Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)

Suutuin aina kun kirjaston kirjat piti palauttaa ja en saanut pitää niitä

Olisin halunnut asua kotitalomme kellarissa, kun asuin perheeni kanssa kerrostalossa. Ajattelin, että siellä olisi kiva nukkua yöllä ja viettää muutenkin yksin aikaa kun muu perhe olisi asunut asuinkerroksissa. Tosiasiassa pelkäsin sitä kellaria varsinkin kun siellä oli pimeää enkä olisi taatusti uskaltanut nukkua siellä ainakaan yksin.

Joskus ala-asteella sain jotenkin päähäni että haluan vauvanuken. Sellaisen, millä on kantokoppa, tuttipullot sun muut varusteet. Sitten jouluaattona sellainen löytyi kuusen alta. Muistan sen suunnattoman pettymyksen ja järkytyksen, tajusin että olin sitä joskus pyytänyt mutten enää muistanut ja ymmärtänyt ollenkaan miksi. Hävetti ja harmitti niin helv-etisti, olin siis kai joku 7-8v poika.

Minä olisin halunnut tyttöjen valkoiset pikkuhousut. Siihen aikaan pojannappula olisi varmaan saanut selkäsaunan moisen toivomuksen esittämisestä. Nyt omisan sellaisetkin. Menossa on jonkinlainen selvittely, että mitä nämä trans-piirteeni oikeastaa ovat. 

Olisin halunnut normaalin lapsuuden. Jossain vaiheessa yritin selittää itselleni että oikeasti olen adoptoitu perheeseeni ja joku päivä oikeat vanhempani tulevat hakemaan minut kotiin. Oikeat vanhempani ovat mukavat, minulla on oma huone ja nukkumaanmenoajat. Siisti ja turvallinen koti, ruokaa ja puhtaita vaatteita kaapissa.

Tämä auttoi kaikista vaikeimpien vuosien yli kunnes sitten yksi päivä heräsin siihen todellisuuteen että minä oikeasti olin ihan oikeasti (!!) vanhempieni lapsi ja elin siinä epätoivossa ja sotkussa missä vain tapeltiin ja jatkuva alakulo ja köyhyys oli se ainut asia mitä oli. Ja kukaan ei tule minua sieltä pelastamaan.

Nyt vanhempana minulla on kaunis koti ja ruokaa. Vanhemmat eivät ole enää elämässä k mukana.

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut normaalin lapsuuden. Jossain vaiheessa yritin selittää itselleni että oikeasti olen adoptoitu perheeseeni ja joku päivä oikeat vanhempani tulevat hakemaan minut kotiin. Oikeat vanhempani ovat mukavat, minulla on oma huone ja nukkumaanmenoajat. Siisti ja turvallinen koti, ruokaa ja puhtaita vaatteita kaapissa.

Tämä auttoi kaikista vaikeimpien vuosien yli kunnes sitten yksi päivä heräsin siihen todellisuuteen että minä oikeasti olin ihan oikeasti (!!) vanhempieni lapsi ja elin siinä epätoivossa ja sotkussa missä vain tapeltiin ja jatkuva alakulo ja köyhyys oli se ainut asia mitä oli. Ja kukaan ei tule minua sieltä pelastamaan.

Nyt vanhempana minulla on kaunis koti ja ruokaa. Vanhemmat eivät ole enää elämässä k mukana.

Kysyttiin omituisinta asiaa.

Tuossa ei ollut mitään omituista. Hieno. homma kuitenkin että nyt on hyvin.

Olisin halunnut, että minulla olisi ollut omana huoneenani huoneeni sijasta sen yhteydessä ollut pieni vaatekomero. Vietin siellä usein aikaa salaa leikkien siellä ja olisin jostain syystä halunnut nukkua siellä komerossa lattialla patjan päällä. Jostain syystä en saanut siihen koskaan lupaa.

Olin joskus 3 - vuotiaana suuresti rakastunut Jari Sillanpäähän ja suunnittelin meneväni sitten isona hänen kanssaan naimisiin. Katsoin Tangomarkkinota, joihin hän silloin osallistui, nenä kiinni TV:ssä täysin lumoutuneena. Rakkaus Jaria kohtaan taisi kuitenkin unohtua lopulta melko nopeasti ja isompana sitten selvisi että ei se Jaria minua olisi kuitenkaan huolinut.

Lapsuuteni unelma-ammatti oli vessanpönttöjen vetäjä. Suunnittelin, että ajan pyörälläni ympäri kaupunkia ja aina kun jossain pitäisi vetää vessa, niin minä menisin vetämään sen. Sitten olisin saanut palkkaa jokaisesta vessan vetämisestä tietyn summan. Joskus myös kuvittelin, että olisin päivät pitkät jossain julkisessa vessassa ja vetäisin pöntön aina kun joku on käynyt asialla vessassa.

Joskus 10-vuotiaana halusin vaihtaa nimekseni Iines, koska luin Aku Ankkoja... Teininä halusin yhden pelihahmon nimen kolmanneksi nimeksi. Toistelin nimeäni monesti ja ajattelin miten täydellisesti tuo kolmas siihen sopi. Kyllä nykyäänkin tuntusi kivalta ottaa kolmas nimi, en vaan kehtaa.

Olisin halunnut meidän pihalle iglun. Aku Ankan veljenpojat tekivät sellaisen ja oli niin hieno!

7-vuotiaana rukoilin iltaisin sitä, että presidentti (!) ajaisi kouluni pihaan ja takakontti olisi täynnä keräämiäni eläinhahmoja. Saisin sitten vapaasti ottaa haluamani lelut itselleni. 

