Onko täällä herkkien jännittäjälasten vanhempia?

Veikkaisin, että on.

On siellä.

On.

Keskustelua, keskustelua ja keskustelua. Kertoo omista jännittämiskokemuksistaan. Opettelette yhdessä syvähengittämään, kun oikein iskee paniikki. Mietitte, mikä jutussa oikeasti jännittää. Ei pakottamista, se vain pahentaa asiaa. Pieniä askelia kannustaen eteenpäin ja itsensä ylittämisestä aina palkinto.

Minä en ole vanhempi, vaan jo varttunut (19-vuotias) herkkä jännittäjälapsi.

Vinkkejä, jotka itseni kohdalla toimivat aikoinaan:

- älä pakota tekemään yksin asioita, jotka jännittävät kovasti, vaan tue lasta ja vähitellen rohkaise

- keskustele jännityksestä, ymmärrä ja kuuntele lastasi

- kehu lasta onnistumisista ja hänen hyvistä puolistaan, koska jännittämiseen liittyy usein huono itsetunto ja epävarmuus omista taidoista

Meillä lapsi jännittää usein seuraavina päivinä koulussa tapahtuvia asioita, esim jos ovat luokan kanssa menossa käymään jossain elokuvissa tms. niin meillä on helpottanut se, että ollaan etukäteen keskusteltu asiasta, mitä siellä tapahtuu ja netistä ollaan katsottu etukäteen minkälaisesta paikasta on kyse ja miltä siellä näyttää.

On auttanut kyllä meillä kun ei ole tarvinnut mennä ihan ”sokkona suden suuhun”.

Mulla on kaksi lasta herkkiä ja jännittävät kaikkea. Monesti nuorempina jouduin kiskomaan lapsen autoon, kun paniikki iski esim kylään menosta.

Ainoa mikä oikeasti auttaa on ennakointi ja puhuminen. Kouluun ohjeistin opettajaa, että kaikki pienetkin kissanristiäiset pitää ilmoittaa etukäteen. Esim liikuntatuntien ohjelma pitää olla tiedossa. Niistä puhutaan ja käydään läpi.

Yksin en lasta laita liian isoon paikkaan. Esim 12v sai rokotuksen koulussa. Menin paikalle tämän yhden pistoksen vuoksi. Muiden lasten kanssa ei tarvitse.

Käydään läpi asioita etukäteen, mitä tapahtuu, missä, miten, kenen kanssa, mitä tehdä jos tapahtuu x (yleensä vessahätä), jne. Lasta helpottaa kun käydään ihan konkreettisesti läpi mitä tapahtuu, myös että mitä tehdä jos hänen pelkäämänsä asia tapahtuu. Esimerkiksi lapsella on herkkä vatsa, jännittäjä kun on. Häntä huolestuttaa hirveästi että jos ei ehdi vessaan. Ollaan käyty ihan vaihe vaiheelta läpi että mitä tehdä jos se kakka tuleekin housuun vaikka koulumatkalla. Eli soita äidille, mene kotiin, ei haittaa että et mene kouluun, ota vaatteet pois, laita ne paikkaan x, niistä ei tarvitse murehtia,  käy suihkussa, mene sohvalle viltin alle. Kuulostaa hullulta mutta lasta auttaa oikeasti tämä, eikä mikään vakuuttelu että ei sellaista tapahdu ja älä murehdi. Kun asiat käydään näin läpi hän rauhoittuu kun tietää miten toimia.

Sitten kun jännittävä asia on ohi niin jälkeenpäin aina muistuttelen että muistatko miten se jännitti ja sitten olikin kivaa. Että huomaatko että uudet asiat jännittävät mutta silti niihin voi mennä ja siellä voi olla tosi kivaa. Kerron myös että muitakin jännittää ja se on ihan normaalia. Joskus lapsi jännittää ja murehtii asioita jotka tapahtuvat vaikka puolen vuoden päästä, silloin olen sanonut leikillään että noin pitkälle tulevaisuuteen ei ole lupa murehtia. Piirsimme myös hauskan huolikaavion missä kerrotaan vaihe vaiheelta mitä tehdä kun joku asia jännittää ja huolestuttaa.

Olen myös yrittänyt vähän koulia lasta, koska eihän elämässä aina ole joku ennakoimassa ja koutsaamassa asioiden läpi. Yritän opettaa hälläväliä -asennetta omalla esimerkillä, ja pikkuhiljaa se onkin ehkä auttanut. Esimerkiksi nykyään jos koulutehtävässä puuttuu joku kirjain välistä sen voi lisätä sinne pyyhkimättä koko riviä. Syksyllä ei vielä olisi tullut kuuloonkaan. Opettajat ovat myös olleet tässä apuna. Mutta yksin ei tosiaan jätetä pärjäämään jos joku jännittää, vaan pikku hiljaa yritetään saada rohkaistua lasta.

Mun tyttö 6v on aina ollut arka ja jännittäjätyyppiä. Sellainen kuin minä itse pienenä. En halunnut että tämä luonne pilaa häneltäkin koko lapsuuden ja nuoruuden. Joten olen jutellut asiasta hänen kanssaan, kertonut kuinka itse aina pelkäsin kaikkea ja olin ujo. Ja olen sanonut kuinka oman mielipiteensä saa sanoa ja omiakin leikkejä saa välillä vaatia leikittäväksi (ei aina vaan tee sitä mitä muut haluaa) yms... Tyttö on pelkällä puhumisella ja kannustamisella rohkaistunut hurjasti, ihan ilo seurata kuinka hänellä on oma tahto ja uskaltautuu muiden mukaan pihallakin :) Tätä linjaa aion jatkaa, koska. itse opin elämään vasta pitkästi aikuisena...