Onko vielä jäljellä asioita, joista on OK sanoa, että niiden hoitaminen on yksilön omalla vastuulla?
Vai onko kiellettyä vaatia enää keneltäkään mitään? Onko kaikkeen yksilön henkilökohtaiseen kurjuuteen aina syy yhteiskunnassa / hallituksessa / kapitalismissa?
Kommentit (6)
Yhteiskunnan vastuulla on huolehtia että ansiosidonnaiset maksetaan niille jotka ovat työttömäksi joutunet.
Siksi niitä maksuja maksetaan.
Kun asiaa syvemmin miettii, niin aika suuri osa vaikeuksista on ihmisestä itsestään riippumattomia. Ja omasta mielestäni on kertoo ihmisestä itsestään aika paljon, jos kuvittelee toiset ihmiset passiivisina uhriutujina, jotka eivät kerrassaan mitään itse koskaan muka tee asioilleen.
Minä ainakin pidän epäuskottavana sellaista ettei ihmiset itse yrittäisi tehdä niin paljon kun pystyvät asioidensa eteen.
On muuten aika järjetön ajatus, että maailma olisi kaikille yhtä reilu ja helppo paikka ja että kaikilla on muka yhtäläiset mahdollisuudet selvitä.
Yhteiskunnan pitäisi huolehtia siitä että vakuutusyhtiöt hyväksyvät sairaiden ihmisten eläkehamukset, eivätkä voi yksipuolisesti päättää että eivät maksa, lällää. Ikäsi olet maksanu, mutta mitään vastiketta et sille saa.
Haluaisin tietää miten esimerkiksi se, että hakee töitä, mutta ei saa mitään, olisi yksilön vastuulla? Rajataan nyt myös pois sellaiset höpinät että pitäisi olla parempi markkina-arvo, sen puutteesta ei ole kyse. Eli miten työllistymättömyys olisi työnhakijan vika, ja vastuulla, kun kuitenkin de facto työnantaja tekee sen valinnan (usein myös väärän), että kenet palkkaa?
No jos ap uskot että pärjäisit tosiaan yksin metsässä loppuikäsi ilman muita ihmisiä (terveenä ja hyvinvoivana), niin sitten voit toki vaatia mitä vain yksilöltä- mutta pärjäisit ehkä korkeintaan kolme kuukautta (jos ei sairaus yllättäisi)...
No oletko miettinyt asiaa siltä kantilta, että ehkä on ok sanoa ihan mikä tahansa mielipide, mutta ei ole ok sanoa sitä ihan millä tahansa tyylillä.
Se miten sanot on oleellisempaa kuin mitä sanot.
Toinen juttu on se kun sinä et voi koskaan, et koskaan tietää mitä toinen ihminen käy läpi ja millaisten asioiden kanssa painiskelee päivittäin, niin on parempi ehkä ettei ole suuna päänä sättimässä ja syyllistämässä omasta viasta ja omasta syystä.
Kolmas juttu on sitten se, että et voi myöskään koskaan tietää mitä kamalaa itsellesi voi sattua, ja miltä tuntuu sitten kuunnella niitä omia neuvojasi ja sättimisiäsi, kun olet itse maahan poljettu ja päähän potkittu plus päälle syljetty.