Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa lapsen, minä en, mitä tehdä?
16.05.2018 |
Eli tilanne on se, että en vaihtaisi miestäni keneenkään muuhun, ollaan oltu yhdessä 11 vuotta. Mies kuitenkin haluaa kovasti lapsia, mutta mulle lapsiasia on vähän ahdistava. En tiedä, miten jaksaisin sitä lapsiperhearkea flunssineen ja mahatauteineen, kakkavaippoineen ja pyykkirumbineen. Huolettaa myös, miten kävisi oman urakehityksen ja matkustelun. Onko väärin tehdä lapsi lähinnä vain siksi, että mies sellaisen haluaa ja en halua menettää miestäni, vaikken itse ihan suurella sydämellä lasta halua? En epäile, ettenkö lasta rakastaisi, mutta ideaalitilanteeni olisi vain kahden aikuisen talous. Mieheni on ihana, komea, älykäs jne ja koen hänen kanssaan sielunkumppanuutta. Siksi olisin valmis tekemään lapsen hänen kanssaan, mutta silti tämä asia aiheuttaa sisälläni ristiriitaa. Onko kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia? Neuvoja?
Kommentit (36)
Voithan tehdä sopimuksen miehesi kanssa, että hän hoitaa lapsen mahataudit, pyykkirumbat yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ehdottomasti haluaisi lapsen, niin tuossa tilanteessa itselle ainut vaihtoehto olisi ero.
Onpas hankala tilanne. Ei tuossa varmaan auta muu, kuin listata plussat ja miinukset. Voihan olla, että kuitenkin sitten havahdut vaikka viiden vuoden päästä siihen, että haluaisitkin lapsia, mutta olette eronneet, koska nyt ajattelet, ettet oikein lasta halua. Ja sitten harmittaa kunnolla. En tiedä, minkä ikäinen olet, mutta jos olet vaikka noin 30-35, niin tilastojen valossa on myös riski, että jäät sinkuksi ainakin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi varsinkin jos olet akateeminen nainen. Oletko valmis siihen? Taloudellinen tilanteesi myös todennäköisesti heikkenee, jos eroat. Lapsista on paljon vaivaa, harmia ja huolta, mutta on heistä myös paljon iloa. Mieti myös, että jos elät vanhaksi, niin kyllä niistä lapsista todennäköisesti on silloinkin paljon iloa, jos ei nyt mitään kummempia välien rikkoutumisia tai muita satu. Mutta jos tuntuu vahvasti siltä, että ajatus lapsesta aiheuttaa enemmän ahdistusta kuin mitään muuta, niin on varmasti loppuviimein teille molemmille parempi vaihtoehto erota. Mies voi sitten keskittyä löytämään sellaisen kumppanin, joka lapsia haluaa, eikä sinun tarvitse pahimmillaan ahdistua koko loppuelämääsi tehtyäsi päätös, joka on ristiriidassa todellisten halujesi kanssa. Ratkaisu on varmasti kipeä, mutta kannattaa todella pohtia ja kysyä itseltä, mitä todella haluaa. Ihmiselämä ja ihmissuhteet eivät valitettavasti ole helppoja asioita.
Päästä mies vapaaksi. Hän haluaa lapsen, sinä et. Olisi itsekästä olla suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päästä mies vapaaksi. Hän haluaa lapsen, sinä et. Olisi itsekästä olla suhteessa.
Ja muutaman vuoden kuluttua ap törmää ex-mieheensä kaupassa, missä mies kantaa olkapäillään yhtä iloista lasta ja hänen kaunis vaimonsa kuljettaa toista rattaissa.
"Tuossa olisin voinut olla minä..." miettii ap, kun ajatus katkeaa puhelimen soittoon. Töissä on jälleen uusi tulipalo päällä ja urakiipijän on pakko lähteä heti hoitamaan asia kuntoon, vaikka onkin kaunis lauantaipäivä.
Noh, ylitöillä on kohta kerätty uusi matkakassa kohteeseen, missä kaikki näyttää ihan samanlaiselta ja tuntuu yhtä tyhjältä, kuin kaikkialla muuallakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päästä mies vapaaksi. Hän haluaa lapsen, sinä et. Olisi itsekästä olla suhteessa.
