Että mua sieppaa

1.5 vuotta sitten meillä nousi vuokra niin kovaksi, että sanoin miehelle, että etsitään edullisempaa asuntoa pikkuhiljaa. Etsiminen jäi minun kontolle, mies ei laittanut asian eteen tikkua ristiin. Yritin näyttää hänelle jos löysin jonkun kiinnostavan asunnon, mutta mies ei oikein ottanut kantaa tai sanoi ihan kiva tai ei mulla ole nyt aikaa, ihan sama.

No, kerran sitten aamulla löysin kivalta paikalta edullisemman asunnon ja menin työpäivän jälkeen sitä yksin katsomaan, ilmoitin miehelle että teen näin. Olisin halunnut jutella hänen kanssaan kun tulin näytöstä, mutta hänellä ei ollut aikaa, piti mennä pyörää rassaamaan.

Asunnon omistaja soitti ja sano,i että saisimme asunnon ja otin sen, koska olisi mennyt heti muille jos olisin alkanut empimään. Siitäkös sota syttyi, että en ole kysynyt miehen mielipidettä ollenkaan. Hän alkoi kuitenkin jo tottua ajatukseen mutta kun pääsi katsomaan asuntoa, niin ei kelvannut. Mies on siis työtön ja minä olen töissä, rahaa ei ole mihinkään kattohuoneistoon.

Aloimme sitten kuitenkin laittamaan uutta asuntoa, irtisanoin vanhan vuokrasopimuksen, haimme Ikeasta vähän uutta kalustetta, siivoilimme ja muuttokin oli sovittu. Sitten mies ilmoitti, että ei voi muuttaa. No ei siinä auttanut kuin anella vanhan sopimuksen irtisanomisen peruutus ja ilmoittaa uuden asunnon omistajalle, että homma peruttu.

Nyt mulla on pari tonnia velkaa vakuuksien ja huonekalujen ja päällekkäisten vuokrien vuoksi ja ylimääräisiä huonekaluja ja armoton vitutus. Miestä ei näy kotona kun on nyt niin vaikeaa ja jos yritän soittaa niin ei vastaa, tai sanoo minulle korkeintaan, että laita pääsi kuntoon. Minä? Kumpi tässä nyt on hullu, mies vai minä? Minä varmaan kun suostuin tähän kaikkeen pa*kaan.

Haluaako joku idiootin miehen ja uusia Ikean huonekaluja? Laitan samaan kuormaan tulemaan. Ilmaiseksi lähtee.