Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)

Halusin flunssan, ettei olisi tarvinnut seuraavana päivänä osallistua koulun hiihtokilpailuihin. Harmi vain, ettei avojaloin lumihangessa juoksentelu parinkymmenen asteen pakkasessa tuonut sitä. 

Halusin olla aikuisena liikennevalojen vaihtaja. Kuvittelin siis, että jokaisen liikennevalon alla on jonkinlainen maanalainen potero, jossa yksi ihminen asuu ja vaihtelee valoja. Samasta syystä irvistelin aina valoille, että valonvaihtaja säikähtäisi ja päästäisi minut nopeammin tien yli..

Minäkin halusin lapsena hammasraudat ja sainkin ne parin vuoden päästä ja voi pettymystä, kun ne eivät olleetkaan niin kivat kuin mitä olin kuvitellut. Hampaat olivat aina monta päivää ihan kamalan kipeät, kun niitä telaketjuja kiristettiin, syöminen sattui ja kaikki toffeet ja muut "sitkeät" karkit olikin kiellettyjen herkkujen listalla. :( Ne hampaissa kiinni olevat nappulat myös raapivat kipeästi huulen sisäpintaa ja niihin piti aina muotoilla sellaisesta vaaleasta "vahasta" klönttejä päälle ja niitä sitten ihmiset kommentoi ja osoitteli, että sulla on muuten jotain ruokaa jäänyt kiinni hammasrautoihin. Ärsytti ja hävetti.

Vielä muuten nykyäänkin parinkymmenen vuoden jälkeen mulla näkyy parissa hampaassa pieni vaalea neliö, jossa raudat olivat aikoinaan kiinni.

Halusin, että vanhempani kuolisivat, koska kaikki siistit supersankarit ja Harry Potter olivat orpoja. Kuvittelin, että minusta tulisi jotain erityistä jos jäisin orvoksi ja pelastaisin maailman.

Taitaa muuten olla yleinen fantasia tuo kadulla eläminen ja  orpous! Ei tajuta että se tarkoittaa nälkää, kurjuutta ja ikävää vanhempia kohtaan eikä suinkaan mitään jännää seikkailua,

Ja kyllä, minäkin halusin joskus olla orpotyttö .

Halusin viulun. Outo haave, koska vanhemmillani ei ollut siihen varaa. Vieläkin haaveilen sen soiton opettelemista...

Pidän myös outona, että haaveilin olevani vammainen. Päiväkotiin haaveilin saavani apuvälineitä, pyörätuolia, rollaattoria, sairaalasänkyä...

Enkä tiedä miksi. En vissiin saanut tarpeeksi huomiota.

Minä halusin isona nunnaksi. Ihailin nunnien vaatteita, pyhyydelle omistautunutta hartautta ja sitä tosiasiaa, ettei heidän tarvitse koskaan olla "silleen" miesten kanssa. :-D

Varhaisteininä (12-13 v) tein itselleni nunnan vaatteet mustista ja valkoisista kankaista (taisi olla myös valkoinen kypärämyssy mustan hunnun alla). Liehuskelin noissa vetimissä julkisillakin paikoilla, kunnes aikuiset sanoivat, ettei se nyt vaan ole sopivaa.

Minä halusin sellaisen kynän, kun kaikissa toimistoissa aina oli, sellainen missä se kynä oli pienellä "ketjulla" kiinni siinä alustan reunassa.

Floralla oli sellainen kampanja, että jos keräsi ja lähetti x määrän Florarasioiden kansia, sai sellaisen korun, jossa roikkui pieni Flora margariinirasia. Mä olisin niin halunnut sen, mutta meillä ei syöty kai tarpeeksi Floraa.... voi ristus. Nyt hymyilyttää. Krääsäkoru, jossa on margariinipaketti.

Halusin lapsena tulevaisuuden ammatiltani olla palkkamurhaaja.

Ajattelin, että en halua kasvaa vanhaksi, kun katsoin isoäitiäni. Taisin jopa ajatella, että mieluummin olisin kuollut kuin vanha.

Nyt ajattelen, että haluan myös vanhaksi jotta näen lapseni aikuisena, sain hänet 40-vuotiaana kolmen vuoden yrityksen jälkeen. Isoäitini eli 100-vuotiaaksi.

Jostain syystä muistot omituisimmista toiveista liittyy hiuksiin alakouluikäisenä tyttölapsena 80-luvulla. Itse halusin lyhyet hiukset pitkällä takatukalla :D Äiti ei antanut leikata, luojalle kiitos siitä. Kaveri puolestaan halusi pehmennyksen (kevyt permanentti) etuhiuksiin, pidin ajatusta kamalana. Kaveri sai mitä halusi ja minusta lopputulos ei oikein ollut hyvä, mutta pääasia oli, että kaveri itse oli tyytyväinen!

