Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Mitä ajattelet 26v ihmisestä joka ei ole ollut parisuhtessa?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niuho peräkammarinpoika tai umpiruma naikkonen. Pää laho ja vartalo oksettava. Näihin tyyppeihin muuten ei kannata tutustuakaan, niin ilmiselvästi heitä kartetaan.
Täällä nainen 26v enkä ole koskaan ollut parisuhteessa. :D
Sääliksi käy. Aika varmasti myös masentunut. T. Itse tuollainen 29 v nainen (häpeän sinkkuuttani)
En mitään. Olin itse 26-vuotiaana ollut pari kertaa hetken jossain suhteentapaisessa, en kuitenkaan ollut seurustellut koskaan kunnolla. Oli kyllä kaikenlaista säätöä, mutta ei niistä koskaan mitään tullut.
27-vuotiaana tapasin sitten sopivan miehen - parin vuoden seurustelun jälkeen naimisiin, kesällä on 20-vuotishääpäivä. Että ehtiihän sitä.
Minulla on teoria: Toiset seurustelevat jatkuvasti, vaihtavat suhteesta toiseen. Toiset ovat ehkä nirsompia, odottavat, kunnes löytävät mieleisen. Me ihmiset olemme erilaisia, ja kumpikin tapa on ihan yhtä hyvä. Minun kannatti odottaa, tuli vietettyä hauskaa sinkkuelämää riittävästi, sitä ei ole sen jälkeen kaivannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet kokemukset on aika arvottomia. Sen vain valitettavasti ymmärtää vasta sitten kun niitä kokemuksia on.
Eli eipä mua haittaisi jos joku 26v ei ole koskaan seurustellut tms. Kyllä minä häntä tapailisin, jos hän suostuisi tapailemaan jotain sellaista kuin minä (mulla on takana ainakin 26 "parisuhdetta" enkä koskaan ole ollut "uskollinen").
No... vissiin menisi vaikeaksi jos tuo 26v "ensikertalainen" tapailisi mua. Mä otan tapailun ("parisuhteen") aika kevyesti, huolettomasti. Ehkä ensikertalaiselle tapailu olisi aika iso ja vakava juttu. Ikävä ristiriita. Parempi että minä tapailen vain huolettomia ihmisiä jotka vähät välittävät minusta.
Mutta siis: kokemattomuus ei tarkoita että henkilö olisi huono tai outo tai luuseri tms.
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Olin itse 26-vuotiaana ollut pari kertaa hetken jossain suhteentapaisessa, en kuitenkaan ollut seurustellut koskaan kunnolla. Oli kyllä kaikenlaista säätöä, mutta ei niistä koskaan mitään tullut.
27-vuotiaana tapasin sitten sopivan miehen - parin vuoden seurustelun jälkeen naimisiin, kesällä on 20-vuotishääpäivä. Että ehtiihän sitä.
Minulla on teoria: Toiset seurustelevat jatkuvasti, vaihtavat suhteesta toiseen. Toiset ovat ehkä nirsompia, odottavat, kunnes löytävät mieleisen. Me ihmiset olemme erilaisia, ja kumpikin tapa on ihan yhtä hyvä. Minun kannatti odottaa, tuli vietettyä hauskaa sinkkuelämää riittävästi, sitä ei ole sen jälkeen kaivannut.
Totta. Miksi olisi huonompi että ei ole seurustellut, kuin se että vaihtaa kumppania kuin sukkia?
Molemmat ovat mun mielestä jokaisen itsensä päätettävissä, eikä sitä tule kenenkään moralisoida.
Kiva kuulla sinun tarinasi ja onnea 20-v hääpäivää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtikäs mitään erikoista. Lähinnä, että tuolla naisella on varmaan korkea kynnys parisuhteeseen ja viihtyy todella hyvin itsekseen, ja pitää vapaudestaan. Itse olen 25v mies jolla ei myöskään koskaan ole ollut mitään vakavaa suhdetta, lähinnä lyhempiä säätöjä.
