Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)
Lapsethan saavat aina outoja päähänpistoja, muistatko omasta lapsuudestasi että halusit jotain outoa? Tai mitä oma lapsesi tai joku tuntemasi lapsi on halunnut?
Itse halusin joskus ala-asteikäisenä kopiokoneen. Joskus harvoin koulussa sitä pääsi käyttämään ja kirjastossakin sellainen oli. Minusta se oli aivan mahtava laite ja olisin halunnut sellaisen itsellenikin. Tätä kesti vuosia ja haaveilin, että aikuisena sitten ostan itselleni kopiokoneen. Kaikista parasta on, että tajusin itsekin etten sillä mitään tee, koska todella harvoin tuli kopioitua mitään. Mutta sellaisen olisin halunnut. :D
Kertokaa lisää!
Kommentit (1192)
Vierailija kirjoitti:
Mua aina kiusattiin koulussa.
Mutta kun mulla oli käsi paketissa kaikki olikin mun kavereita joten halusin että murtuispa jalka tai. Jotain niin hypin kalliolta alas että murtuisi niin mulla olisi kavereita. Ei murtunut ja se oli ikävää.
Sitten olisin halunnut "kuolla" mutta ajattelin että se vaan rebuuttaisi kaiken niin kuin tietokone, että aloittaisin vaan alusta.
Minäkin halusin joskus kuolla lapsena. Tämä toive tuli joskus 10-12 vuotta vanhana aina silloin mieleen, kun joku oli minulle ilkeä. Fantasioin silloin sillä, että kuolisin ja rankaisisin näin sitä ihmistä, joka oli minulle ilkeä. Näin jälkeenpäin ajateltuna tämä toive oli aika sairas, kun ajattelee että jos vaikka vanhemmat rankaisivat minua mielestäni turhaan, niin toivoin olevani kuolleena sängyssäni vanhempien seisoessa vieressä ja surressa keskenään sitä että "Olisimmepa olleet hänelle kilttejä, niin hän olisi yhä elossa". Vaikka tiesin sen, että kuolema on lopullinen, niin jotenkin kummasti ajattelin, että olisin vain vähän aikaa kuollut ja sitten taas elävä tai että syntyisin uudelleen jonain toisena ihmisenä.
Halusin joskus 5-vuotiaana 80-luvulla naimisiin Mauno Koiviston kanssa. Olin jostain syystä aivan lumoutunut silloisesta presidentistämme. Meni mokoma kuolemaan ennen kuin ehdin toteuttaa suunnitelmani!
Halusin asua kerrostalossa . Hissi, rappuja yhdistävä käytävä ja pesutupa tuntuivat niin kiehtovilta :D Kun taas kaverit kadehtivat asumistani ok-talossa, huonetta vintillä ja pihan omenapuita.
Taitaa olla aika yleistäkin, että kerrostalossa asuva lapsi hinkuu ok-taloon ja toisinpäin?
Vierailija kirjoitti:
Joskus 10-vuotiaana halusin vaihtaa nimekseni Iines, koska luin Aku Ankkoja... Teininä halusin yhden pelihahmon nimen kolmanneksi nimeksi. Toistelin nimeäni monesti ja ajattelin miten täydellisesti tuo kolmas siihen sopi. Kyllä nykyäänkin tuntusi kivalta ottaa kolmas nimi, en vaan kehtaa.
Mikä sen pelihahmon nimi oli?
Koska vanhemmat eivät suostuneet hankkimaan minulle kissaa, niin toivoin löytäväni jostain hylätyn kissanpennun, jonka olisin vienyt salaa omassa huoneessani olleeseen vaatehuoneeseen ja pitää sitä salaa siellä. Mietin vain, että miten saisin hankittua sinne kaiken, mitä se tarvitsee, kuten hiekkalaatikon, raapimispuun, ruokaa ja leluja sille tai miten pystyn pitämään sen olemassaolon salassa. Onneksi toiveeni ei toteutunut, sillä olisihan se ollut aikamoista eläinrääkkäystä pitää kissaa jossain melko pimeässä noin 3 neliön komerossa 24/7.
