Onko teillä koskaan paniikki/ahdistuskohtausta, mutta huomaatte vasta jälkeenpäin?

En tarkoita tässä nyt vähätellä paniikkikohtauksen vaikutuksia, koska moni on varmaan sitä mieltä että paniikkikohtauksen kyllä huomaa kun se iskee. Tarkoitan ehkä tilannetta jossa paniikkiin/ahdistukseen liittyy joku dissosiaation tai kieltäymyksen tila.
Mulla oli eilen koko päivän stressaantunut ja paha olo, reissasin ja olin liikkeellä koko päivän ja eksyinkin pari kertaa. Olo oli omituisen poissaoleva, tuntui että olisin halunnut itkeä ja vastailin kysymyksiin hitaalla. Pystyin kuitenkin toimimaan mielestäni aika hyvin ja kysyttäessä sanoin, että olen ok (uskoen siihen itsekin). En pystynyt vajoamaan uneen bussi- ja junamatkoilla vaikka olisin halunnut. Kuitenkin vakuuttelin että olen vähän väsynyt ja stressaantunut, melkein normaali.
Kotona otin yhden diapamin ja nukuin, ja seuraavana aamuna olo oli hyvä ja on pysynyt normaalina koko päivän. Jos vertaa eiliseen, niin jälkeenpäin ajatellen eilen olin ihan sekaisin, tänään oma itseni. Kumminkaan ollessani tuollaisessa tasaisen kauhun/ahdistuksen tilassa en oikein tunnista sitä. Onko kenelläkään tuttua tällainen?