Ja muutaman vuoden kuluttua ap törmää ex-mieheensä kaupassa, missä mies kantaa olkapäillään yhtä iloista lasta ja hänen kaunis vaimonsa kuljettaa toista rattaissa.
"Tuossa olisin voinut olla minä..." miettii ap, kun ajatus katkeaa puhelimen soittoon. Töissä on jälleen uusi tulipalo päällä ja urakiipijän on pakko lähteä heti hoitamaan asia kuntoon, vaikka onkin kaunis lauantaipäivä.
Noh, ylitöillä on kohta kerätty uusi matkakassa kohteeseen, missä kaikki näyttää ihan samanlaiselta ja tuntuu yhtä tyhjältä, kuin kaikkialla muuallakin.
Tai sitten ap törmää ex-mieheensä kaupassa, mies raahaa naama punaisena kiljuvaa lasta eteenpäin ja ruma, lihava vaimo työntää toista rattaissa nyrpeä ilme kasvoillaan. "Luojan kiitos en tehnyt sitä lasta", miettii ap ja lähtee hymyillen kotiin uuden miehensä luo ja tekemään rakastamaansa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttava haksahti tekemään lapsen kun mies uhkasi jättää. Mies lupasi että hän ottaa suuren hpitovastuun. Kuinkas kävi. Lapsi 2-v eikä ole ukko rikkaa ristiin tehnyt lapsen eteen. Onneksi vannoutuneen velan äidinrakkaus heräsi.
Että sekin puoli kannattaa huomioida,ja varautua että joudut lapsen hoitamaan.
Muista se, että vaikka sen lapsen tekisit miehen toiveesta, voi olla, että hän sinut jättää jossain vaiheessa kuitenkin tai sinä hänet tai yhdessä päätätte erota. Ei pidä lasta tehdä siis sen takia, että toinen haluaa. Pitää haluta myös itse tai ainakin sitten tiedostaa tuo edellä mainittu tosi asia. Ero voi tulla silti ja saatat sen lapsen joutua hoitamaan jopa melko yksinäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päästä mies vapaaksi. Hän haluaa lapsen, sinä et. Olisi itsekästä olla suhteessa.
Ja muutaman vuoden kuluttua ap törmää ex-mieheensä kaupassa, missä mies kantaa olkapäillään yhtä iloista lasta ja hänen kaunis vaimonsa kuljettaa toista rattaissa.
"Tuossa olisin voinut olla minä..." miettii ap, kun ajatus katkeaa puhelimen soittoon. Töissä on jälleen uusi tulipalo päällä ja urakiipijän on pakko lähteä heti hoitamaan asia kuntoon, vaikka onkin kaunis lauantaipäivä.
Noh, ylitöillä on kohta kerätty uusi matkakassa kohteeseen, missä kaikki näyttää ihan samanlaiselta ja tuntuu yhtä tyhjältä, kuin kaikkialla muuallakin.
Tai sitten ap törmää ex-mieheensä kaupassa, mies raahaa naama punaisena kiljuvaa lasta eteenpäin ja ruma, lihava vaimo työntää toista rattaissa nyrpeä ilme kasvoillaan. "Luojan kiitos en tehnyt sitä lasta", miettii ap ja lähtee hymyillen kotiin uuden miehensä luo ja tekemään rakastamaansa työtä.
Ajattelit että yli kolmekymppinen urakeskeinen nainen nappaa tuosta noin vaan uuden miehen?
Ei ole ihan sitä halutuinta kohderyhmää.
Kaveri taipui samalla lailla miehen tahtoon ja katuu nyt katkerasti. Mies ei osallistu lastenhoitoon kuin ehkä 20/80-suhteella, vaikka lupasi kuut taivaalta lapsentekoa aloitellessa. Jos et ole valmis yh-äidiksi, älä hommaa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mie varmaa hankkisin sen lapsosen. Jos ei oo ihan nounou ja ku kerta miestäs selvästi rakastat ja kanssaan haluut olla, niin ei miusta oo lapsenhankinnalle esteitä. Kyllä lapsenki kanssa pystyy matkustamaan oikein kivasti, eikä se oo urallekaan oikeesti mikään este. Varsinki jos siun mies on oikeesti lapsirakas ni voihan se haluta ihan vaikka jäähä siun äitiysvapaan jälkeen pitämään koko vanhempainvapaan. Kannattaa tämmöset keskustella läpi myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päästä mies vapaaksi. Hän haluaa lapsen, sinä et. Olisi itsekästä olla suhteessa.
