutenkuin silloin kun kätyt suihkussa muutenkin, joka kerta kun haava kastuu, paraneminen pysähtyy. Eli kunnon kipulääkkeet ja heti pystyyn kun vaan lupa annetaan, se on paras ja nopein konsti paranemiseen.

Miksi pelkän sektion mainitseminen aiheuttaa joissakin tarvetta tulla pätemään alatiesynnytyksen eduista?

Onko joku käyttänyt tukisukkia tai esim vatsaa tukevaa vyötä leikkauksen jälkeen?

Tarvitseeko kotiin varata jotain erityistä haavan hoitoon?

Selviääkö vauvan kanssa yksin ensimmäisinä viikkoina vai kannattaako hälyttää apua paikalle?

Monet painottavat tuota heti liikkeelle lähtemisen tärkeyttä. Mihin se perustuu että paraneminen lähtee käyntiin kun pysyy jalkeilla?

Kyseessä on massiivinen vatsan alueen leikkaus. Pelkästään veritulppien takia on lähdettävä liikkeelle. Ja arpialue tarvitsee hieman venymistä jotta ei tule kiinnikkeitä.

Kunnon mummoalkkarit mukaan kotimatkaa varten! Sellaiset jotka yltää arven yli.

Suunnitellun sektion arpi on pieni viilto alavatsalla. Jää esim bikinien alle piiloon. Ei siitä tarvitse olla huolissaan.

Vierailija kirjoitti:

Kunnon mummoalkkarit mukaan kotimatkaa varten! Sellaiset jotka yltää arven yli.

Tämä. Hanki useammat, haava on arka pitkään etkä halua siihen alkkareita painamaan. Lentosukat voi olla tarpeen muutaman päivän. Varaudu että voit olla tosi kipeä, siispä ruokia kannattaa varata pakkaseen. Mulla on kaksi sektiota (ei oma valinta kumpikaan) ja toisesta olin niin kipeä kuukauden etten edes vauvaa voinut nostella saati kävellä ilman suunnatonta tuskaa. Onnea oli silloin isä isyyslomalla... Toisesta taas sitten piti muistutella itseään ettei rehki liikaa (kiinnikkeet!), olo ei ollut yhtään paha.

Mulla haava teipattiin jo leikkauksessa, vasta tikkien poistossa ne otettiin pois. Haavaa suihkutellaan päivittäin, ilmakylvyt on jees. Tsemppiä, kyllä siitä selviää!

Gynelle vinkit: hätäsektio pitkittäin, normisektio poikittain bikinirajan alle. odota, että äiti on nukutettu. Hyvä aseptiikka, älä yski tai niistä hanskoihin. Nosta rakkoliuska ensin edestä, ettei tule rakkoon reikää. Viillä kohtu varovasti, ettei vauvalle tule ikävää viiltoa poskeen. Muista sulkea hyvin. 👍

Vierailija kirjoitti:

Monet painottavat tuota heti liikkeelle lähtemisen tärkeyttä. Mihin se perustuu että paraneminen lähtee käyntiin kun pysyy jalkeilla?

Nelosella on aika lailla samankaltainen tarina kuin minulla lapsilukua ja sektioiden kiireellisyyttä myöten - myös samankaltaisia neuvoja olisin antanut. Mitä tähän tulee, niin nopea liikkeelle lähteminen on tärkeää jo sen vuoksi, että se vähentää veritulppien riskiä. Suurissa leikkauksissa, mitä sektiokin on, on aina veritulppariski. Ja muutenkin - jos oikein muistan - se tosiaan edistää sen haavan paranemista ja vähentää riskiä saada kiinnikkeitä. Se on taas tärkeää mahdollisia tulevia sektioita ajatellen. Liikaa ei saa rehkiä eikä hillua - olikohan se niin, että kuukauden ajan ei saa nostella mitään vauvaa painavampaa. Tämäkin liittyy niihin kiinnikkeisiin.

Minä lähdin sektioitteni jälkeen aika pian liikkeelle, viimeistään seuraavana päivänä. Haava parani hyvin ja nopeasti,

ai jaa jätin sit kesken... jatkan juttua 12.

kiinnikkeitä ei tullut ja neljäskin sektio olisi kuulemma tullut kysymykseen ihan hyvin - ilmeisesti mulla on semmoiset kudokset, että ne eivät kovin pahasti sektioista kärsineet. Kaikki arvet tulivat tuohon bikinirajaan (tai pitäisikö sanoa arpi - kaikki tehtiin samaan kohtaan ja käytännössä minulla on yksi arpi siinä).

Hyvin se menee! Lykkyä tykö aloittajalle!

Tuo haavan suihkuttelu on minulle uusi tieto. Kaksi suunniteltua sektiota takana. Minua ohjeistettiin tekemään alapesu joka vessakäynnin yhteydesä. Kannattaa varata vaikkapa käsipaperia kotiin sitä varten. Ei mitään bakteereja kerääviä pyyhkeitä.

Mies tai joku muu hoitaa kaupassakäynnit kuukauden ajan sektiosta, sillä mitään vauvaa painavampaa ei pidä nostaa. Näillä vinkeillä toivut nopeasti ja estät kohtutulehduksen.

Ota rauhallisesti, vaikka sektiohaava tuntuisi parantuneen muutamassa päivässä.