Haaveilin asuvani kerrostalossa, asuin omakotitalossa.
Kadehdin myös niitä kahta luokkakavereita jotka matkustivat kouluun bussilla, kun aina kuun vaihteessa heille jaettiin kk-bussiliput luokan edessä opettajan toimesta. Me muut tulimme kävellen.
Olin lapsena tosi laiha. Halusin olla pullea ja ihailin paksuja lapsia. Muistan kun jollain leirillä yritin syödä mahdollisimman paljon että lihoisin..
Allergioita toivoin myös ja kun muistin joskus saaneeni tomaattien syönnistä ihottumaa (olin syönyt niitä silloin paljon, olivat herkkuani), kerroin iltapäiväkerhossa olevani niille allerginen. Järkytys oli suuri kun minulta kiellettiinkin myös ketsuppi! Keksin itselleni myös matkapahoinvoinnin jotta saisin istua bussin etuosassa.
Halusin ajella partaa, kuten isäkin. Olin noin 5-vuotias tyttö ja kerran menin salaa ajelemaan isän koneella ja tein haavan poskeen. Leikin myös aina, että eri asiat olivat partakoneita.
Itse halusin asua vanhassa kerrostalossa, koska niissä oli vintillä verkkokauppoja, jotka olivat kiehtovia. Eräs tuttuni halusi ja sai alle kouluikäisenä retkisahan, jolla sitten sahaili haittarisukkoa. Samainen tuttu oli ihaili tenavatähti Matias Sassalia ja halusi samanlaiset pilottimalliset silmälasit ja takatukan, vaikkei laseja tarvinnut eikä onneksi edes saanut. Takatukan kasvattaminenkin jäi rahanahneuden vuoksi, koska hän otti mieluummin parikymppiä kunnon kesätukan leikkauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Naapurinpoika halusi kasvattaa pitkät kynnet, jotta pystyisi kiipeilemään seiniä pitkin.
Karmivaa!
Vierailija kirjoitti:
Halusin asua kerrostalossa . Hissi, rappuja yhdistävä käytävä ja pesutupa tuntuivat niin kiehtovilta :D Kun taas kaverit kadehtivat asumistani ok-talossa, huonetta vintillä ja pihan omenapuita.
Taitaa olla aika yleistäkin, että kerrostalossa asuva lapsi hinkuu ok-taloon ja toisinpäin?
En tiedä sitten kuinka outo lapsi olen ollut muiden mielestä, mutta minua taas on kiehtoneet kellarit lapsena. Yleensä tuntuu, että lapset vieroksuvat ja pelkäävät noita paikkoja, mutta minä en ollenkaan. Harmittelinkin kun meidän talossa ei kellaria ollut. Aina viihdyin suuresti kun kavereilla oli ja mentiin ihan vaan kellareihin oleskelemaan.
Siksi halusin, että myö meillä olisi kellari ollut.
Halusin sellaisen metallirenkaan, jossa roikkuu paperisia arparullia. Tiedättehän, mitä vaikka myyjäisissä myydään vieraille. Arparulla repäistään ostajalle ja sen kanta jää renkaaseen, ostaja löytää arpanumeronsa rullan sisästä. En ole ihan varma, olisinko ostanutkin tuollaisen itselleni. Niitä sai kirjakaupasta ja ihailin niiden myymistä ihan hirveästi. Ja kun sain vähän taskurahaa, niin... mahdollista että tuhlasin sen tuollaiseen. Tai sitten kuittivihkoon. Sekin oli hirveän himoittava. Sellainen jäljentävä kuittivihko, mihin sai itse laskutettavan suorituksen tiedot.
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut joutua pyörätuoliin, ettei olisi tarvinnut koskaan kävellä. Vihasin kävelyä.
Itse olisin halunnut sähköisen pyörätuolin, koska näytti niin hauskalta, kun siinä oli nappuloita ja sitten saisi painella niitä. Sanoin kerran, kun näin tuollaisen julkisella paikalla, että haluan kulkea tuollaisella, ja mukana ollut tuttava sanoi, että älä halua.