Ja muutaman vuoden kuluttua ap törmää ex-mieheensä kaupassa, missä mies kantaa olkapäillään yhtä iloista lasta ja hänen kaunis vaimonsa kuljettaa toista rattaissa.
"Tuossa olisin voinut olla minä..." miettii ap, kun ajatus katkeaa puhelimen soittoon. Töissä on jälleen uusi tulipalo päällä ja urakiipijän on pakko lähteä heti hoitamaan asia kuntoon, vaikka onkin kaunis lauantaipäivä.
Noh, ylitöillä on kohta kerätty uusi matkakassa kohteeseen, missä kaikki näyttää ihan samanlaiselta ja tuntuu yhtä tyhjältä, kuin kaikkialla muuallakin.
Tai sitten ap törmää ex-mieheensä kaupassa, mies raahaa naama punaisena kiljuvaa lasta eteenpäin ja ruma, lihava vaimo työntää toista rattaissa nyrpeä ilme kasvoillaan. "Luojan kiitos en tehnyt sitä lasta", miettii ap ja lähtee hymyillen kotiin uuden miehensä luo ja tekemään rakastamaansa työtä.
Ajattelit että yli kolmekymppinen urakeskeinen nainen nappaa tuosta noin vaan uuden miehen?
Ei ole ihan sitä halutuinta kohderyhmää.
No ei sitä miestä tarvitse "napata noin vaan". Vaikka kuinka monet ei ihan halutuimpaan kohderyhmään kuuluvat löytävät kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee ihmeessä lapsi, meinaan jos pystyt.
Kun aloitimme seurustelun 5 vuotta sitten, mieheni oli aivan varma, että tulee haluamaan lapsia. Itse olin aina vähän kiikunkaakun, ei vain ollut mitään äitiysviettiä. Pohdin asiaa pitkään ja hartaasti noin vuoden päivät, ja päädyin siihen tulokseen, että en äidiksi tahdo.
Kävimme pitkiä keskusteluja asiasta sitten puolisonikin kanssa. Mietimme, millaista olisi perhe-elämä. Mitä, jos jommallekummalle vaikka sattuisi jotain? Selviäisikö toinen yksinhuoltajana? Millaista se perhearki sitten todella olisi - haluaisimmeko sitä aivan varmasti? Riittäisikö varat?
Nyt olemme molemmat aivan tyytyväisinä vapaaehtoisesti lapsettomia. Toisinaan palaamme aiheeseen - mielestäni on tärkeää kuitenkin käydä asiaa teoriatasolla läpi ja katsoa, onko oma mieli muuttunut. Meidän tapauksessamme olemme aina vain varmempia siitä, että emme halua vanhemmiksi.
Suosittelisin käymään oman miehesi kanssa samanlaisen avoimen keskustelun. Käytte läpi ihan kaikki asiat, raskaudesta mahdolliseen keskenmenoon; siihen, jos lapsella onkin jokin synnynnäinen ongelma; jos puoliso esim. sairastuu (onko tukiverkko tarpeeksi iso?); kuinka hoituu synnytyksen jälkeinen aika, jos synnytys on hankala tai esim. masennut; onko mies valmis ottamaan 50% vastuuta lastenhoidosta, vai jäisikö kotiäitiys kenties sinun harteillesi, jne. jne.
Moni mies ei (oman kokemukseni mukaan) ole oikein ajatellut, millaista se vauva-arki sitten todellisuudessa on, ja kuinka vaativaa ja raskastakin se saattaa olla. Tsemppiä teille, ei ole helppo tilanne tuo. Mutta jos itse et ole varma, niin ei se lapsen hankkiminen ole ehkä se fiksuin päätös. Ei ole sitten lapsellakaan hauskaa, jos äitiä myöhemmin kaduttaa, että miksi meni tämänkin tekemään (omakohtaista kokemusta on...).
