Millainen ihminen on sinusta tylsä?

Monotonisesti puhuva ja ilmeetön, vuoden kohokohta on kesäverhojen vaihtaminen tai miehen saama palkankorotus.

Ei puhu omista asioistaan, vaan lasten/miehen/tuttavien asioista.

Ei ole mitään vireillä tai suunnitteilla. Eikä siis tarvitse olla mitään suurta suunnitelmaa, vaan jos nyt vaikka tykkää asiasta x niin tavoitteet voi liittyä siihen, että pyrkii jotenkin järjestämään aikansa niin, että voi tehdä/nähdä asiaa x. Sellainen, jolle on kaikki "ihan sama".

Olen hemmetin tylsä ja luulen että se johtuu siitä etten juoruile; en muiden enkä juuri omista asioistani. Tosin minulle jopa ventovieraat avautuvat asioistaan, mutta omistani en puhu enkä toisten. Minulla on ollut todella värikäs elämä mutta sitä ei tiedä kuin muutamat ihmiset elämässäni ja on sattunut kaikenlaista vähän liiankin kanssa. Tiedän maailmanmenosta ja seuraan aikaani mutta oikestaan en jaksa puhua juuri mitään niistäkään kenenkään kanssa. Lisäksi passailen sitä mitä tiedän eli esitän mielummin vähän 'tyhmää' kuin besserwisseriä. Tosin varmasti on asioita joissa olenkin tyhmä, mutta minusta saa todella passiivisen kuvan ulospäin eli olen supertylsä.

Vierailija kirjoitti:

Monotonisesti puhuva ja ilmeetön, vuoden kohokohta on kesäverhojen vaihtaminen tai miehen saama palkankorotus.

Unohdit Joulun...keittiökomeron hyllyjen siivous ja uudet paperit kehiin. ;D

Onko tuo, että on ihan salaa, omassa päässään jännittävä, mielenkiintoinen ja fiksu, mutta ei vahingossakaan paljasta sitä kenellekään, jonkinlaista elämänpelkoa?

Eikö maailma olisi elävämpi ja mielenkiintoisempi, jos kaikki olisimme täällä avoimemmin jakamassa omaa ainutlaatuista minäämme. Ei sen tarvitse tarkoittaa jatkuvaa esitelmöintiä itsestä, mutta jos avaa jotakin enemmän itsestään, eikö monesti saa myös yllättävääkin vastakaikua, palautetta, kysymyksiä, uusia ajatuksia?

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo, että on ihan salaa, omassa päässään jännittävä, mielenkiintoinen ja fiksu, mutta ei vahingossakaan paljasta sitä kenellekään, jonkinlaista elämänpelkoa?

Eikö maailma olisi elävämpi ja mielenkiintoisempi, jos kaikki olisimme täällä avoimemmin jakamassa omaa ainutlaatuista minäämme. Ei sen tarvitse tarkoittaa jatkuvaa esitelmöintiä itsestä, mutta jos avaa jotakin enemmän itsestään, eikö monesti saa myös yllättävääkin vastakaikua, palautetta, kysymyksiä, uusia ajatuksia?

Minulla se ainakin johtuu lukemattomista ihmissuhdepettymyksistä. On tullut selväksi, että ketään ei kiinnosta, eikä kukaan välitä minusta. En siis enää avaa itseäni tai elämääni muille. Se on turhaa.

Liikunnallisena ihmisenä pidän tylsänä niitä, jotka vaan istuu kotona kattomassa telkkaria tmv. Ite haluu aina tehä kaikkee ja nähä kaikkee ja mennä sinne ja tänne, joten en viihdy seurassa, joka tykkää vaan pysyä kotosalla.