Suomen lakia tulisi muuttaa siten, että huostaanotettuja lapsia saataisiin adoptoida, jos vanhemmat mokaavat uudestaan edes kerran

Täysin samaa mieltä! Lakialoitteen paikka.

Kiva lapselle, pelätä sijoituskodissa että jos vanhempi mokaa niin uuden isin ja äidin luokse. Ei sillä että se aina nykyiselläänkään toteutuisi, mutta lastensuojelussa pitäisi aina ajatella sitä lapsen parasta.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä laitokset pursuavat huostaanotetuista lapsista. Heitähän ei voida adoptoida, koska vanhemmilla pitää olla aina oikeus saada lapsi takaisin, ihan sama kuinka monesti mokaavat.

Monet perheet eivät halua kotiinsa sijoituslasta, koska se on liian rankkaa. Juuri kun kiinnyt lapseen, se napataan pois koska vanhemmat ovat hetkeksi parantaneet tapansa tai teeskentelevät niin. Lasta pompotetaan paikasta toiseen.

Jos minä saisin päättää, vanhemmille tarjottaisiin vain yksi uusi tilaisuus, jos sen mokaa, se oli siinä. Sen jälkeen lapsi adoptioon. Suomesta löytyisi paljon perheitä jotka haluavat adoptoida lapsen. Ensin lapsi sijoitettaisiin kyseiseen perheeseen (etenkin jos lapsi on teini tai lähellä teini-ikää) ja jos tullaan toimeen, sitten adoptio.

Toinen vaihtoehto on pysyvä sijoitus perheeseen, niin että perhe ja lapsi tietävät ettei sinua palauteta oikeille vanhemmille.

Tällä tavalla monien lasten elämä parantuisi, ei laitokset sovi kodiksi eikä pompottelu paikasta toiseen johda kuin käytösongelmiin.

Asia ei ole aivan noin yksioikoinen. Lapsetkin kiintyvät vanhempiinsa ja traumatisoituvat erottamisesta. Vaikka vanhemmat olisivat susipaskoja. Ei se ihan niinkään mene, että korvataan huonot vanhemmat hyvillä ja tadaa, lapsi on onnellinen.

Olen samaa mieltä, vaikka muuten suhtaudun kriittisesti adoptioihin. Tuon voisi järjestää jonkinlaisen pysyvän huoltajuuden avulla, niin että biovanhemmat pysyisivät lapsen vanhempina mutta heillä.ei olisi enää juridisia oikeuksia lapseen.

Tietyn ajan kuluttua lapsia ei enää pitäisi palauttaa sijaisperheistä. Näin usein onkin, mutta pitäisi olla laissa. Ja ihan takuu siitä, että saa jäädä sijaiskotiin. Ei välttämättä tarvitsisi adoptiota. Vaatisi tietenkin myös sijaisvanhempien sitoutumisen. Juuri lapsen parasta ajatellen, hänen pitäisi saada kasvaa rauhassa pysyvässä kodissa. Itse olen sijaisvanhempi. Sitten, kun lapsi on aikuinen, voi adoptio olla mahdollinen. Nytkin se voisi olla, mutta tiedän, että se vaikuttaisi vanhempien suhtautumiseen. Se on jo varmaa, että lapsi ei meiltä lähde mihinkään.