Nämä sielunkumppanit ovat muuttuneet etäisiksi lapsensaannin jälkeen ja se sielunkumppanuus löytyy muualta kuin arkeen tukehtuvasta äidistä. Älä siis missään tapauksessa tee lasta, jollet halua., koska se on viime kädessä äiti jonka kontolle valtaosa jää. Jos mies on elämäsi rakkaus, hän ymmärtää tämän kyllä. Älä tee kauppaa ihmishengillä.
Kysykää toisiltanne; Asteikolla 1-10, kuinka tärkeää minulle on lapsi?
Jos erot ovat isoja, silloin edessä on vain ero.
Lasta ei pidä KOSKAAN tehdä vain sen takia, että toinen haluaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään vauvanyytti, vaan tuleva aikuinen ihminen, joka tulee aina olemaan osa kummankin teidän elämää tavalla tai toisella. Eikä se ole reilua lapsellekaan "Minä en sinua nyt oikeastaan halunnut, mutta isäsi/äitisi mieliksi tein sinut".
Itse käytän kaikessa elämässä mottona; "Jos se epäilyttää minua, silloin se on väärä valinta minulle tähän hetkeen."
Vierailija kirjoitti:
Kun aloitimme seurustelun 5 vuotta sitten, mieheni oli aivan varma, että tulee haluamaan lapsia. Itse olin aina vähän kiikunkaakun, ei vain ollut mitään äitiysviettiä. Pohdin asiaa pitkään ja hartaasti noin vuoden päivät, ja päädyin siihen tulokseen, että en äidiksi tahdo.
Kävimme pitkiä keskusteluja asiasta sitten puolisonikin kanssa. Mietimme, millaista olisi perhe-elämä. Mitä, jos jommallekummalle vaikka sattuisi jotain? Selviäisikö toinen yksinhuoltajana? Millaista se perhearki sitten todella olisi - haluaisimmeko sitä aivan varmasti? Riittäisikö varat?
Nyt olemme molemmat aivan tyytyväisinä vapaaehtoisesti lapsettomia. Toisinaan palaamme aiheeseen - mielestäni on tärkeää kuitenkin käydä asiaa teoriatasolla läpi ja katsoa, onko oma mieli muuttunut. Meidän tapauksessamme olemme aina vain varmempia siitä, että emme halua vanhemmiksi.
Suosittelisin käymään oman miehesi kanssa samanlaisen avoimen keskustelun. Käytte läpi ihan kaikki asiat, raskaudesta mahdolliseen keskenmenoon; siihen, jos lapsella onkin jokin synnynnäinen ongelma; jos puoliso esim. sairastuu (onko tukiverkko tarpeeksi iso?); kuinka hoituu synnytyksen jälkeinen aika, jos synnytys on hankala tai esim. masennut; onko mies valmis ottamaan 50% vastuuta lastenhoidosta, vai jäisikö kotiäitiys kenties sinun harteillesi, jne. jne.
Moni mies ei (oman kokemukseni mukaan) ole oikein ajatellut, millaista se vauva-arki sitten todellisuudessa on, ja kuinka vaativaa ja raskastakin se saattaa olla. Tsemppiä teille, ei ole helppo tilanne tuo. Mutta jos itse et ole varma, niin ei se lapsen hankkiminen ole ehkä se fiksuin päätös. Ei ole sitten lapsellakaan hauskaa, jos äitiä myöhemmin kaduttaa, että miksi meni tämänkin tekemään (omakohtaista kokemusta on...).
Väärä lukema. Onko mies valmis satsaamaan lapsenhoitoon 100% jos nainen sairastuu tai masentuu - tai lähtee työkeikalle. Jos vastaus on ei, niin lapse jää tekemättä.
Minä kertoisin miehelle avoimesti, haluanko lapsen vai ei. Jos ei, miehellä on mahdollisuus vaihtaa naista. Itselleni lapsiasia on kynnyskysymys ja erimielisyys siinä merkitsisi eroa.
Jos et tee lasta niin mies lähtee.
Sitten saat keskittyä vieläkin paremmin siihen uran kasvattamiseen ja matkusteluun!