Olen kotoisin aika pieneltä paikkakunnalta ja muistan tämän 90-luvulta. Ala-asteella luokkakaverini halusi tummaihoisen vauvan. Siis ihan elävän oikean vauvan. Heidän naapurinsa oli juuri adoptoineet tummaihoisen vauvan jostain päin Afrikkaa ja hän oli siitä hirveän kiinnostunut/ihmeisään. Hänelle ei siis kelvannut nukke tms. vaan ihan oikea olisi pitänyt olla :D Ehkä hän ei pitänyt tummaihoisia silloin lapsena mitenkään oikeina ihmisinä tai ainakin ajatteli heidän olevan jotenkin kauhean erilaisia, en tiedä. Muistan miten ihmettelin tätä silloin ja nyt muistui taas mieleen.

Sirkus oli tullut kaupunkiin. Näin siellä Tantor-norsun jolle syötin pähkinöitä ja joka kosketteli päätäni hellästi kärsällään ja puhalsi ilmaa niskaani sekä kaulaani niin että kutitti. Olisin päässyt sirkukseen, jos olisin ollut orpo. Elettiin 1971. Olisin halunnut sen norsun itselleni, mutta tiesin, ettei sille olisi ollut paikkaa.

Minä halusin kerrostalon viidenteen kerrokseen shetlanninponin 6-vuotiaana. Kun isä kysyi minne se laitetaan, niin avasin komeron oven ja sanoin: "Kyllähän se tänne se mahtuu." Sitten isä kysyi millä sen saa kuljetettua, rappusiako pitkin? Minä sanoin: "Kyllä se hissiin mahtuu". Olin jo ratsastanut maalla sukulaisten suomenhevosella ja hevoskärpänen ehti purra kun siitä lähtien tykkäsin hevosista.

Sitten halusin kuumailmapallonkin koreineen ja hiekkasäkkineen. Halusin matkustaa sillä.

Leikin myös astronauttia ja lentäjää.

Halusin olla myös cowboy ja sen toiveen olen täyttänyt kun mullimme karkasivat pihatosta ja hain ne hevosellani kotiin kilometrin päästä joskus 90-luvulla.

Joskus alle kouluikäisenä halusin joululahjaksi kultaiset kengät ja lasisen nukkekodin. Jostain ihmeen syystä en saanut kumpaakaan. :D Muistan, että perusteltiin ainakin sillä, että lasinen nukkekoti menisi Joulupukin rekikyydissä rikki.

Haaveilin lapsena siitä, että kun matkustaisin lentokoneella, avaisin ikkunan ja ottaisin palan pilveä purkkiin. Kyllä oli pettymys, kun aikanaan pääsin lentämään, ja pilvi olikin vain vesihöyryä, eikä mitään pumpulin tyylistä.

Lapsena olin kateellinen kavereilleni, joiden kodeissa oli kirkasta teippiä. Meillä oli aina vain maalarinteippiä. Ei kuitenkaan pälkähtänyt päähäni

a) mainita asiasta vanhemmilleni

b) ostaa kirkasta teippiä omilla rahoillani.

Kai ajattelin, että maalarinteippi on kohtaloni, jota ei voi muuttaa.

Ihan paras ketju tämä!

Seiskaluokalla olisin halunnut, että minullakin olisi ollut pömppömaha ja napakoru. Koulun cooleimmalla tytöllä oli molemmat ja olin hänelle NIIIN kateellinen. Noh nyt on pömppis minullakin.... :D

Halusin kovasti saada vauvanuken, jolla olisin voinut leikkiä ja jota olisin hoitanut niin kuin äiti hoiti pikkusisaruksiani. Tämä oli outo toive ollessani lapsi 1980-luvulla, koska silloin ei ainakaan niissä piireissä missä minä elin niin pojat todellakaan saaneet leikkiä nukeilla. Jälkeenpäin olen kuullut, että minusta oltiin huolissaan, koska olin muka liian tyttömäinen ja minun pelättiin olevan homo. No, minä täytän pian 37 vuotta, olen ollut saman naisen kanssa parisuhteessa vuodesta 2000, kihloissa vuodesta 2001, naimisissa vuodesta 2003 ja lapsiakin on 7, joten ihan hetero olen.

Halusin akvaarion täynnä täplärapuja.