Mä olisin halunnut rillit, hammasraudat ja olisin halunnut kokeilla niskavetoa yöksi😂serkkupojan niskavetolaite yöpöydällä aiheutti kateutta.. Vaikka serkku aina itki, kun se piti yöksi laittaa suuhun😂ei voi käsittää..

Halusin pyörätuolin ja hammasraudat (kimaltelivat kauniisti hampaissa). Olin ihastunut Kari Grandiin, hän oli mielestäni komea. Komea oli myös Tuulen viemää- elokuvan miespäähenkilö.

Vierailija kirjoitti:

Halusin sisäoppilaitokseen. Olin lukenut jotain englantilaisia lastenkirjoja ja nähnyt Filmnetistä jonkun elokuvan, missä oli niin hienoa kun ei ollut vanhempia lähimaillakaan ja sai seikkailla koulun lähiympäristössä. 

mullakin oli joskus tää. Sit ihan pienenä haluisin olla koira todella kovasti. jälkikäteen aateltuna ois ollu aika traumaattista varmaan herätä yks aamu ja huomata olevansa koira XD Halusim myös kvoasti olla aikuinen kun aikuiset on niin fiksuja ja saa tehdä mitä haluaa. nyt kun olen aikuinen, mietin kaiholla lapsuuden viattomuutta. eipä me aikuiset olla kyllä yhtään fiksuja! monet lapset on perusasioissa jopa fiksumpia :/ 

Olisin joskus 10-vuotiaana halunnut hirveästi olla erään tuntemani naisen lapsi. Hän oli yksinhuoltaja ja hänellä oli 2 minua hiukan nuorempaa tytärtä, joiden isoveli olisin halunnut olla. Kyseinen nainen oli minusta paljon kivempi kuin omat vanhempani ja lisäksi minulla olisi ollut 2 sisarusta, minä olin vanhempieni nuorin lapsi ja olisin halunnut sellaisia sisaruksia, jotka olisivat olleet kanssani suunnilleen saman ikäisiä. Minun sisaruksistani nuorinkin oli jo 11-vuotias, kun minä synnyin. Erityisesti minua jostain syystä kiinnosti näiden siskosten lelut jostain syystä, heillä oli minusta kamalasti leluja joilla olisin halunnut leikkiä, vaikka olin itse poika ja ajattelin saavani leikkiä niillä, jos olisin ollut heidän isoveljensä. Todellisuudessa ei heillä loppujen lopuksi niin paljon leluja ollut, niitä vain näytti olevan paljon, koska heillä oli pieni yhteinen huone ja sen huoneen pienuuden vuoksi se oli melko täynnä leluja. Oikeasti minulla itselläni oli yksin varmasti enemmän leluja kuin heillä yhteensä.

Minun toiveeni kuullostavat vain surullisilta näihin verrattuna. 

Halusin pienenä yhden lelukoiramainoksen jälkeen, että asuntomme alkaisi näyttää siistimmältä tai palatsinomaisemmalta. Sain siis kyseisen lelukoiran näköisen valkoisen pehmolelun, mutta totesin ettei se sovi asuntoomme mitenkään päin. Asuimme koko perhe puolivalmiissa ok-talossa, jota päihderiippuvainen isämme hajotti entisestään ja oli alkujaankin sisustanut melko ankeilla 70-lukuisilla väreillä, jos nyt sellaista parakkia pystyi sisustamaan. Kyseiset sävyt ovat mielestäni edelleen ihan hirveitä. Aloin vimmatusti siivota ja sanoin äidilleni, että haluaisin asua sellaisessa mainoksen kodissa, jossa on kivilattiat ja valkoiset pylväät. Olin 7 vuotias. 

Muistaako kukaan ysäriltä sitä lelukoiramainosta, jossa joku pikkutyttö taluttaa robottikoiraa ja se koira on asuvinaan juuri sellaisessa valkomarmorisessa talossa? Sen nimi oli joku steffy tai fifi :D 

Elättelen muuten edelleen toiveita vastaavasta lukaalista enkä edelleenkään viihdy ankeissa sävyissä. 

Vierailija kirjoitti:

Minun toiveeni kuullostavat vain surullisilta näihin verrattuna. 

Halusin pienenä yhden lelukoiramainoksen jälkeen, että asuntomme alkaisi näyttää siistimmältä tai palatsinomaisemmalta. Sain siis kyseisen lelukoiran näköisen valkoisen pehmolelun, mutta totesin ettei se sovi asuntoomme mitenkään päin. Asuimme koko perhe puolivalmiissa ok-talossa, jota päihderiippuvainen isämme hajotti entisestään ja oli alkujaankin sisustanut melko ankeilla 70-lukuisilla väreillä, jos nyt sellaista parakkia pystyi sisustamaan. Kyseiset sävyt ovat mielestäni edelleen ihan hirveitä. Aloin vimmatusti siivota ja sanoin äidilleni, että haluaisin asua sellaisessa mainoksen kodissa, jossa on kivilattiat ja valkoiset pylväät. Olin 7 vuotias. 

Muistaako kukaan ysäriltä sitä lelukoiramainosta, jossa joku pikkutyttö taluttaa robottikoiraa ja se koira on asuvinaan juuri sellaisessa valkomarmorisessa talossa? Sen nimi oli joku steffy tai fifi :D 

Elättelen muuten edelleen toiveita vastaavasta lukaalista enkä edelleenkään viihdy ankeissa sävyissä. 

Se mikä tässä on hassuinta, niin ei kukaan oikeasti asu tuollaisissa taloissa ainakaan suomessa. :D 

Naapurinpoika halusi kasvattaa pitkät kynnet, jotta pystyisi kiipeilemään seiniä pitkin.

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin lampaan. Oli kyllä pettymys kun en saanut kuin koiran.

Minä halusin lehmän ja lehmänruokaa. En saanu kumpaakaan.