Huusin synnytyksessä kuin tapettava, mies kommentoi jälkeenpäin että olin naurettava, koska synnytys on sama kun pa*kan vääntäisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina halveksinut niitä äitejä, jotka huutavat ja karjuvat synnytyksessä. Mieskin siitä säikähtää ja alkaa kyllä äkkiä vilkuilla vieraita naisia, jos vaimona on hullu kanahaukka, joka rääkyy ja parkuu sellaisen luonnollisen tapahtuman aikana, kuin synnytys.

Kuinka monta lasta olet itse synnyttänyt?

Luonnollinen ei tarkoita kivutonta, ja kipuun on normaalia reagoida esimerkiksi huutamalla tai itkemällä.

On hirveää jos sinut on kasvatettu tukahduttamaan normaaleja reaktioita kipuun ja shokkitilanteisiin, mutta kannattaa ennemmin selvittää ne omat ongelmat kuni nimitellä ja syyllistää ihmisiä normaaleista reaktioista.

Saattaisi se oma elämä siitä kummasti helpottua.

Kolme

Olen synnyttänyt kaksi lasta aikana jolloin ei epiduraalia ollut saatavilla. Kipu oli niin järkyttävän kova, että en voinut olla huutamatta.

Vierailija kirjoitti:

Viereisessä huoneessa oli joka ulvoi... Eikö se nyt voinut ajatella muita ja olla hiljaa, että olisi saanut keskittyä omana synnytykseen rauhassa.

Ensi kerralla synnytä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina halveksinut niitä äitejä, jotka huutavat ja karjuvat synnytyksessä. Mieskin siitä säikähtää ja alkaa kyllä äkkiä vilkuilla vieraita naisia, jos vaimona on hullu kanahaukka, joka rääkyy ja parkuu sellaisen luonnollisen tapahtuman aikana, kuin synnytys.

Kuinka monta lasta olet itse synnyttänyt?

Luonnollinen ei tarkoita kivutonta, ja kipuun on normaalia reagoida esimerkiksi huutamalla tai itkemällä.

On hirveää jos sinut on kasvatettu tukahduttamaan normaaleja reaktioita kipuun ja shokkitilanteisiin, mutta kannattaa ennemmin selvittää ne omat ongelmat kuni nimitellä ja syyllistää ihmisiä normaaleista reaktioista.

Saattaisi se oma elämä siitä kummasti helpottua.

Normaali reaktio huutaa? Normaaliutta kuitenkin taitaa olla, että ihmisen osaa hillitä niitä tunteitaan? Nyt ap huutaa lapsilleen kurkku suorana?

Ja kyllä olen synnyttänyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina halveksinut niitä äitejä, jotka huutavat ja karjuvat synnytyksessä. Mieskin siitä säikähtää ja alkaa kyllä äkkiä vilkuilla vieraita naisia, jos vaimona on hullu kanahaukka, joka rääkyy ja parkuu sellaisen luonnollisen tapahtuman aikana, kuin synnytys.

Kuinka monta lasta olet itse synnyttänyt?

Luonnollinen ei tarkoita kivutonta, ja kipuun on normaalia reagoida esimerkiksi huutamalla tai itkemällä.

On hirveää jos sinut on kasvatettu tukahduttamaan normaaleja reaktioita kipuun ja shokkitilanteisiin, mutta kannattaa ennemmin selvittää ne omat ongelmat kuni nimitellä ja syyllistää ihmisiä normaaleista reaktioista.

Saattaisi se oma elämä siitä kummasti helpottua.

Kolme

Mene hoitoon edes niiden kolmen lapsesi tähden.

Miten reagoit jos lapsesi itkee kipuitkua?

Miten reagoit jos tyttäresi synnytys on tuskallinen, ja toipuminen vaikeaa?

Kuinkahan moni huutaa suoraa kurkkua synnytyksessä? 

