Kumpi on mielestäsi produktiivisempaa?
Kommentit (26)
Videopelien pelaaminen on perseestä.
Itse uskon, että fiktio voi parhaimmillaan auttaa ymmärtämään muita ihmisiä, maailmaa ja omia tunteita. Videopelit puolestaan voivat opettaa esim. motoriikkaa, ongelmanratkaisutaitoja ja ryhmätyöskentelyä. Et kumpi nyt vaan sattuu tuntumaan hyödyllisemmältä.
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon, että fiktio voi parhaimmillaan auttaa ymmärtämään muita ihmisiä, maailmaa ja omia tunteita. Videopelit puolestaan voivat opettaa esim. motoriikkaa, ongelmanratkaisutaitoja ja ryhmätyöskentelyä. Et kumpi nyt vaan sattuu tuntumaan hyödyllisemmältä.
Tarkoitatko nyt fiktiota telkkariohjelmissa vai fiktiota videopeleissä. Molemmissa medioissa käytetään hyvin voimakkaasti tarinankerrontaa.
Television katsominen on yleensä hyvin passiivista.
Pelaaminen sen sijaan vaati tarkkaa keskittymistä, ja siinä voi itse osallistua pelin tapahtumiin.
Siinä mielessä itse ainakin pidän pelaamista parempana tekemisenä, kuin television tuijottamista.
Telkkaria katselemalla voi oppia asioita ja avartaa maailmankuvaansa - kunhan valitsee oikeita ohjelmia.
Ei voi vertailla noin, riippuu ihan täysin mitä sieltä tv:stä katsellaan tai millaista peliä pelataan.
onko olemassa mitään aivottomampaa kuin tv?
jopa tämä av palsta on parempi juttu.
No mut jos oikeesti katsoo sieltä tv:stä tiededokumentteja, uutisia yms. eikä pelkkää hömppää? Onhan niitä toki opetuspelejäkin mutta enpä usko että aikuiset niihin koskee.
Tiededokumentit, luonto-ohjelmat, uutiset ja muut ajankohtaisohjelmat, historialliset sarjat ym. ovat kyllä kehittävämpiä kuin jotkut räiskintäpelit.
Tietysti tv:n katsominen, koska sieltä tulee mielenkiintoisia luonto- ja asiaohjelmia.
Tämäkin katoaa jonnekin...
En pelaa itse, mutta luulisin sen olevan hyödyllisempää. Tv:n katsominen on tosi passiivista toimintaa ja ei varmaan tee aivoille hyvää. Toki siinä samalla voi jotain oppiakin ja riippuu siitäkin mitä katsoo. Pelaaminen taas on aktiivista toimintaa, jossa pitää itse miettiä. Tv:tä katsoessa ollaan usein vain passiivisia seuraajia.
Tv siinä mielessä että ulkomaisia ohjelmia katsomalla oppii kieliä. Harvemmin pitää edes tekstityksiä päällä kun katson ohjelmia. Toki videpeleissäkin oppii kieltä, mutta tietyssä genreissä se kieli voi olla rajoittunutta ja keskittynyt johonkin tiettyyn alueeseen (esim sota, autoilu), televisiossa näkee käsittääkseni enemmän dialogiaa, jolloin tulee sitä normaalia kieltä kuultua ja dokumenteista yms kuulee spesifimpää sanastoa.
Videopelit taas ovat mielestäni yleisesti ottaen kehittäviä. Esimerkiksi ongelmanratkaisua kehittävää