Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)

En enää mikään pikkulapsi ollut mutta yläasteella tvssä meni se tositv sarja jota kuvattiin Tampereella sairaalassa. Aika samankaltainen kuin Elossa 24h. Päätin vankasti että minusta tulee neurologi ja että ysin jälkeen menen ensin opiskelemaan lähihoitajaksi ja sitten jatkan opiskeluja eteenpäin. Mulla oli oppimisvaikeuksia ja on edelleenkin vaikeita hahmotus ja keskittymisvaikeuksia ja en silloin ikinä edes uskaltanut puhua kellekään ja olin hirveä hissukka.

Kassakaapin leluille, ettei mun pikkusisko ois ottanut mun leluja koko ajan. 

Oma lapseni halusi joululahjaksi vessapaperia ja kuusiokoloavaimen 4-vuotiaana.

5 vuoden iässä joulupukilta hän toivoi lahjaksi palvelijoita ja lattialämmitystä.

Omia lahjatoiveitani en lapsuusvuosilta muista mutta nämä oman tyttären kohtalaisen erikoiset toiveet on jääneet mieleen.

Sama lapsi vei muuten päiväkodin lelupäivänä monta viikkoa peräkkäin tampoonipaketin käyttöohje tms nyt onkaan paperin.

Halusin hartaasti pienenä samanlaiset viikset kuin Hercule Poirotilla. Olen tyttö. 

Olen kirjoittanut ekalla luokalla aineen koulussa aiheesta "Mikä haluan olla isona" ja minähän halusin olla rölli.

Ensimmäinen haaveammattini oli mäkihyppääjä, koska tykkäsin katsoa sitä telkkarista. Koskaan en ole lajia kokeillut.

Halusin kaikki mahdolliset eläimet, peruslemmikkien lisäksi tietysti hevosen (en osannut ratsastaa), fretin, minipossun, kilpikonnan, papukaijan..

Onneksi äitini oli sen verran eläinihminen että meille tulikin lopulta koira ja kaksi kania. Ja niitä hoidinkin lupausteni veroisesti.

Halusin ala-asteella hammasraudat, koska mielestäni ne oli siistit ja raudalliset saivat syödä pehmeetä leipää, muiden tyytyessä näkkäriin. Lisäksi halusin tukiopetukseen, koska halusin myös erityishuomiota opettajilta. Huijasin, etten osaa jotain matikantehtävää ja että tarvitsen tukiopetusta, mutta juttu ei mennyt läpi opettajalle ja tukiopetus jäi haaveeksi. 

 

Olin myös vakuuttunut, että ihminen voi oppia lentämään kun vai läpyttää käsiään tarpeeksi nopeasti ja tätä kavereitten kanssa harjoiteltiin, myös sateenvarjot, leijat ja jätesäkki apuna.

Halusin lapsena kaupan leivonnaisia. Enkä siis tarkoita leipomotuotteita, vaan sellaisia muoviin pakattuja, jotka säilyvät homehtumatta isältä pojalle ja kestävät vaikka ydintuhon. Minusta olisi ollut ihanaa maistaa vaaleanpunaisella kuorrutteella kyllästettyjä aleksanterinleivoksia tai Dan Caken suklaakakkua. Myös Viennetta-jäätelökakkua olisin halunnut palavasti.

Meille ei kuitenkaan ikinä ostettu sellaisia. Äitini on erittäin taitava leipuri, ja meillä oli aina kotitekoisia leivonnaisia.

Nyt aikuisena tällainen ajattelu tuntuu hullulta. :D 

Viennettaakin pääsin lopulta maistamaan kaverin luona, jossa oli sitä usein. Se oli vähän pettymys; kuin vähän vetisen makuista vaniljajäätelöä jossa on seassa ohuita suklaahitusia.

Jossain vaiheessa toivoin kovasti, että olisi selvinnyt, että syntyessäni vauvat olisivat vaihtuneet sairaalassa ja että "oikeat vanhempani" tulevat hakemaan minut luokseen. He olisivat ottaneet siis minut ja minun vanhempani olisivat saaneet heille kuuluvan lapsen. 