Joku eläkeikää lähestyvä kätilö voisi kertoa oikeasti. Telkussa tietysti aina huutavat draamasarjoissa ja -elokuvissa. 

Minä ainakin vain purin hammasta. Tällä en todellakaan halua kertoa olevani jotenkin "parempi". 

Meni vain niin neljä kertaa. 

Sun miehelläs on vakava ongelma suolistonsa kanssa jos sen normaali tuotos on miltei puolimetrinen, läpimitaltaan pienehkön jalkapallon kokoinen ja painaa noin kolme kiloa. Kannattais ohjata se lääkäriin. Googleta vaikka megacolon. Mun vanhempien kissa kuoli siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina halveksinut niitä äitejä, jotka huutavat ja karjuvat synnytyksessä. Mieskin siitä säikähtää ja alkaa kyllä äkkiä vilkuilla vieraita naisia, jos vaimona on hullu kanahaukka, joka rääkyy ja parkuu sellaisen luonnollisen tapahtuman aikana, kuin synnytys.

Kuinka monta lasta olet itse synnyttänyt?

Luonnollinen ei tarkoita kivutonta, ja kipuun on normaalia reagoida esimerkiksi huutamalla tai itkemällä.

On hirveää jos sinut on kasvatettu tukahduttamaan normaaleja reaktioita kipuun ja shokkitilanteisiin, mutta kannattaa ennemmin selvittää ne omat ongelmat kuni nimitellä ja syyllistää ihmisiä normaaleista reaktioista.

Saattaisi se oma elämä siitä kummasti helpottua.

Normaali reaktio huutaa? Normaaliutta kuitenkin taitaa olla, että ihmisen osaa hillitä niitä tunteitaan? Nyt ap huutaa lapsilleen kurkku suorana?

Ja kyllä olen synnyttänyt

Se miten ihminen käyttäytyy synnyttäessä on eri tilanne kuin se miten hän käyttäytyy lastensa kanssa.

Esimerkiksi itse olen ääritilanteissa erittäin rauhallinen. Synnyttäessä (kaksi kertaa ilman kivunlievitystä, eli tiedän mistä puhun - oman kroppani osalta) lähinnä ähisin ja voihkin.

Aamulla päiväkotiin lähtiessä saatan silti polttaa päreeni ja ärjyä lapsille. Jos näin käy, pyydän anteeksi ja muutan toimintaani siten että näin ei kävisi.

Siltikin ymmärrän että kivun tunne on yksilöllinen, ja ihmiset reagoivat yksilöllisesti. Minä en ole mikään superäiti koska kykenen hanskaamaan äärimmäistä kipua keskimääräistä paremmin, ja epäilen että sama pätee sinuun.

Mieti pieni hetki: voisiko kyse olla siitä että synnytys on ollut sinulle traumaattinen kokemus, mutta että tämän myöntäminen olisi sellaista heikkoutta jota et voi itsessäsi hyväksyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mitään tarvetta huutaa. Leikkitkö jotain marttyyria ja  jotta saisit mieheltä säälipisteitä, vai?

Minä huusin ja valitin. En kerännyt säälipisteitä, kun en tajunnut, mitä tein. Se kipu voi olla niin kova.

Sano nyt vielä, että synnytit ilman kivunlievitystä...saat lisäpisteitä.

Sain sitten epiduraalin. En itse tajunnut sitä edes pyytää, mutta vauvalle tuli ongelmia, joten kätilö pyysi.

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttänyt kaksi lasta aikana jolloin ei epiduraalia ollut saatavilla. Kipu oli niin järkyttävän kova, että en voinut olla huutamatta.

Synnytyskipuja on kuitenkin  leivitetty  ainakin jo vuodesta 1847 :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttänyt kaksi lasta aikana jolloin ei epiduraalia ollut saatavilla. Kipu oli niin järkyttävän kova, että en voinut olla huutamatta.