Olen 27 enkä ole seurustellut. Mitä tästä ajattelisi? Elämä on ollut mukavaa ja helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään erikoista. Työkaverini on hyvännäköinen, fiksu, hauska ja omaa hyvän tilannetajun. 28-vuotiaana ei ollut seurustellut koskaan ja mikäli rivien välistä olen oikein lukenut, naiskokemukset siihen mennessä pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Tapasi fiksun naisen, muutaman vuoden seurustelun jälkeen menivät naimisiin ja nyt heillä on pari lasta.
Ajattelen, että taitaa olla ujo ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En yhtikäs mitään erikoista. Lähinnä, että tuolla naisella on varmaan korkea kynnys parisuhteeseen ja viihtyy todella hyvin itsekseen, ja pitää vapaudestaan. Itse olen 25v mies jolla ei myöskään koskaan ole ollut mitään vakavaa suhdetta, lähinnä lyhempiä säätöjä.
Nappiin :D rakastan vapautta. Tässä yhteydessä vapaus ei minulle tarkoita säätöjä. Kyllä niitä varmaan saisi mutta en ole tähän mennessä nähnyt niillä kauheasti arvoa, enemmän epämukavuutta ellei suoranaista haittaa.
En yhtään mitään. Ajattelisin, että ei ole vaan tavannut oikeanlaista ihmistä, thats it.
En mä tuollaisen asian perusteella ala arvioimaan toista ihmistä. Arvoin toista ihmistä sen perusteella miten hän käyttäytyy ja kohtelee muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä te ihmiset laitatte ihan liian paljon painoarvoa jollekin ihmeen parisuhteelle. Mitä ihmeen väliä sillä muka on jos ei koskaan ole seurustellu? Mä oon jo yli 26v enkä ole vielä koskaan käynyt kuussa - hui kauhistus, mussa on varmaan jotain vikaa!
Olen 33 v. ja en ole koskaan ollut parisuhteessa. Enää en jaksa edes hävetä tätä. Enemmän suren lapsettomuuttani.
Mielestäni olen ihan tavallisen näköinen. Olen vaan niin ujo ja itsetuntoni huono. Olin koulukiusattu ja on ollut vaikeaa palauttaa luottamus siihen, että joku voisi oikeasti välittää minusta. Sitten vuosien saatossa ikisinkkuuteen on tottunut. En ole aktiivisesti etsinyt seuraa.
Voisin hyvin alkaa suhteeseen toisen kokemattoman kanssa. En pidä ketään outona tämän takia. Uskon vahvasti löytäväni vielä jonkun. Olen tälläkin hetkellä ihastunut, mutta en uskalla tehdä aloitetta. Mitä nyt näistä asioista ymmärrän, olen ollut huomaavinani kiinnostusta myös vastapuolelta. Hänkin on ujon oloinen.
Sinun pitää vain löytää oikea kumppani itsellesi. Jos oikea sattuu kohdalle, ei suhde varmasti kaadu kokemattomuuteen. Ja koskaan ei ole liian myöhäistä. Työkaverini löysi rakkauden yli 60-vuotiaana kaupan kassajonosta.
Valtavan suuri osa tuossa iässä olevista ei ole ikinä ollut parisuhteessa, etenkään asunut kenenkään kanssa yhdessä.
26?
Sehän olin minä.
Nyt 47 ja ollut jo melkein 21 vuotta yhtäjaksoisesti saman naisen kanssa.
Tällä palstalla on piru vie nelikymppisiä neitsyitäkin. Niihin verrattuna olet täysin normaali.
Kolme vuotta sitten, 26 vuotiaana, en ollut vielä seurustellut. Kahta miestä tapaillut, mutta en tuntenut sen kummempaa vetoa kumpaakaan heistä ettei niitä juurikaan voinut seurusteluksi sanoa. Teininä en ollut kiinnostunut seurustelusta lainkaan, muutoin "normaali" :D Sitten tapasin miehen, johon rakastuin kertaheittämällä ja mentiin kihloihin kolmen kuukauden jälkeen, 6kk jälkeen naimisissa. Ei häntä haitttanut asia.
up