Vierailija kirjoitti:
Halusin joskus 5-vuotiaana 80-luvulla naimisiin Mauno Koiviston kanssa. Olin jostain syystä aivan lumoutunut silloisesta presidentistämme. Meni mokoma kuolemaan ennen kuin ehdin toteuttaa suunnitelmani!
Odotitko, että Tellervo kupsahtaisi ensin ja sitten olisit mennyt Maunon kanssa naimisiin? :)
Olisin tahtonut ala-asteella tarkkailuluokalle.
Eräs tuntemani pikkupoika oli jo kaksivuotiaana äärettömän kiinnostunut kaikista sähkölaitteista ja hän päätti tulla isona sähkömieheksi. Noin nelivuotiaana hän toivoi joulupukilta jatkojohtokelaa. Ja sen saikin. Kaikki hänen leikkinsä sisälsivät erilaisia vanhoja kahvinkeittimiä ym. kodin laitteita. Hän laittoi ne muka pistorasiaan laittamalla johdon ovenväliin. Kun hän noin viisi-kuusivuotiaana tuli meille kylään, hän ensimmäisenä kävi tarkastamassa sähkökeskuksen ja totesi, että sulake on 3x25 ampeeria tms. Kaikki muutkin sähkövedot tutkittiin ja arvosteltiin. Myöhemmin tämä poika kiinnostui tietokoneista ja hänestä tulikin erittäin pätevä IT-ammattilainen.
Halusin joskus alle kouluikäisenä ruveta koiraksi. Kävelin konttaamalla ja haukuin, mutta vanhemmat kielsivät sen. Sen lisäksi he kieltäytyivät ostamasta minulle syötäväksi koirien kuivaruokaa, kutsumasta minua keksimälläni koiran nimellä tai ulkoiluttamasta minua kadulla remmistä taluttaen, että olisin voinut kontata alasti pitkin katua kakkien ja pissien kadulle. Ajattelin, että muuttuisin koiraksi, jos niin tehtäisiin. Halusin muuttua koiraksi, koska vanhemmat eivät suostuneen meille koiraa hankkia. Pikkuveljen sain ja sanoin vihaisena, että heitetään vauva roskiin ja hankitaan koira. Nykyään pikkuveljeni on minusta parempi kuin mikään koira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusin joskus 5-vuotiaana 80-luvulla naimisiin Mauno Koiviston kanssa. Olin jostain syystä aivan lumoutunut silloisesta presidentistämme. Meni mokoma kuolemaan ennen kuin ehdin toteuttaa suunnitelmani!
Odotitko, että Tellervo kupsahtaisi ensin ja sitten olisit mennyt Maunon kanssa naimisiin? :)
Olisihan Mauno voinut ottaa eron Tellervosta ja mennä naimisiin sen 5-vuotiaan tytön kanssa.
Eräs kaverini sanoi, että hänen teki mieli uida kuumassa lähteessä, kun näki Muumi-jakson, jossa oli kuuma lähde.
Halusin kovasti päästä käymään kuussa tai muualla avaruudessa ja ajattelin silloin 1990-luvun alussa, että kun vuosituhat vaihtuu, niin kyllä silloin on jo avaruusmatkailu niin kehittynyttä, että siellä käydään yhtenään, joten minäkin voisin toteuttaa tämän haaveen. Nyt se ei jostain syystä enää kiehdo, vaikka se vielä olisikin elämäni aikana mahdollista, saati että jäisin johonkin kuuhun asumaan jopa sen ainoana asukkaana, kuten lapsena suunnittelin. Olen tosin osittain erakkoluonne, mutta en minä sentään niin paljon yksinoloa sietäisi, että aivan yksin koko ajan haluaisin olla.
Mua aina kiusattiin koulussa.
Mutta kun mulla oli käsi paketissa kaikki olikin mun kavereita joten halusin että murtuispa jalka tai. Jotain niin hypin kalliolta alas että murtuisi niin mulla olisi kavereita. Ei murtunut ja se oli ikävää.
Sitten olisin halunnut "kuolla" mutta ajattelin että se vaan rebuuttaisi kaiken niin kuin tietokone, että aloittaisin vaan alusta.