Varaa sairaalaan lehtiä selailtavaksi. Useampi yö ja päivä sairaalassa on todella tylsää, kun vauvakin usein vain nukkuu.

Imettäminen voi olla alussa vaikeaa. Pyydä vastiketta vauvalle sairaalassa, jos yöimetykset ei suju. Sairaalassa ei ole pakko suostua maidon pumppaamiseen, jollei sitä halua. Useammat imetysliivit mukaan jo sairaalaan. Myös liivisuojat ja tutit mukaan. Imetystä voi opetella rauhassa kotona.

Vaikka on kesä pidä rinnat lämpiminä. Ei toppeja. Rintatulehdus tulee helposti.

Nauti vauvasta ja äitiydestä!

Sellainen, mitä ei ilmeisesti enää suositella (en tiedä miksi?!), mutta mikä helpotti omaa oloa paljon, oli tuki"vyön" käyttö. Itse käytin leveää huivia, jonka sidoin vyötärön ympärille haavan kohdalle. Ei liian tiukkaan, mutta sillä tavalla tukevasti. Helpotti huomattavasti liikkumista, kun ei vihlaissut aivan joka kerta kun vahingossa teki vähän varomattomia liikkeitä. Tietenkin haavan suihkuttelu ja ilmakylvyt myös tärkeitä.

Ja tuolle yhdelle tampiolle, jollainen tuntuu löytyvän aina sektiota käsittelevistä ketjuista, tiedoksi, että jollain naisilla ovat esim. lantion luut sellaisessa asennossa, ettei alakautta synnytys onnistu. Luojan kiitos modernista lääketieteestä, sata vuotta sitten lapseni ja minä oltaisiin kuoltu synnytykseen.  

Vielä muutama asia tuli mieleen. Sairaalassa saat ennen leikkausta tukisukat jalkaan, niitä on kai suotavaa pitää hetki (mulla turposi jalat joten en montaa päivää niitä pitänyt). Ota sairaalasta matkaan niitä hehkeitä alushousuja sekä siteitä. Pyydä leikkaussalissa että joku vie sun huomion muualle kun aloittavat leikkauksen, koska esirauhoittavaa et tule saamaan. Ja pyydä vauva rinnalle heti, tämä auttaa maidonnousussa (itse en saanut ja kestikin joku 4pv että nousi). Lepää heräämössä kaikessa rauhassa ja pyydä mehua tai mehukeittoa.

Itse kammoksuin sektiota etukäteen ja olin mielestäni hyvin valmistautunut alatiesynnytykseen, mutta kroppa olikin eri mieltä asiasta ja pettymykseni oli kova. Nyt jos vielä tulen raskaaksi niin suoraan haluan sektion.

Kaksi suunniteltua sektioita takana. Paranin molemmista todella nopeasti, ei mitään erityisen kovia kipuja. Kotona jatkoin elämää ja arkea ihan normaalisti, vaikka mua peloteltiin ennen sektioita kaikenmaailman tarinoilla. Ekan sektion jälkeen mies ei voinut pitää isyyslomaa, joten olin ihan keskenäni päivisin. Arpikin on ihan siisti ja jää matalimpienkin bikinien alle.

Mulla on muutenkin kova vatsa ja ekan sektion jälkeen olinkin pulassa, joten suosittelen ottamaan jotain vatsaa pehmittävää ennen sektioita jos on jotain tällasta taipumusta. Kotiin mummokalsareita tai sitten ne sairaalakalsarit.

Vierailija kirjoitti:

Suunnitellun sektion arpi on pieni viilto alavatsalla. Jää esim bikinien alle piiloon. Ei siitä tarvitse olla huolissaan.

Arpi varmasti paranee huomaamattomaksi, mutta itse "pieni viilto" on kyllä yksi suurimmista leikkaushaavoista, mitä nykypäivänä tehdään. Vauvan mentävä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelkän sektion mainitseminen aiheuttaa joissakin tarvetta tulla pätemään alatiesynnytyksen eduista?

Onko joku käyttänyt tukisukkia tai esim vatsaa tukevaa vyötä leikkauksen jälkeen?

Tarvitseeko kotiin varata jotain erityistä haavan hoitoon?

Selviääkö vauvan kanssa yksin ensimmäisinä viikkoina vai kannattaako hälyttää apua paikalle?

Mulla oli tukisukat leikkauksen ajan ja heräämössä, ne otettiin pois kun nousin ylös. Ei ollut mitään vyötä, se haava-alue ei tosiaan pidä mistään hautovasta liinasta päällään. Todennäköisesti hyvin pärjäät vauvan kanssa ilman apujakin, toki tämä on yksilöllistä. Vauvan isää suosittelen ottamaan sitä isyyslomaa heti siihen kun kotiudutte, jos vaan mahdollista muutama viikko. Itse jäin esikoisen kanssa yksin, viikko synnytyksestä ja 4 pvää kotoutumisesta, kahdeksi viikoksi miehen työmatkan takia. Se oli ahdistavaa. esikoisen kanssa varsinkin, kun oli ihan pihalla kaikesta muutenkin. Mutta kolmannen vauvan sektion jälkeen hoidin kodin ja kaksi isompaa sisarusta (5v ja 2v) ihan ilman mitään apuja. Toki tuossa vaiheessa oli jo rutiiniakin ja toivuin leikkauksesta joka kerta todella hyvin.