Muita työttömiä, jotka tekisivät mitä vaan päästäkseen töihin?
Tahdon avautua, avautukaa tekin.
Asun keskisuuressa kunnassa, olen parikymppinen ja normaalipainoinen. Mulla on taustalla kaupanalan tutkinto, lisäksi myös hygienia-ja anniskelupassit. Olen nyt reilun vuoden ajan hakenut n. 5-10 työpaikkaa kuussa eikä yhtään tärppiä. Parin kk välein saattaa tulla haastattelu, jonka tuloksia saa taas jännittää pari viikkoa lisää. Sen jälkeen saat automaattisen sähköpostin "Kiitos, tällä kertaa et tullut valituksi".
Olen oikeastaan jo lannistunut, mutta jaksan yrittää silti tehdä uusia hakemuksia, päivittää CV:tä, kysellä tutuilta ja etsiä edes omanalan ulkopuolelta hommia. Ei kelpaa.
Sitten saan kuunnella joka hiton paikassa kuinka "IHMINEN EI VOI VAAN MAATA KOTONA!! MIKSET MENE VAIN HANKKIMAAN SITÄ TYÖKOKEMUSTA???" Jaa, mistähän? Välttelen nykyään sukujuhlia ja muita vastaavia, koska en jaksa sitä kuinka mua katsotaan kuin lattiarättiä.
Syksyllä katselemaan täydennyshakua. Mieluummin opintovelkaa lisää kuin yhteiskunnan pohjasakkana jopa läheisten mielestä.
Kommentit (25)
Au-pair systeemi voi todella on hyvä tapa päästä pienellä kustannuksella vuodeksi ulkomaille asumaan, oppimaan kieltä ja tutustumaan vieraaseen kulttuuriin lähietäisyydeltä. Kasvattaa ihmistä. Sen kevyen työn lisäksi on oikeus opiskella maan kieltä, eli opiskelet ihan jossain opistossa. Kieltä oppii nopeasti kun elää maassa ja joutuu käyttämään kieltä.
Au-pair paikkoja on myös esim. jossa on vain kodinhoitoa tai vaikkapa eläintenhoitoa. Yksi kaverini oli töissä kennelissä, ja se oli koiraihmiselle aivan mahtava kokemus.
Olen opiskelija, ja olen ihan tosissani harkinnut esimerkiksi deittichatin operaattoriksi ryhtymistä (esittämään niitä Maisoja niinkuin se uutisissa ollut nuori mies taannoin), vaikka siinähän työntekijä on käytännössä ihan orja ja yritys jossain ulkomailla, ja mitään oikeusturvaa tai taetta rahoille ei ole. Löin kuitenkin jarrut pohjaan siinä vaiheessa, kun tarkastelin firman "rekrysivuja". Olen oikiksessa, eli hieman sentään osaan pitää omistakin oikeuksistani kiinni. Johonkin puhelinseksivaihteeksi voisin vielä lähteäkin, koska se touhu on sentään vähän läpinäkyvämpää. Cv vaan näyttää täysin nollaa (rehellisesti, olin viimeksi astioita tiskaamassa yläasteella koulun keittiössä, eikä siitäkään luonnollisesti mitään todistusta).
Yksi mahdollisuus on liittyä työosuuskuntaan tai perustaa sellainen itse muiden kanssa. Ei ole kovin kallis alku yrittämiselle eikä kovin suuri riski.
Lisään vielä edelliseen, että ap:llä on ravintola-alan kokemusta, joten voisit pistää hynttyyt yhteen jonkun kokin kanssa, lisäksi teillä olisi joku kuljetusalan tyyppi, jolla pakettiauto, ja kenties somistusta osaava ja sitten kirjanpitäjä/laskuttaja sekä jokunen esiintyjä (muusikko, pelle, tms.).
Tarjoaisitte sitten juhlapalvelua, johon kuuluisi catering, ohjelma, juhlapaikan koristelu ja siivous. Kaikilla on nykyisin niin kiire, että monet ovat valmiita maksamaan tuollaisesta palvelusta. Monelle tuottaa päänvaivaa tarjota erityisruokavalioita juhlissaan, teillä voisi olla valmis suunniteltu konsepti siihenkin.
Jotain tämmöistä toimintaa siis osuuskunnalla voisi olla.
Au-pair voi hoitaa myös kotona asuvien vanhusten taloutta, jotka eivät siis jaksa enää itse käydä ostoksilla tai siivota (ei hoitajan työtä sentään) tai toimia lemmikkien hoitajana. Nämä työt voivat olla kevyempiä kuin lastenhoito ja näitäkin on siis tarjolla. Lasten hoidossa ongelmana on, että monesti sovitut työajat eivät pidä. Au-pairin kuuluisi tehdä vain osa-aikaisesti töitä, mutta kun vanhemmilla on täydet työpäivät matkoineen, se on oikeasti mahdotonta! Aikaa on jäätävä muuhun mielenkiintoiseen. Au-pair tekee ehkä noin 5-6 tuntia viitenä päivänä viikossa, riippuu varmaan maastakin.