6-vuotiaana olisin halunnut laskea Rukan jyrkistä eturinteistä pulkalla alas, kun olin siellä vanhempieni työmatkalla mukana. En ollut silloin vielä liikkunut metriäkään suksilla.

Olisin NIIN halunnut, ettei Maxi-marketteja olisi muutettu Prismoiksi, koska Maxi oli minun lempikauppani.

Halusin lemmikkieläimeksi simpanssia ja ihmettelin, kun vanhemmat sanoivat, että ei niitä voi pitää lemmikkinä tai että se ei sopeudu Suomen ilmastoon.

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa toivoin kovasti, että olisi selvinnyt, että syntyessäni vauvat olisivat vaihtuneet sairaalassa ja että "oikeat vanhempani" tulevat hakemaan minut luokseen. He olisivat ottaneet siis minut ja minun vanhempani olisivat saaneet heille kuuluvan lapsen. 

Aww.. 8)

Pikkusisko 4v halusi joululahjaksi sellaisen kuusenkoristeeksi tarkoitetun kankaasta valmistetun tähden.

Halusin 5-vuotiaana Tuula Amberlan levyn. En saanut. Muistan vieläkin kansikuvan. 

Olin kateellinen cp-vammaiselle koulukaverilleni kun hän sai ajella sähköpyörätuolilla ja minä jouduin kävelemään.

Toivoin lapsena, että sairastuisin leukemiaan tai joutuisin teholle vakavasti loukkaantuneena auto-onnettomuuden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Toivoin lapsena, että sairastuisin leukemiaan tai joutuisin teholle vakavasti loukkaantuneena auto-onnettomuuden vuoksi.

Minulla on vähän tuon suuntaisia toiveita. Luultavasti päättelin, että sillä tavalla saisin vanhemmilta huomiota ja hellyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa toivoin kovasti, että olisi selvinnyt, että syntyessäni vauvat olisivat vaihtuneet sairaalassa ja että "oikeat vanhempani" tulevat hakemaan minut luokseen. He olisivat ottaneet siis minut ja minun vanhempani olisivat saaneet heille kuuluvan lapsen. 

 

Minä kuvittelin ihan sen tilanteen, kun oikea perheeni tulisi minua hakemaan. Silloin olisi ollut menossa koulun kevätjuhla, kun pihaan olisi ajanut limusiini, josta kaksi mustat lasit päässä olevaa turvamiestä auttaisi ulos pyörätuolissa olevan vanhan miehen. Mies olisi ollut newyorkilainen miljonääri, joka tuli hakemaan kauan kadoksissa olleen lapsenlapsen kotiin. Tuota ei ikinä tapahtunut.

Minä toivoin kipsiä käteen ja haaveilin olevani sairaalassa kipsin kanssa ja sitten hississä tapaisin jonkun pojan joka oli myös sairaalassa ja sitten rakastuttaisiin tulisesti.

Vietin paljon aikaa lapsena sairaalassa koska läheinen oli siellä usein ja näin siinä mahdollista romantiikkaa. Se meni niin pitkälle että kun olin 17 v teeskentelin umpisuolikohtauksen ja minut leikattiin turhaan....(70-luvulla) eikä se sairaalassa olo ollut kivaa ollenkaan, enkä tavannut yhtään poikaa missään hississä.  Kuvittelin myös että vanhemmat antaisivat enemmän huomiota muttei se niin mennyt. Kävivät vaan kerran nopeasti katsomassa. Heillä oli muitakin huolia kuin minun sirkuspelleily. OMG .

Onneksi kukaan ei vieläkään tiedä että se umpisuoli oli feikkiä. Muistan vaan kun heräsin leikkauksesta ja kuulin kirurgin vihaisen äänen: "Tämä sitten hoidetaan umpisuolena"..hehe...

Halusin syödä suklaata. Söin puolikuivien rapakoiden mutaa useampana vuonna kesäisin, koska se näytti suklaalta. Söin myös muovipusseja lapsena.

Halusin saada kipsin, koska ne näyttivät minusta hienoita. Sitten mursin nilkkani ja siihen piti laittaa kipsi. Silloin viimeistään tajusin, että kuinka tyhmä toiveeni oli.