Äiti, sä pesit mun hampaat liian kovin. Niin kovin, että multa katkes yks hammas...
Näin tuli aamulla hammaspesun jälkeen kuopus sanomaan mulle. Sanoin, että höpöpöpö sulta mikään hammas katkennut.
Mutta kyllä se oli " katkennut" eli poitsukalta oli lähtenyt ensimmäinen hammas. Taas yksi " ison pojan" merkki.
Kommentit (16)
Miksi ei voi sanoa liian kovin? Mikä siinä mättää?
kuultuna esim. täällä lohjalla. me tänne muuttaneina ollaan monesti naureskeltu tolle niin kovin, tosin kovin yms sanonnalle.... tässä yhteydessä " oikein" olis kai sanoa liian kovasti.
" Liian kovasti" ? Ei tulisi pieneen mieleenikään sanoa liian kovasti.
On täälläpäin aivan normaalia sanoa liian kovin, eikä muuten asuta ihan hirveän kaukana Lohjalta.
Se ihmetellyt
pointtina et vähän joka paikassa on omat tapansa puhua, se mikä susta kuulostaa oudolta, voi olla mulle ihan normaalia puhetta. Ja se, et täällä puhutaan noin ( niin kovin yms. ) on täällä ihan tavallista, eikä siinä mitään, ihan ok, kestää aikansa vaan tottua. Parin vuoden pästä saatan minäkin sujuvasti niin sanoa;)
Eri murteissa asiat ilmaistaan eri tavoin, niistä eri tavoista sitten jokin on vakiintunut kirjakieleen. Ei siis ole oikeaa ja väärää tapaa puhua.
Käyttö on varmaan sitten vähän murrekohtaista.
olen satakunnasta. Liian kovin, miten ihmeessä se sit pitäs sanoa?
Liian kovasti?
Ajat autoa kyllä minun mielestä nyt liian kovasti... =) Juupa juu... =)
Perussanakirja:
kovin
1. erittäin, hyvin, perin, ylen, (kielteisissä yhteyksissä:) järin. Kovin sairas, levoton. Kovin innostunut. Kovin kauan. Ei kovin paljon. Ei kovinkaan moni. Ota voileipää, jos tulee kovin [= kova] nälkä.
2. tavallisemmin: kovasti. Hämmästyi kovin. Minun tekee kovin mieleni lähteä. ¿
kovasti
1. kovaa, lujaa.
a. voimakkaasti, lujasti, ankarasti, tuntuvasti. Iskeä kovasti. Tuulee kovasti.
b. äänekkäästi, kovaäänisesti, kuuluvasti. Pamahti kovasti. Puhu kovemmin!
c. kovaa vauhtia, nopeasti, kiivaasti, vinhasti. Juosta kovasti.
2. voimakkaasti, pontevasti, lujasti, tehokkaasti, uutterasti, innokkaasti, intensiivisesti. Puurtaa kovasti. Olen pohtinut asiaa kovasti.
3. erittäin tuntuvasti t. merkittävästi, suuresti; runsaasti, viljalti, paljon. Koskeeko kovasti? Kovasti kohonneet hinnat. Kovasti isänsä näköinen. Kovasti [= usein, paljon] esillä ollut asia. Kovasti [tavallisemmin: kovin, hyvin, erittäin] sairas. Kovasti väkeä, rahaa. Syö kovasti, että jaksat!
4. ankarasti, kovakouraisesti, tunnottomasti, armottomasti, säälittä, tylysti. Kohdella jkta kovasti. ¿
No niin tietysti on. Ja täällä Varsinais-Suomessa tästä murteesta saa nauttia oikein koko rahan edestä. Ei tarvitse kuin suunsa avata muualla Suomessa, niin jo on joku kysymässä, että oletko Turusta.
ymmärrä miks tästä pitää taas alkaa riitaa vääntää.... kaikki kuitenki ymmärtää mistä kyse, murteesta.
Olen samaa mieltä kanssasi. Hassua, että ensimmäisen hampaan lähtemisen " merkkipaalusta" päädyttiin kinastelemaan Suomen kieleen oikeellisuudesta.
ap
Ja kun vielä kyseessä on alle kouluikäisen sanomiset
Mutta nytpä opin että sen on jossain päin maata ihan hyväksyttävää kieltä.
Minä en tiennyt, onko liian kovin oikeasti tapa puhua tuolla suunnalla vai ei, mutta nyt kuulin, että on. Toisena vaihtoehtona tuli mieleeni, että lapsi kertomisen kiireessä sanoi asian vähän hassusti. Oletko koskaan kuullut, että joku lapsi voisi käyttää joko vahingossa tai jopa tahallaan jotain sanaa vähän hassusti.
En ole ikinä moista kuullutkaan mutta ymmärsin pointin kuitenkin. " Liian kovaa" olisi ehkä oikea ilmaisu.
5v9kk