Lue keskustelun säännöt.
Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)
Lapsethan saavat aina outoja päähänpistoja, muistatko omasta lapsuudestasi että halusit jotain outoa? Tai mitä oma lapsesi tai joku tuntemasi lapsi on halunnut?
Itse halusin joskus ala-asteikäisenä kopiokoneen. Joskus harvoin koulussa sitä pääsi käyttämään ja kirjastossakin sellainen oli. Minusta se oli aivan mahtava laite ja olisin halunnut sellaisen itsellenikin. Tätä kesti vuosia ja haaveilin, että aikuisena sitten ostan itselleni kopiokoneen. Kaikista parasta on, että tajusin itsekin etten sillä mitään tee, koska todella harvoin tuli kopioitua mitään. Mutta sellaisen olisin halunnut. :D
Kertokaa lisää!
Kommentit (1192)
Mä toivoin joululahjaksi semmosia karvavuorellisia kumisaappaita, kun olin 7-vuotias, vuonna -73!😅. Ja kun sain ne, nukuin ekan yön ne jalassani, eikä haitannut yhtään, vaikka olivat siniset, ja sehän ei ollut mikään tyttöjen väri silloin 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halusin joutua onnettomuuteen tai että joku tuttu joutuisi onnettomuuteen. Kadehdin kaveria jonka sisko oli pahassa autokolarissa. Kaveri tietty suuttui verisesti... lapsena ihmettelin kaverin reaktiota. Joo, en ollut kovin empaattinen lapsi (enkä aikuinenkaan). Ennen kuin alapeukutatte niin näin aikuisena häpeän empatiavammaisuuttani. Tiedostan hyvin ettei tämä ole normaalia, ja se vaikeuttaa elämääni.
Alakoulun alemmilla luokilla halusin kokea lento-onnettomuuden - kuitenkin niin, että oma henki ei olisi mennyt eikä vanhempienkaan. Lentokoneen piti olla siis kunnon suihkukone eikä mikään pienkone.
Luonnollisesti toiveammattinani oli lentäjä. Myös suunnilleen samanikäisenä rakensin lentokoneen laudoista, vaikka oli selvää minullekin, ettei se tietenkään lennä. Yhdessä lastensarjassa näet lapset löysivät jostain tallista pienkoneen. Idea tuli jotenkin siitä.
Tämä nyt ei ole kovin omituinen asia, mutta silti kerrottakoon. Oltiin vaimon ja pojan kanssa ToysRUS:issa. Poika oli silloin ehkä neljän paikkeilla ja innostunut puisista rautateistä. Oli sovittu, että jokin kohtuuhintainen juttu ostetaan. No, valinta oli kovin vaikea ja lopulta päädyttiin yhteen puujunasettiin. Mutta sitten poika halusi mieluummin sen "maitojunan" ja sitä ei sitten millään löytynyt hyllyistä, ei sitten millään. Ei pystynyt osoittamaan mikä se olisi. Siitä sitten tuli tietysti itkupotkuraivari ...
Halusin murtuneen raajan, koska jollain kaverilla oli koulussa käsivarressa kipsi ja se näytti niin coolilta. Kaikki luokassa kirjoitti siihen nimmareita ja piirsi.
Sain sellaisen vasta kun alkoholi tuli kuvioihin joskus paljon myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Halusin pienenä joululahjaksi Neljäntuulenlakkia (Lapin kansallisasun lakki) mutta en saanut.
No ei se ole mikään Lapin asu, vaan saamelaisten. Eikä kuulu muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni halusi ketun ja naapurin lasten isän.
Vierailija kirjoitti:
Haaveilin, että olisin kuningatar Elisabetin kanssa kahdestaan hississä, joka juuttuu kerrosten väliin, ja saisin tällöin näyttää hänelle englannin taitoani ja yleissivistystäni keksimällä soveliaita keskustelunaiheita. Sitten myöhemmin olisin ylpeillyt kaikille, että olen käynyt kuningattaren kanssa pitkän keskustelun, enkä vain nopeasti kätellyt häntä jossain jonossa kuten tuhannet muut ovat.
