Lue keskustelun säännöt.
Oletko normaali?
28.05.2018 |
Vai onko sinulla jokin ominaisuus tai mielenkiinnon kohde, joka ei mielestäsi sovi "normaalin" käsitteeseen?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Mikä on normaali?
Se on sitä, mitä muut ovat ja sinä et.
Eli tunnetko erottuvasi taviksista, ja miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaukana normaalista. Ikää 29, kertaakaan en ole seurustellut. Ei siis lapsia, miestä, avioliittoa, asuntolainaa niinkuin useimmilla ikäisilläni. Kaksi ystävää. En ole Facebookissa. Mt-ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Kaukana normaalista. Ikää 29, kertaakaan en ole seurustellut. Ei siis lapsia, miestä, avioliittoa, asuntolainaa niinkuin useimmilla ikäisilläni. Kaksi ystävää. En ole Facebookissa. Mt-ongelmia.
Miksi et ole kelpuuttanut ketään miestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaukana normaalista. Ikää 29, kertaakaan en ole seurustellut. Ei siis lapsia, miestä, avioliittoa, asuntolainaa niinkuin useimmilla ikäisilläni. Kaksi ystävää. En ole Facebookissa. Mt-ongelmia.
Miksi et ole kelpuuttanut ketään miestä?
Kahdelle miehelle olisin elämässäni kelvannut; minä en tuntenut heitä kohtaan mitään joten en halunnut miestä vaan siksi että mulla olisi joku. Olen mielummin yksin kuin jonkun kanssa kenestä en ole kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on normaali?
Se on sitä, mitä muut ovat ja sinä et.
Eli tunnetko erottuvasi taviksista, ja miksi?
En minä erotu taviksista. Ei kenenkään harrastukset, mielenkiinnon kohteet ym. voi olla täysin uniikkeja. En usko tuollaiseen muut vs minä -erotteluun. Jotkut asiat minussa voivat tehdä minusta kylläkin valtaväestöön nähden erottuvan, muuta en minä silti sen erilaisempi ole kuin naapurin Pekka.
Jos nyt vaikka naapureihin vertaa taidan olla ainoa jonka lemmikit ovat kesyrottia ja akaattikotiloita. Vähän laajemmalla otannalla ehkä se olisi erikoisempaa, että sekä minä että mieheni piirrämme yhdessä homoeroottista taidetta. Hänelle se on vain harrastus, minulle satunnainen tulonlähde kun sille päälle satun.
Myös suuri osa kehostani on arpeutunutta. Se tekee minusta erilaisen näköisen verrattuna peruspulliaiseen.
Vieläkin kauemmaksi kun mennään niin ensimmäinen lapsuusmuistoni on kävelevä ruumis. Syntymäkirouksena sain psykoottisuuden. Siitä on ollut paljon harmia, mutta se ehkä oli myös portti siihen, että rakastan vielä aikuisenakin kauhua. Varsinkin kauhuteemaisia videopelejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen siinä rajoilla, olenko normaali vai epänormaali. Tunnen itseni usein ulkopuoliseksi ja poikkeavaksi, mutta on varmaan normaalia tuntea niin?
Epänormaaliutta: rumuus, vaihteleva käytös, kömpelö olemus, välillä liian nopea puhe, ei kavereita, neitsyt, näkyvä aataminomena, uintitaidoton...
Normaaliutta: kuulostan kirjallisesti varmaankin normaalilta (?), olin koulussa keskitasoa, ei mitään erityisen outoja mielenkiinnonkohteita (kai), ainakaan nopeasti kaukaa katsottuna en erottune massasta...
Normaalius tuntuu riippuvan myös asiayhteydestä. Voisin varmaan kysyä palstalla kahdessa eri keskustelussa olenko normaali, ja toisessa vastattaisiin että olen, ja toisessa että en todellakaan. Jos joskus miettii jotain outoa asiaa ja kirjoittaa siitä palstalle, niin helposti pidetään epänormaalina, mutta ehkä kyse on vain siitä, että ihmiset luulee virheellisesti voivansa päätellä yksityiskohdista kokonaisuuden.
Mikä on normaali?