Minkä ikäisenä lapset ymmärtävät olevansa joko köyhästä tai rikkaasta perheestä?

Mä luulin koko lapsuuteni olevani köyhässä perheessä koska vanhemmat aina valitteli rahojen vähyyttä, ei tehty ulkomaanmatkoja, en saanut kalliita tavaroita jne. No oli kuitenkin omakotitalo, kesämökki, kaksi sijoitusasuntoa, metsää, kaksi autoa jne.

Mäkin luulin lapsena, että ollaan köyhiä, ok, ei me sillon mitään varakkaita oltu.

Mutta yli keskituloisia noi on, ja isovanhemmilla rahaa.

Ei siitä koskaan huudeltu, ja varsinkin äidillä oli aina rahat loppu.

Mä itse asiassa ajattelin lapsena että me oltiin ihan sellainen tavallinen perhe, siis en tajunnut ollenkaan että oltiin oikeasti aika varakkaita. Asuttiin isossa kivitalossa järvenrannalla, parhaat ystävänikin asuivat isoissa omakotitaloissa (joten en ajatellut sen olevan mitään erikoista), juhlapäivinä sain aina monta kallista lahjaa, matkustettiin joka vuosi 1-2 kertaa ulkomaille, oli kaksi uutta autoa, kesämökki. Meillä oli ihan kaikkea. Nyt vasta aikuisena olen tajunnut että olimme oikeasti varakkaita. 

Mä luulin myös. Mun vanhemmat eivät välittäneet ulkomaan matkoista, vaan kesät vietimme Norjassa, Lapissa ja mökillä ( joka oli meillä kestovuokralla 16 vuotta). Mulle se oli köyhäilyn merkki. Mä luulin ettei oo varaa lähteä etelänkohteisiin. Talvella olimme hiihtokeskusten läheisyydessä täyshoitokohteissa. Vanhempani eivät halunneet omakotitaloa. Köyhän merkki sekin.

Enkä tajunnut eaim. kuinka kalliita esim.isäni harrastukset olivat. No jälkeenpäin olen kuullut esim.palkan.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulin myös. Mun vanhemmat eivät välittäneet ulkomaan matkoista, vaan kesät vietimme Norjassa, Lapissa ja mökillä ( joka oli meillä kestovuokralla 16 vuotta). Mulle se oli köyhäilyn merkki. Mä luulin ettei oo varaa lähteä etelänkohteisiin. Talvella olimme hiihtokeskusten läheisyydessä täyshoitokohteissa. Vanhempani eivät halunneet omakotitaloa. Köyhän merkki sekin.

Enkä tajunnut eaim. kuinka kalliita esim.isäni harrastukset olivat. No jälkeenpäin olen kuullut esim.palkan.

Jep, just näin. Nyt sen vasta itse ymmärtää, kun huomaa miten kallista kaikki on. Just kaikki tuollainen mitä lapsena piti "nolona" ja "köyhäilynä", niinkun vaikka toi laskettelu tai mökin vuokraaminen. Mulla ei ole varaa ostaa tai tehdä puoliakaan sitä, mitä silloin lapsuudenperheen kanssa tehtiin :D

Ääririkkaat ja ääriköyhät varmaan nuorempina, keskiluokkaisena ajattelin näitä asioita vasta yläasteella, silloinkin kaverien puheiden jälkeen.

Mä muistan kun mua kiusattiin ala-asteella siksi koska olin rikkaasta perheestä. Tai no, ei kiusattu mitenkään laajassa mittakaavassa, mutta yksi poika aina kiusasi sillä asialla. En oikein edes tajunnut sitä aina, kun pidin niitä asioita ihan normaaleina. Siis että mulla oli vaikka joku uusi cd-levy tai uudet kengät. Mutta olihan se silti kurjaa kun joutui silmätikuksi.

Riippuu lapsesta. Jotkut lapset/nuoret eivät "tiedosta" perheensä varallisuustasoa (olipa se alhainen, korkea tai jotain siltä väliltä) pitkälle nuoreen aikuisuuteen asti. Olin itse tällainen lapsi ja nuori; luotin vain siihen, että vanhempamme hoitavat kaiken tarvittavan kotiin.

Kouluiässä se riippuu varmaan paljon myös kaveripiiristä.

Minun kaveripiirissäni ei ikinä puhuttu tai vihjailtu varallisuudesta, kun taas yhden sisarukseni kaveripiirissä tuli jotain kilpailua ja riitaa tästä aiheesta (kenen perheessä matkustellaan eniten, ostetaan hienoimmat vaatteet ja tavarat, on hienoin koti jne.) jo ala-asteella. Minun kaveripiirini oli muutenkin "lapsellisempi" kuin tämän sisarukseni.

Mieheni lapsi tajusi jo päiväkoti-ikäisenä, että on varakkaiden vanhempien lapsi, eikä ole oikein vieläkään sen tuomasta lapsellisuudesta päässyt eroon, mutta ei hänellä oikein kavereitakaan ole.

Kaipa tuo joskus ala-asteella tulee? Ainakin oma poikani, 9v., pohtii nyt eri asioiden hintoja.

Ei lapsi välttämättä ymmärrä, ollaanko köyhiä, keskituloisia vaiko rikkaita, jollei asiasta hirveästi jutella ja kaveripiiri on samanlaisista oloista.

Itsekin 80-luvulla ajattelin, että luokallani merkkivaatteissa kulkeva tyttö oli varakkaasta perheestä vain siksi, että hän itse sanoi, että: "Benetton ja Lacoste on sitten kalliita merkkejä." Ja he matkustivat aina lomilla laskettelemaan ja aurinkoon. Sitten heidän firmansa meni nurin ja homma muuttui. Toisaalta yksi kaverini oli ihan keskituloisten vanhempien lapsi, mutta hän sai harvoin uusia vaatteita (käytti siskonsa vanhat) ja kulki hiukset takkuisina, koska vanhemmat ei välittäneet. Luulin, että hän on köyhä.

Asuttiin ihkauusissa rivareissa, oli auto, ja kaksi, etelässä rempattiin joka vuosi, saimme harrastaa jne

Lapsena luulin että koulun vieressä kerrostalossa asuvat oli rikkaita. Siinä ne kaupungin talot kököttää näin 20v jälkeenkin.