No, varmaan Britanniassa yleistäkin tämän tyyppinen, siellä mm. julkaistiin joskus 70-luvulla kirjakin johon oli koottu alamaisten Elisabetista näkemiä unia (jotka olivat usein juuri tällaisia vinksahtaneita). Mutta tämä tapahtui Suomessa ja valveilla.
Ketjussa (joka on muutenkin ihana ja hauska) on mainittu ainakin kolme keskenään erilaista haluamista/haavetta, joiden kohteena oli iskelmälaulaja Markku Aro. Ehkä voisi tämän nojalla esittää leikkisän näkemyksen, että Markku Aro on Suomen kuningatar Elisabet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuosi oli 1977, meillä piti käydä ulkohuusissa, kavereiden kotona sisävessat, halusin meillekin semmoisen.
Suuri Suomalainen Satukirja. En koskaan sitä saanut. Joskus katsellut näkyisikö kirpparilla myynnissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli hyvä ystävä, ja hänellä ihanat vanhemmat, toivoin että he olisivat olleet minunkin vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
käydä ampumaradalla
Meillä olisi ollut läheinen iso ampumarata koska tahansa käytävissä, ja kivenheiton päässä asui lisäksi pistooliammunnan olympiamitalisti Rauno Bies. Ei kiinnostanut. Harmi että kysyntää olisi ollut toisaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No halusin lemmikiksi sekä hauen ja ahvenen akvaarioon. Mutta eivät villikalat sinne kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaruussukkulan, samanlaisen "rautakäden" kuin prätkähiirten Motolla, Muumitalon (Siis sellaisen oikean talon kokoisen), Kidukset, oman "pippelin".
Mitään näistä en yllättäen saanut :D
Vielä ei ole liian myöhäistä Muumitalolle! Ei kuin eläkepäiviä varten tontti ja arkkitehdin piirustukset ja siitä projektia sitten. :D
Tavallaan houkutteleva ajatus, mutta olisi jotenkin unelmia murskaavaa sitten joutua ennen pitkää kohtaamaan Muumitalonkin kanssa erilaisia rakennustekniikkaan liittyviä realiteetteja. Muumitalon linjasaneeraus. Muumitalon sisäilmaongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin lemmikiksi oman lohikäärmeen ja olin itsevarman vakuuttunut, että se olisi mahdollista. Pettymys oli karvas, kun vanhempani selittivät ettei niitä oikeasti ole olemassa.
Olin myös varma että minusta tulee Pokemon- kouluttaja, mutta tämäkin unelma murskattiin kertomalla ettei sellaisia oikeasti ole.
Vierailija kirjoitti:
Haaveilin 7- vuotiaana sellaisesta karvaisesta hatusta jossa oli häntä.Kaikilla kavereilla sellainen oli ja koska tarvitsin kipeästi uuden talvihatun, äitini lähti ostoksille ja voi sitä pettymysten määrää kun sainkin kamalan karvahatun, jossa oli pään ympäri menevä karvareunus ja päälaki ruskeaa mokkaa ja sieltä lähti nauha jonka päässä oli tupsu.
Vierailija kirjoitti:
Mä halusin ihan hirveästi rattikelkan. Taisin lapsena päästä kokeilemaankin jonkun onnellisen omistajan kelkkaa. Eniten kiehtoi se että sitä saattoi ohjata, kun normi pulkka yleensä meni minne sattui. En tietenkään sitä kelkkaa saanut.
Minulla oli kettulakki ja rattikelkka, kaksi lapsuuden kulmakiveä. Tuntuu jotenkin tosi pahalta ja jopa jotenkin syylliseltä, että kaikilla jotka olisivat halunneet ei ollut.
