Kaksi vilkasta pientä lasta ja yh -- vinkkejä arkeen tarvitaan

Mikä vika sinussa on kun miehesikin lähti ?

Lasten ollessa kotona on haastavaa tehdä kotitöitä samaan aikaan, sillä he vaativat jatkuvaa vahtimista ja jos menen toiseen huoneeseen tai käännän selkäni, voi tapahtua jotain vaarallista tai ikävää (esim. he voivat sotkea elintarvikkeita lattialle tai yrittää kiivetä kirjahyllyyn). En pysty luonnollisesti koskaan tekemään mitään omaa (kuten maksaa esim. laskuja tai lukea uutisia) heidän ollessaan hereillä.

Omat vanhempani eivät auta kuin satunnaisesti ja muita ns. "turvaverkkoja" ei ole. Lapset ovat välillä isänsä luona, mikä antaa aikaa hieman huoahtaa, mutta he tulevat vielä huomattavasti villimpinä sieltä aina takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika sinussa on kun miehesikin lähti ?

Itsessäni on varmaan paljonkin vikoja, mutta ex-mieheni haukkui minua lähes jatkuvasti sekä löi. Hän kontrolloi kaikkia kodin asioita ja olin hänelle lähinnä lompakko ja synnyttäjä sekä tein kotityöt pääosin yksin. Ei mieheni lähtenyt, vaan minä. Minun itseni oli pakko ottaa hänestä ero sen hänen käytöksensä vuoksi.

Hän on työssäkäyvä ja hyväpalkkainen, mutta olin todella kontrolloidussa ja alisteisessa asemassa. Hän ei maksanut mitään ylimääräistä, vaan kaikki menot menivät puoliksi ja elimme köyhäillen ja tuhlaten kaikkeen typerään rahaa (miehen määräämänä). Olisimme voineet elää aineellisesti hyvin, jos olisimme tehneet järkeviä ostopäätöksiä. Yritin aina puhua järkeä, mutta mies ei pitänyt mielipiteitäni minään.

Nyt tuhlasimme kaikkeen typerään rahaa miehen määräämänä siten, että minulta meni kaikki rahat ja miehen isommasta palkasta minun palkkani verran. Mies laittoi säästöön itselleen kaikki ylimääräiset rahat, mikä on sinänsä ok, mutta oli typerää elää niin onnetonta arkea, vaikka tulot olivat ihan hyvät.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika sinussa on kun miehesikin lähti ?

Jatkan vielä: eron syy oli siis ala-arvoisesti ja väkivaltaisesti sekä uhkailevasti ja kotidespoottimaisesti käyttäytyvä mies ja miehen aloitteesta seksitön suhde (raskausarpeni olivat liian iso turn-off).

Omia vikojani ovat keskinkertainen ulkonäkö ja se, että teen asioita aina viime tipassa sekä olen bakteerikammoinen, perfektionisti ja ehkä vaimoksi hieman liian vanha (=samana vuonna syntynyt kuin ex-mieheni). Lisäksi olen hieman elitistinenkin (mikä on yh-luuserille yllättävä ja kenties mahdoton piirre).

Niinkauan kuin tilanne sen vaatii, vahdit heitä ja opetat, käsket ja pidät myös seuraa. Sopivissa paloissa myös piirrätte, luette, askartelette, laulatte, leikitte ja ulkoilette. Muista olla johdonmukainen. Laskut maksat, kun lapset nukkuu. Ei tuota vaihetta sentään loputtomiin kestä!

Vinkki: Älä tee lapsia. Tämä oli siis vinkki muille. Sinä olet menetetty tapaus.

Ulkoilu ja hoploptyyppinen tekeminen joka vie energiaa?

Rutiinit on tärkeimmät, pidä kiinni jatkuvasti niistä samoista säännöistä, vaikka tuntuu aivan loppumattomalta urakalta, niin oikeasti tämä auttaa. Tietenkin kotiin tullessaan lapset uhmaavat, jos isä ei pidä kuria, lisäksi ikävä purkaantuu kiukkuna, lapsi ei osaa sanoittaa tunteitaan. Voisiko saada jotain kotipalvelua tai onko erityisellä mitään terapiaa menossa? Ehdottomasti kannataa kysyä apua vaikka neuvolasta.

Tuotat niin hyvää tekstiä, että et voi todellakaan olla mikään totaaliluuseri. Tämän perusteella teen olettamuksen, että saat kohtalaista palkkaa.

Ehdotan, että maksat sen kympin ylimääräistä ja rupeat käyttämään kauppakassipalvelua. Tai käyt kaupassa ennenkuin haet lapset päiväkodista. Säästät siinä itseäsi. Toki lasten pitää sosiaalistua, mutta ei ehkä kuitenkaan äidin jaksamisen hinnalla.

Neuvolassa voisit puhua jaksamisestasi ja saada kotiapua omavastuun hintaan. Sekin kuorma olisi pois sinulta. Meillä tämä kävi hyvin helposti, kun jaksamiseni perhearjessa oli kyseenalaista onnettomuudesta toipuessa ja mies kävi töissä.

Jos saisit apua näihin niin voisit keskittyä olemaan läsnä lapsillesi. Erityislapsen ongelmat saattavat jossain määrin lieventyä vanhemmalta lisähuomiota ja rakkautta saadessa. Ja purkakaa sitä isoa energiamäärää; ulkoilkaa paljon ja tehkää teitä inspiroivia juttuja.

Ja liity Tinderiin. Se on sun oma salainen juttusi lasten nukahdettua ;) Kyllä jokaiselle löytyy ottajia - ne pitää vaan löytää. Ja usko pois, Tinderissä suurin osa on varmasti itsestään epävarmoja olevia sinkkuja.

Ja jatkan vielä, että tee teidän päiväohjelmasta ”lukujärjestys” esim. jääkaapin oveen, koska lapset tuntevat olonsa turvalliseksi, kun tietävät, mitä on tulossa :)