Synnytyskipuja on kuitenkin  leivitetty  ainakin jo vuodesta 1847 :D

Pyöritä synnytyskivut ensin vehnäjauhoissa, sitten rikotussa kananmunassa ja viimeiseksi korppujauhoissa. Paista rapeaksi voi-öljyseoksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttänyt kaksi lasta aikana jolloin ei epiduraalia ollut saatavilla. Kipu oli niin järkyttävän kova, että en voinut olla huutamatta.

Synnytyskipuja on kuitenkin  leivitetty  ainakin jo vuodesta 1847 :D

Epiduraalin saa, jos anestesialääkäri on sitä antamassa. Jos lääkäriä ei saa paikalle, ei epiduraalia saa. Olen itse syntynyt 60-luvulla eikä silloin naisille kaikissa synnytyssairaaloissa annettu mitään kipulääkkeitä. Kipuun saattoi kätilö sanoa, että turhaan itket nyt, et itkenyt silloin lasta alulle laitettaessa.

Montako kertaa miehesi on synnyttänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttänyt kaksi lasta aikana jolloin ei epiduraalia ollut saatavilla. Kipu oli niin järkyttävän kova, että en voinut olla huutamatta.

Synnytyskipuja on kuitenkin  leivitetty  ainakin jo vuodesta 1847 :D

Kyllä minä ilokaasua sain ensimmäisessä synnytyksessä. Muuta ei ollut tarjolla. Ei se auttanut. Toisella kerralla en saanut sitäkään.

Mun miespuolinen työkaveri on joka asian asiantuntija, todella rasittava ihminen. Kerran hän piti meille naispuolisille työkavereilleen oikein pitkän esitelmän synnytyskivuista ja etenkin siitä, että synnytys on melkolailla kivuton tapahtuma jne. Ollaan jo niin totuttu ja väsyneitä hänen asiantuntijuuden määräänsä, ettei kukaan jaksanut alkaa esittämään vastaväitteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttänyt kaksi lasta aikana jolloin ei epiduraalia ollut saatavilla. Kipu oli niin järkyttävän kova, että en voinut olla huutamatta.

Synnytyskipuja on kuitenkin  leivitetty  ainakin jo vuodesta 1847 :D

Kyllä minä ilokaasua sain ensimmäisessä synnytyksessä. Muuta ei ollut tarjolla. Ei se auttanut. Toisella kerralla en saanut sitäkään.

Isoäitini sai kokaiinia ja kuulemma auttoi kaikki kymmenen kertaa.

Synnytyskivun hoidon kehitys Suomessa, Riitta Jouppila

Lukekaapa tästä mitä se kivunlievitys on ollut vielä 40- luvulla. Ei 1980- luvulla, kun itse synnytin, ollut epiduraalia mahdollisuus saada. Jossain muistaakseni sitä jo sai, jos synnytti päivystysaikaan ja anestesialääkärillä oli aikaa. Yöllä ainoa lievitys oli ilokaasu.

Vierailija kirjoitti:

Mun miespuolinen työkaveri on joka asian asiantuntija, todella rasittava ihminen. Kerran hän piti meille naispuolisille työkavereilleen oikein pitkän esitelmän synnytyskivuista ja etenkin siitä, että synnytys on melkolailla kivuton tapahtuma jne. Ollaan jo niin totuttu ja väsyneitä hänen asiantuntijuuden määräänsä, ettei kukaan jaksanut alkaa esittämään vastaväitteitä.

Surullisinta tossa on se että noin tyhmät ihmiset eivät koskaan tule tajuamaan omaa tyhmyyttään.

Olen synnyttänyt -82 ja -85, toinen perätilassa. En saanut lievitystä, en huutanut, kipu sanoinkuvaamaton. Toisessa ilkeä kätilökin, kertoi veljensä kuuroista lapsista, kun en jaksanut reagoida, suuttui, ei hyvästellyt synnytyksen jälkeen. Ne hirveät kivut unohtaa, kun saa lapsen syliinsä.