Rattikelkalla en edes pääasiassa laskenut mäkeä, vaan liikuin sillä pihalta auratun lumen muodostaman melko korkean penkan (pinta-ala ehkä 10 x 20 metriä) päällä. Olin perustanut sen kahteen takanurkkaan kaksi mielikuvituskaupunkia, toisen nimi oli Sukros ja toisen Katakul. Ensimmäisen tunnusväri oli tummansininen ja jälkimmäisen oranssi. En siis vienyt sinne mitään leluja leikkiäkseni kaupunkia tms., vaan ne olivat olemassa puhtaasti päässäni, samoin tunnusvärit.
(Nyt kun googlaa, niin sukros on näköjään sokerin kemiallinen nimi ruotsiksi, ja Katakul on thaimaalainen sukunimi sekä paikkakunta Ghanassa.)
Mä olisin halunnut sängyn päätyyn vesihanan. Ihan siksi, koska olisi aivan ihanaa ottaa siitä raikasta vettä milloin tahansa suoraan suuhun :D .
Rakennusinsinööri minusta tuli ja rakensin oman talonkin, mutta vesihana jäi asentamatta. Vieläkin välillä haikailen sen perään :D :D :D
Kaverin kotona oli risu tuvan ovipielessä, ja hän kertoi kuinka häntä lyödään sillä paljaalle takapuolelle jos oli tottelematon. Kadehdin sitä ihan hirveästi, ja vaadin että meilläkin pitää olla tuollainen risu. Jankutin ja jankutin siitä, ja kerran isä pyynnöstäni otti minut poikittain polvelleen ja läimi minua risulla jostain itse keksimästäni rikkeestä. Nauroin ihastuneena, ja ylpeänä kerron kaverilleni kuinka minäkin olin saanut risusta.
Sen jälkeen lopetin nämä vaatimukset, eikä minua koskaan pahoinpidelty fyysisesti.
Voi vain näin vanhempana miettiä, mistä toiveeni juonsi, koska vanhempani olivat kylmiä ja etäisiä, ja olin emotionaalisesti erittäin laiminlyöty lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveilin, että olisin kuningatar Elisabetin kanssa kahdestaan hississä, joka juuttuu kerrosten väliin, ja saisin tällöin näyttää hänelle englannin taitoani ja yleissivistystäni keksimällä soveliaita keskustelunaiheita. Sitten myöhemmin olisin ylpeillyt kaikille, että olen käynyt kuningattaren kanssa pitkän keskustelun, enkä vain nopeasti kätellyt häntä jossain jonossa kuten tuhannet muut ovat.
No, varmaan Britanniassa yleistäkin tämän tyyppinen, siellä mm. julkaistiin joskus 70-luvulla kirjakin johon oli koottu alamaisten Elisabetista näkemiä unia (jotka olivat usein juuri tällaisia vinksahtaneita). Mutta tämä tapahtui Suomessa ja valveilla.
Ketjussa (joka on muutenkin ihana ja hauska) on mainittu ainakin kolme keskenään erilaista haluamista/haavetta, joiden kohteena oli iskelmälaulaja Markku Aro. Ehkä voisi tämän nojalla esittää leikkisän näkemyksen, että Markku Aro on Suomen kuningatar Elisabet?
Mua nyt naurattaa, mutta joskus -72, ehkä, Mitä, missä, milloin-kirjassa oli kuva Markku Arosta ja Koivistolaisista ( jotkut siskokset ). Mä aina kattelin sitä kuvaa, ja kerroin hoitotädillenikin, että haluan mennä naimisiin Markku Aron kanssa 🤢😂
Hammasraudat ja ehkä silmälasit.
Selkäsaunan, halusin kokeilla miltä tuntuu
Meillä lapsella on oma. Imuroi yksi joulu cokikset edellisen sisään, niin lapsen joululahjarahoilla ostettiin uusi, mikä tavallaan on nyt lapsen oma, vaikka se pitäisi kyllä olla perheen oma.